Onko kukaan innostunut kitaransoiton oppimisesta n. parikymppisenä tai vanhempana? Mä olen. Peruskoulu ja lukio on käyty, ja niissä saatu vähäinen muusiikinopetus meni kuuroille korville. Ei siis aikasemmin kiinnostanut. Nyt kiinnostaa. Mietin, että pitäisikö opiskella ihan vaan itsekseen vai mennä jonkin näköiselle alkeiskurssille. Itseopiskelussa on toistaiseksi ollut se paha ongelma, että en ole saanut kitaraa viritettyä. Ohjeita kyllä löytyy, mutta käytännössä se on vaikeaa, kun ei ole kovin harjaantunut sävelkorva.
Jos on sellaisia henkilöitä, jotka ovat aloittaneet kitaransoittamisen iässä, jolloin ollaan liiaan vanhoja mestareiksi, niin kertokaa ihmeessä miten aloititte, ja kehityittekö soittajina.
Jos on sellaisia henkilöitä, jotka ovat aloittaneet kitaransoittamisen iässä, jolloin ollaan liiaan vanhoja mestareiksi, niin kertokaa ihmeessä miten aloititte, ja kehityittekö soittajina.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Osta semmoinen viritinlaite, semmoinen joka kertoo tarkalleen milloin kieli on epävireessä ja milloin se on oikeassa vireessä. Silloin sinun tarvitsee vain pyöritellä niitä... (tästä huomaa että minäkin olen harrastelija, en tiedä edes kitaran osia!) Joka tapauksessa...ei sitä korvakuulolta virittämistä jaksa edes opetella kun laitteetkin on keksitty. Sitten vain laulukirja handuun ja otetaulukko toiseen, kyllä se siitä lähtee kun harjoittelee! Minä opin kesälomalla...kuukauden kuluttua kävin jo melkein ammattilaisesta.
Joo, viritysmittari on oivallinen apuväline. Tosin silloin kun minä aloittelin kuuskytluvulla ei mittareita ollut ja homma hoitui korvakuulolla. Kannattaakin joka tapauksessa opetella korvakuuloviritys, aina ei mittaria ole saatavana.
Itse aloitin kuusitoistavuotiaana kun sain rautalankakärpäsen pureman ja itsekseni olen puurtanut ilman ainuttakaan kurssia kohta neljä vuosikymmentä tanssimusiikkia, jatsia ja rock’n’rollia. Kurssille kannattaa hakeutua, silloin oppii nopeammin kuin yrityksen ja erehdyksen kautta. Ja aina kannattaa kysyä kokeneemmilta, jotkut voivat suhtautua alentuvasti mutta siitä ei kannata välittää.
Minä hankin joskus Ralph Denyerin Suuren kitarakirjan, en tiedä onko enää saatavana, se on parikymmentä vuotta vanha mutta erinomainen kitaraopus. Uskon että on ainakin kirjastoissa. Ja netistä löytää varmaan nykyään paljon materiaalia, itse en osaa sanoa osoitteita kun en ole tutkinut.
Sitten vaan soittamaan, sitä oppii jos intoa piisaa. Ei sellainen kitaran soittelu, yhteislaulujen säestäminen ja sen tapainen ole ollenkaan vaikeaa mutta jos haluaa oikeaksi kitaristiksi saa varautua istumaan kitara sylissä kyllästymiseen asti. Ja monet monet kerrat tuntuu ettei tästä tule yhtään mitään. Mutta kyllä siitä tulee kun vaan jaksaa tehdä töitä, se on luonnon laki.
Oppii sitä soittamaa vaikka kuika vanhana.. itse joskus seitkytluvulla vähän rämpyytelin ja joitkin otteita osasi ottaa nyt sitten jo yli nelikymppisenä löysin skitan uudestaan ja alion opetteleen oikein tabuloita ja sooloja ja taas tabuloita... oon huomannut että niitä kun reenaa ja soittelee biisien mukana niin johan oppii, soolotkin on sitten paljon helpompii. Nyt parin kolmenvuoden jälkeen oon päässyt jo heitään muutaman keikankin ja hauskaa on ollut!!!!!!
En kyllä ole mikään huiippu kitaristi mutta pyrin siihen aina kannatta pyrkiä täydellisyyteen ,vaikka siihen ei päääsiskään
niin pakostakin sitä kehittyy....
Viritysmittarista sen verran että se on aivan ehdoton apuväline varsinkin jos aikoo soitella jonkun biisin mukana... mutta on myös hyvä osata viritää korva-kuulolta ja olen huomannut että "korva" kehittyy koko ajan.......,,