Tämä epävarmuuden tunne on ruvennut vaivaamaan minua. Olen lopettamassa muutaman vuoden suhdetta nykyisen avopuolisoni kanssa. Tähän eroon on monia syitä. Tiedän tekeväni oikein myös itseni kuin avopuolison kannalta. Olemme kummatkin nuoria vielä.. n.20v ja emme ole kumpikaan asuneet koskaan yksin omassa asunnossa. Mielestäni ihminen tarvitsee sen jos haluaa oikeasti itsenäistyä. En ajatellut näin muuttaessani poikaystäväni kanssa yhteen. Nyt olen ymmärtänyt että tämä on jotain mitä me kummatkin tarvitsemme tulevaisuutta ajatellen. Muiden korviin tämä saattaa kuulostaa sekavalta, mutta yritän tehdä asiasta ymmärrettävän. Olen huomannut että monet eivät hyväksy päätöstäni (avopuoliso mukaanlukien) , jopa omat ystävät eivät ymmärrä. Näen painajaisia siitä kuinka ihmiset yrittävät painostaa minua vakiintumaan avopuolisoni kanssa. Nyt mietinkin että ovatko muut ihmiset todella oikeassa vai pitäisikö minun luottaa omaan vaistooni tässä asiassa? En tunne oloani muutenkaan tällä hetkellä onnelliseksi.. Pitäisikö vielä yrittää vai antaa mennä muiden mielipiteistä huolimatta?
teenkö oikein?vai sittenkin väärin?
minä..
51149
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Luota ennen kaikkea itseesi ja omaan vaistoosi niin kuin sanoit. Eniten tulet katumaan myöhemmin, jos elät muiden mielipiteiden ja odotusten mukaan.
On se kumma, jos edes ystävät eivät sinua ymmärrä...Sinun kantasi asiaan on tämä, hyvän ystävän kuuluisi tukea sinua, mitä ikinä sitten oletkin päättänyt.Mistähän heidän kenkänsä puristaa?!
Jos sinusta kerran tuntuu, että et halua enää olla ko. miehen kanssa niin miksi jatkaa?!
Minusta sinun kannattaisi luottaa tässä asiassa omaan vaistoosi, sillä pakosta kenenkään kanssa ei tulisi olla..!
Suhde kärsii kummankin osapuolen kannalta.
On totta että jotkut ystäväni eivät ymmärrä, mutta onneksi löytyy pari ystävää jotka kuuntelevat ja ymmärtävät minua. Ainakin parhaansa mukaan. Kiitokset vastauksistanne.. Aion tehdä niin kuin vaistoni sanoo. Ehkä välillä mielen valtaa tietty epävarmuuden tunne, mutta tiedän ettei se johdu minusta.. Ihmisen kanssa kenen kanssa asuu ja on eroamassa on todella vaikea elää.. Se on yksi syy mikä aiheuttaa epävarmuuden. Kun toinen yrittää kaikin keinoin kääntää pään. Uskon kylläkin että hän pystyy hyväksymään tilanteen vielä.. Hmm.. mutta ei kai tässä mitään. Elämä kulkee eteenpäin emmekä sitä voi estää =) Täytyy mennä vain mukana.
...paitsi että olen jo tehnyt ratkaisuni ja olen jo muuttamassa pois. vaikka välillä tuntuu tosi väärältä, tiedän nyt tehneeni juuri oikein. ahdistaa ajatuskin entiseen (=aikaan ennen eroa) paluusta. voin kertoa, että ensin ero tuntui älyttömän suurelta asialta muuttoineen jne, mutta nyt kun asia on melkein jo hoidettu, huomasin, ettei se niin iso juttu ollutkaan. erityisesti erosta kertominen kaikille oli inhottavaa, pitkän suhteen jälkeen tuntui olevansa "ilmoitusvelvollinen" kaikille myös ei-niin-hyville kavereille. hirmu moni on ollut kuin puulla päähän lyötyjä, ihan kuin suhteemme olisi ollut jotain jonka kestoon maailmassa vähintäänkin voi luottaa.. tällaistahan tapahtuu ihmisille kuitenkin koko ajan, ja muutkin siitä ovat selvinneet, miksei siis mekin selvittäisi! ;)
tietysti yksinäisyys tuntuu luultavasti pahalta aluksi ja on vaikea päästä kaikista totutuista tavoista eroon. silti odotan innolla muuttoa ja sitä että saa kaikki ratkaisut ja päätökset tehdä itse. yrittäkää kaikesta huolimatta pysyä ystävinä, se helpottaa (mahdollista) eroa. et tosiaan ole yksin tuollaisessa tilanteessa, uskon tietäväni aika tarkkaan miltä sinusta tuntuu... itse tiedät/tunnet kuitenkin mikä on sinulle parasta. yritä jaksella vaikka vaikealta tuntuisi! toivottavasti oli edes vähän apua... :)
Ajattelin kertoa että jos et ole onnellinen ni lopeta se suhde... Jos et ole valmis elämään hänen kanssaan loppuelämää ni kerro sä hänelle suoraan. se sattuu mutta sua se myös helpottaa... usko pois.
muista että ennenku pystyy asumaan toisen kanssa pitää osata asua yksin... niin sen jälkeen tiedät mitä vapauksia menetät ja mitä saat niitten tilalle kun asut toisen kanssa... ei sitä muuten tiedä... muista myös tällänen mieti lause:
"Elä elämäsi hymyillen ja hymyile läpi kyynelten."
en tiedä muuta sanoa enää muuta kuin sä elät itseäsi varten et muita. teet itse päätöksesi ei kukaan muu, päätöset vaikuttavat sinun elämääsi eniten ja sitten vasta muitten.
Tee tällä kertaa päätös järkeä käyttäen, jos päätät suhteen...
en tiedä auttoiko mut voimia kevääseen!
T.Minna :)