on jo puolitoista vuotta, mutta asia palaa edelleen mieleen lähes joka päivä jossain muodossa. kaivan esiin aina uuden yksityiskohdan josta kärsiä, jonka vuoksi tuntea katkeruutta ja vuodattaa pienen kyyneleenkin. olemme keskustelleet asiasta poikaystäväni kanssa, ja oloni on keskustelujen jälkeen aina parempi muutaman päivän ajan. mutta välimatkan vuoksi tapaamme harvoin ja vain viikonlopun verran, mikä tuntuu aivan liian vähäiseltä ongelman läpikäymiseksi. pahinta oli se, että hän pettämisensä yhteydessä tuhosi itsetuntoni avoimesti ihailemalla toista naista, joka oli menestynyt ja hieno persoonallisuudeltaan. hän on pyytänyt tuhannesti anteeksi, kertonut toimineensa heikkouttaan ja halunneensa loukata minua ihailullaan toista kohtaan, koska tunsi itsensä epävarmaksi seurassani. tunnen edelleen päivittäin katkeruutta ja heikko itsetunto muistuttaa itsestään. pääseekö tällaisesta yli, jos jää suhteeseen? miten saan pienet yksityiskohdat unohtumaan, jottei kaikki muistuttaisi tapahtuneesta?
aikaa pettämisestä
haavat
91449
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
voi sinulla toki olla myös heikko itsetunto, mutta kertomasi on enemmänkin sitä, että pidät niin kovasti siitä, kun kumppanisi kokoa ajan joutuu piehtaroimaan sen kanssa miten paljon enemmän hän välittää sinusta --- haluat kuulla sen uudestaan ja uudestaan ... jos et kasva aikuiseksi kumppanisi kyllästyy ihan varmasti jossain vaiheessa ja etsii itselleen täysikasvuisen ihmisen, joka osaa antaa menneitten olla menneitä --- rajansa kaikella
kukaan ei ole korvaamaton, vaikka aito olisikin
PASKA. jos sulla ei oo muuta neuvoo ni pidä pääs kiini!
Sinä voisit pitää pääs kiinni.
Nyt 76v tuntuu selvästi että ne pettämiset alkaa unohtua.
Kuten otsikossa.
Olen aivan samaa mieltä asiasta, mitä nimim. herää sinulle sanoi.
Joten mietippäs asiaa ja ala ajatteleen muita asioita mitkä ovat tärkeimpiä, jos haluut että teidän parisuhde toimii ja kehittyy.
Asiat on puhuttava halki. Se, jota on petetty, tarvitsee sen, että pettänyt suostuu käymään pohjamutia myöten kaiken läpi. Vasta sen jälkeen petetyllä on mahdollisuus päästä eteenpäin. Kannattaa kuitenkin muistaa, että vaikka anteeksi voi antaa ja suhde voi jatkuakin, pettäminen ei unohdu koskaan.
Hiukan yli kaksi vuotta vierähtänyt samaisesta kokemuksesta.Minä en ainakaan kykene enää oikeasti rakastamaan vaimoani, vaan elämme pikemminkin sovussa, ilman tappeluja.Eihän sitä varmaan ikinä voi unohtaa, vaikka tekijä perustelisi(humalalla) tekoaan kuinka. Itse olisin ottanut kyllä eron, mutta on noita lapsia ja isäthän ne tunnetusti ovat näitä vkl-huoltajia. Ennemmin kestän tämän jatkuvan pienen vitutuksen, kuin elän erossa lapsistani.Jos teidän suhteessa ei vielä ole lapsia, niin suosittelisin kyllä eroa. Mikä sen ihanteellisempaa kuin neitseellinen suhde, jossa pystyy toista ihmistä rutistamaan, helimään ja halaamaan ilman vihaa ja katkeruutta.Ehkä minäkin uskallan etsiä sen uuden uskollisemman kumppanin kunhan lapset ovat lentäneet pesästä.
Olen samassa tilanteessa. Pitkään mietin, että lähteäkö vai ei, mutta tulin siihen tulokseen, että arkipäivä se on joka ratkaisee elämäni laadun ja tässä tilanteessa arki toimii oikeastaan tosi hyvin. Sitten katselen tilannetta uusiksi, kun lapset on vähän isompia. Ei tässä ole kyse kuin muutamasta vuodesta. Tähän pikku vitutukseen tottuu nopeasti, kun ollaan oltu yhdessä jo pitkään.
Minkäs teet, kun Rakkaus pikku hiljaa (n. 1.5 vuodessa) näivettyi olemattomaksi, kun toinen ei halunnut puhua tilannetta selväksi, saati myöntänyt tapahtunutta. Rouva kiinni kahden eri miehen kanssa erittäin lyhyen ajan sisällä. Molemmat aavistin etukäteen radikaalisti muuttuneesta käytöksestä. Tietenkin pyysin jättämään temput väliin, mutta siltikään ei voinut jättää menemättä.