olen jättämässä avopuolisoani ja tunnen syyllisyyttä vaikka eromme syy on hänen alkoholi ongelmansa.
ei suostu lopettamaan kun ei ole kuulemma mitään ongelmia.
on varmaan ihan normaalia että tuntee syyllisyyttä, jotenki sitä vaan alkaa hakemaan vikaa itsestään.
kuinka kauan sitä voi sietää ja katsoa..kuinka monta kertaa täytyy antaa anteeksi ja ymmärtää?
nyt se löi eka kerran ja sain silmäni mustaksi.
se oli tavallaan piste iin päälle.
koska uskon ettei se sittä sitte ku pahene.
tuntuu vaan niin surulliseslta heittää kaikki menemään, kaikki se miten paljon minä yritin.
mutta tänään se sanoi että mun pitäis vielä jatkaa koska se on päättäny muuttuu...mut nytki se on jossain dokaamassa.
soitti ja sano että nyt se alkaa sitte vaan dokaan koska mä en enään oo sen kaa....
vittu et ärsyttää..laitoin puhelimen kiinni ettei tarvi kuunnella sen juttuja.
aika vaikeeta ku on sillee valmistautunu perustaan kunnon familyn ku pennutki on jo hankittu niin sitte tollanen vitun sika ei kunnioita muuta ku omaa elämäänsä.
mä täs vaan kelaan et jos sille sattuu jotain niin mitä sitte...mä oon huolissani siitä ku jostain lapsesta ainaku se on jossain dokaamassa...mut sitte en kuitenkaa haluu että se tulee tänne jurrissa sekoileen.
en nyt kyl enään sotke sitä mun elämään...pelkään vaan sitä että näinkö se vaan ihan helposti jättää meijät rauhaan.
ei suostu lopettamaan kun ei ole kuulemma mitään ongelmia.
on varmaan ihan normaalia että tuntee syyllisyyttä, jotenki sitä vaan alkaa hakemaan vikaa itsestään.
kuinka kauan sitä voi sietää ja katsoa..kuinka monta kertaa täytyy antaa anteeksi ja ymmärtää?
nyt se löi eka kerran ja sain silmäni mustaksi.
se oli tavallaan piste iin päälle.
koska uskon ettei se sittä sitte ku pahene.
tuntuu vaan niin surulliseslta heittää kaikki menemään, kaikki se miten paljon minä yritin.
mutta tänään se sanoi että mun pitäis vielä jatkaa koska se on päättäny muuttuu...mut nytki se on jossain dokaamassa.
soitti ja sano että nyt se alkaa sitte vaan dokaan koska mä en enään oo sen kaa....
vittu et ärsyttää..laitoin puhelimen kiinni ettei tarvi kuunnella sen juttuja.
aika vaikeeta ku on sillee valmistautunu perustaan kunnon familyn ku pennutki on jo hankittu niin sitte tollanen vitun sika ei kunnioita muuta ku omaa elämäänsä.
mä täs vaan kelaan et jos sille sattuu jotain niin mitä sitte...mä oon huolissani siitä ku jostain lapsesta ainaku se on jossain dokaamassa...mut sitte en kuitenkaa haluu että se tulee tänne jurrissa sekoileen.
en nyt kyl enään sotke sitä mun elämään...pelkään vaan sitä että näinkö se vaan ihan helposti jättää meijät rauhaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Avokkaasi valitsi tiensä. Valitse sinä omasi. Tuskin lapsetkaan halua katsoa paskaa elämää.
Ensimmäinen lyönti on hyvä pohja seuraaville, niin voi ottaa sen tavaksi.
Väkivalta on rikos, oletko ilmoittanut poliisille?
no ei tullut mieleeni...kun se oli ansaittu..eli minä olin ansainnut sen !
en kyllä omasta mielestäni mutta lyöjän mielestä.
ja se on aika iso prosessi käydä lekurissa ja sitte kuulusteluissa ym..........................
ymmärrän kyllä sen ettei se siitä ainakaan lopu jos alkaa toista hakkaamaan..päinvastoin..kiitos vaan neuvosta..tunnen itseni täydeksi idiootiksi jo muutenkin.
mutta ihan kiva kun joku välittää.
manipuloijaa on vaikea löytää.
Pelasta itsesi ja ennen kaikkea lapset tuollaiselta perhe-elämältä.
mieheni alkoholin takia. väkivaltaa ei ole, eikä sitä saa kukaan kestää. Minä kyllä tiedän, miten minuakin syyllistetään, että juominen on minun syytäni .... Mutta älä sinä aikaile, kun kerran on käsiksi käynyt!! Se ei siitä muutu, sanoo nimimerkki "kokemusta on". Tsemppiä sullekin, yritetään kestää kaikki mikä on tulossa ja katsotaan tulevaisuuteen, valoisaan sellaiseen :)
Jättäjä tuntee syyllisyyttä, jätetty vihaa. Lause jonka muistan käymästäni eroseminaarista.
Miehesi alkoholismi on pätevä syy eroon. Väkivallalla on taipumus pahentua ja raaistua.
Al Anon on alkoholistien läheisille tarkoitettu vertaistukiryhmä. Suosittelen! AA:n auttavasta puhelimesta saa tietoa, kokoontuuko paikkakunnallasi semmoinen.