No,poikaystävä lähtee tänään,kohta takaisin armeijaan.oli niin ihanaa ja täydellistä viettää koko viikonloppu kahdestaan.oli niin ikävä ja kun nähtiin niin melkein aloin itkemään.Hänelläkin oli ollut ikävä ja melkein itku päästy kummaltakin.Nyt sitten pitäis taas lähtee..ónneksi vaan viideksi päiväksi,ei kahdeksi viikoksi..
Taas se lähtee armeijaan..
kIIA
161017
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Siellä ei ole koskaan varmaa pääseekö lomille vai ei. Minun aikoihin esim eräät saivat tiedon kiinni jäämisestä 15min ennen lomille lähtöä, sitä alkoi itkua pukata eräältä pienen vauvan isältä.(jääjät oli arvottu)
Sitten on aina mahdollista vaikka sairastua ja siellä ei päästetä lomalle sairaana.
Noh älä nyt kuitenkaan masennu...
Älkää hei viittikö näitä armeija-itkuvirsiä tänne jatkuvasti laittaa. Mies menee armeijaan ja sillä hyvä, ja pikkuvaimo (teini) jää kotiportaille nyyhkyttämään ikäväänsä. Hellanlettas sentään.
Ikävää että et ole ollut koskaan niin rakastunut että ero rakkaasta ottaa koville. Itse olen 25v, enkä mikään "pikkuvaimo".
Mun poikaystävä pääsee vasta kahen viikon päästä lomalle..:/ Taas saa oottaa kaks viikkoo.. Ihan kauheen ikävä, en ehtiny edes kunnolla hyvästelee, kun kyyti tuli nopeemmin ku oli tarkotus.. Masentaa ihan älyttömästi.. Sais mennä tosi nopeesti nää viikot!
en anna itseni rakastua armeijan aikana, en todellakaan haluaisi ikävän keskellä rypeä koska ei todellakaan ole varmaa että pääseekö sieltä jokaviikonloppu lomille. Plussaa että saa rellestää viikonloppuisin miten haluaa;) Oma juttuni kaatui n.4kk sitten ja tiedän ettei se olisi kestänyt inttiä. Jos ei suhde kestä inttiä, ei se olisi kestänyt muutenkaan.
Onhan se ikävää, kun rakas lähtee armeijaan...
Mutta kyllä siitä selviää...
Ikävään auttaa kirjeet, puhelut, tekstarit ja voihan siellä mennä käymäänkin...
Kyllähän se viikonloppu tietysti kannattaa kahdestaan viettää, jos kummatkin niin haluavat...
Sinne tuo taas piti laskee..kamala ikävä jäi päälle..mut enää kolme yötä,kun se taas tulee kaikkaan..
...sinne meni taas, ja ikävä on :(
No, armeija vahvistaa suhdetta! Ajatellaan positiivisesti!
..se on totta että se vahvistaa..ja ei ainakaa tuu mitään kyllästymisiä toiseen,kun koko ajan kamala kaipuu toiseen..Ja tää aika(vuosi) menee varmaa aika äkkiä..kun koko ajan on jotai odottamista, että enää niin ja niin monta yötä,kun se kulti taas tulee..Enää kaks yötä..:)
Ja kohta se taas tuleeki sieltä:)!
älkää jaksako valittaa tommosesta pikkujutusta. onpa kamalaa olla yksi viikko erossa...blaah...mieheni on kuitenkin yk-joukoissa ja on sielä vuoden, muutama hassu loma siinä ajassa. no teinit on teinejä, maailma kaatuu kun pikkupoika lähtee inttiin...
Eri elämäntilanteessa olevilla on erilaisia murheita. Etpä sinäkään kovin 'kypsältä' vaikuta, kun tulet tänne vähättelemään toisten ongelmia. Pikku lapselle on maailmanloppu, jos joku ei leiki hänen kanssaan. Jostakin tuntuu pahalta kun poikaystävä on viikon kiinni intissä. Sinusta se tuntuu pieneltä verrattuna siihen, että oma miehesi on vuoden poissa. Mitä mahtaakaan sinusta ajatella 80-vuotias sotaleski, joka yhä odottaa rakkaintaan sodasta... Jokaisella meillä on murheemme, eikä niitä pidä vähätellä, jos toisesta oikeesti tuntuu pahalta.
Voi teitä onnekkaita joilla on vaan muutamia yksinäisiä öitä.. Mulla se on vielä yli 2 viikon odotus eessä, et kulta pääsee lomille :) Ei tää oo helppoo! Mut kaikkeen tottuu.. ja kohtahan tää on koko intti-aika ohi, enään semmoiset 11kk jäljellä, huoh! Voimia vaan teille muillekkin "sotaleskille", kestetään siskot kuin miehet konsanaan! :)
..Joo enää ois se 11 kuukautta tätä ikävää jälellä..kirjotin eilen kalenteriin joulukuun kohalle, että kulta pois intistä..Kulti kerto et on tän vikendi jälkee on kaks viikkoa kii..piti jo eilen rueta sitä sitten suremaa..
..Eli jos haluat tukea miestäsi sen kaiken paskan keskellä mitä ne sielä joutuu kestämään niin hyvä. Ei se suhde muuten kestä jos toinen ei ole täysillä mukana. Itse olin sotaleski tasan 12 kk, olihan se helvetin vaikeeta, tapeltiin paljon ja poikkihan siinä pistettiin koko juttu yhdessä välissä. Mutta sitten huomas molemmat ettei ilman toista voi yksinkertasesti elää. En minäkään vaikka kotona olis ollu kaks jätkää odottamas että meillä menis poikki.. No, Kultani pääsi pois ja nyt ollaan todella ylpeitä toisistamme että tuokin kestettiin. Intti on yks varmimmista suhteen tuhoajista, ja aivan turha ruveta selittään sellasta tekoyhää paskaa että "jos tosiaan rakastaa niin kyllä sen kestää". Elämähän siihen tulee väliin, tavataan uusia ihmisiä ja sillee. Mutta pitäkää tytöt inttipojistanne huolta. Sitä ne arvostaa vaikka eihän ne sitä ikinä ääneen mainitse. Pointti on siinä että sille rakkalle haluaa myös olla ystävä. Onnea koitokseen!! =)
Eikös ne pääse pois vasta I/05 saapumiserän edeltävänä viikonloppuna....? Eli jotai tammikuun alkuu...