Moi!
auttakaa mua...mulla oli niin ihana ja rakas ystävä. Hän oli mulle kuin sisko. Aloitettiin tänä vuonna ammattikoulussa ja ollaan samalla luokalla, joten saatiin uusia kavereita...minä menin kertoo kaverin poikakaveristä ja hänesta yhdelle luokkalaisellemme ja nyt kaikki mitä olin sanonu sille meni parhaan kaverini tietoon.
nyt hän ei luota minuun ja ymmärrän häntä mutta vaikka kaikki on minusta lähtöisin ja oma mokani niin en vaan enää tiedä mitä pitäisi tehdä..on yksin kertaisesti niin paha olla että ampuisin mielellään itteni jos ois millä ampuu.
Vaikka kaikki on minun vikaa ja muuta niin miten voisin päästä tästä pahasta olosta ja yrittää jatkaa elämää vaikka yksi elämäni tärkeimmistä ihmisistä menetin omien vikojen takia.
onko kukaan koskaan tehnyt mitään yhtä tyhmää?
Voin kertoa että jos rakastatte ystäväänne yhtä paljon kun minä rakastin ystävääni niin hakisitte vaikka kuun taivalta saadaksenne sen takaisin...ajatelkaa ennen kuin puhutte ja puhukaa sitten vasta.
en tiedä miten tästä jatkaa kun tuntuu että puuttuu yksi osa elämää...
Onko neuvoja vaikka oma syyni onkin ja tiedän sen!!!!
auttakaa mua...mulla oli niin ihana ja rakas ystävä. Hän oli mulle kuin sisko. Aloitettiin tänä vuonna ammattikoulussa ja ollaan samalla luokalla, joten saatiin uusia kavereita...minä menin kertoo kaverin poikakaveristä ja hänesta yhdelle luokkalaisellemme ja nyt kaikki mitä olin sanonu sille meni parhaan kaverini tietoon.
nyt hän ei luota minuun ja ymmärrän häntä mutta vaikka kaikki on minusta lähtöisin ja oma mokani niin en vaan enää tiedä mitä pitäisi tehdä..on yksin kertaisesti niin paha olla että ampuisin mielellään itteni jos ois millä ampuu.
Vaikka kaikki on minun vikaa ja muuta niin miten voisin päästä tästä pahasta olosta ja yrittää jatkaa elämää vaikka yksi elämäni tärkeimmistä ihmisistä menetin omien vikojen takia.
onko kukaan koskaan tehnyt mitään yhtä tyhmää?
Voin kertoa että jos rakastatte ystäväänne yhtä paljon kun minä rakastin ystävääni niin hakisitte vaikka kuun taivalta saadaksenne sen takaisin...ajatelkaa ennen kuin puhutte ja puhukaa sitten vasta.
en tiedä miten tästä jatkaa kun tuntuu että puuttuu yksi osa elämää...
Onko neuvoja vaikka oma syyni onkin ja tiedän sen!!!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Luottamus on semmonen asia jota ei helposti saa takaisin. Yksi keino on että kerrot jotain itsestäsi, mikä ei missään tapauksessa saa tulla muiden tietoon. Jos voit luottaa kaveriisi noin paljon hänkin alkaa taas luottamaan sinuun.
Aika on semmonen mikä korjaa, sinun pitää olla kärsivällinen.
Tiedän tuon tunteen, joskus ihminen tekee virheitä ja joutuu niistä kärsimään. Mutta jos ystäväsi välittää sinusta niin paljon kuin väittää hän antaa ajallaan anteeksi. sillä jokainen tekee virheitä, jopa ystäväsi. uskon ja tiedän omasta kokemuksesta että tuollaisen kuuleminen ei ole mukavaa, mutta toisaalta varmasti hänkin on kertonut jotain sinusta muille. tarkoitan että välillä sitä vaan kertoo ilman että ajattelee asiaa loppuun asti. älä hermoile, anna hänen rauhassa miettiä asia ja olla vihainen. jos olitte tosi ystäviä hän antaa ajallaan anteeksi ja voitte alkaa pikku hiljaa luottamaan taas toisiinne. älä missään nimessä painosta häntä, äläkä odota liian nopeaa anteeksi antoa.
jos mieli on apea ja haluat jutella ni laita mailia: [email protected]
Tuollaiset jutut aina hälventää ystävyyttä hetkeksi aikaa. Ajan myötä - kuten nuo on jo fiksusti sanoneet - luottamuksen voi saada takaisin, mutta eihän se toki helppoa ole! Voin hyvin kuvitella mitä käyt läpi ja vaikka tapaus olikin "omaa syytäsi" niin älä ihmeessä ole itsellesi liian ankara. Kaikille sattuu tuollaisia mokia. :) Oikeasti. Oletko koittanut selittää hänelle tuota tilannetta? Myönsithän hänelle tehneesi virheen?
Lepo vaan. :) Olen varma, että vaikka hetken tuntuu tyhjältä niin kaikki järjestyy vielä! Voimia sinulle, ja toverihali myös. :) *hali*
Juu..kiitos paljon noista viesteistä, kiva kun ei kaikki syyllistä ja sano että voin vain syyttää kaikesta itseäni vaan ovat kannustavia.
Olen hänelle puhut ja pyytänyt anteeksi miljoona kertaa varmaan kohta mutta ei se auta. ja olen puhunut asiasta mutta ei se muuksi ole muttunut, ja olen myös tunnustanut päin naamaa hänelle että tein virheen ja tiedän sen itse erittäin hyvin, enkä siitä ketään muuta yritä syyllistää.
enkä oikein osaa olla syylistämättä itseäni vaikka olen jo kahden viikon aikana yrittänyt olla syyllistämättä..kai se ajan kanssa helpottaa..toivon kovasti että näin käy ennen kuin mielenterveys menee..sillä on aika rankkaa olla samalla luoklla kun ei toinen sano edes moi.
Mutta asioillahan on kai tapana selvitä.
mie kans menetin ystäväni kun suutuin ja vittuilin hänelle asioista jotka eivät todellakaan mulle kuulu. Eli siis suutuin hänelle yksissä bileissä ja aloin aukomaan hänelle päätäni. Hän kyllä myönsi että oli tehnyt virheitä. Minä myönsin myös tehneeni virheen kun puutuin hänen asioihinsa ja sovimme että pidämme "taukoa" ystävyydessä. tuntuu vaan niin helvetin pahalle kun en voinu pitää turpaani kiinni ja sen takia menetin parhaan ystäväni!! tää mies todella merkitsee mulle enemmän ku kukaan muu... toivon vaan että hän joskus antaa mulle anteeks koska elämä on äärimmäisen tyhjää ilman häntä...
toivon että sinäkin saat ystäväsi joskus takaisin!! erittäin paljon voimia ja aurinkoa sulle!! =) yritetään pärjätä!! *halittaa*