Luin muutaman jutun ja huomasin että miehinen sukupuoli on kirjoittanut kuinka vaimosta tulee raivoava nalkuttaja.
Itse siis olen nainen, ja kerronkin mielipiteeni kysyen samalla mielipiteitä.
Kun sain tietää raskaudesta juttelin mieheni kanssa ja kysyin haluaako hän pitää lapsen, tein selväksi että se on meidän molempien vastuulla. Mieheni hyväksyi tämän ja jatkoimme yhteisoloa, minä mahapystyssä ja mieheni nenä netissä etsien seuraa.
Ymmärtääkseni se johtui siitä että hän ei halunnut harrastaa kanssakäymistä isomahaisen naisen kanssa. Tilanne muuttui kun tulin pienoisemme kanssa kotiin, hän oli onnellinen minä olin onnellinen ja kaikki hyvin.
Tilanne muuttui taas olen kuulemma tyytymätön kaikkeen hän vertaa minua sisareeni jota inhoaa ylikaiken, (olen muuttumassa samanlaiseksi) just.
Olen nalkuttava akka. Sitten minun pitäisi hymyillä olla seksikäs ja miellyttää miestäni tehdä ruoka siivota ja antaa hänen tehdä mitä huvittaa.
Olen yrittänyt puhua mutta hän ei vain ymmärrä että emme voi olla vaan, olen siis nalkuttaja kun sanon että hänkin voisi tehdä jotain. Meillä on vastuu ja lasta ei vaan voi jättää oman onnensa nojaan. Ja miten muka jaksan miellyttää ja hymyillä ihmiselle joka hakee seuraa netistä jättäen minut ilman huomiota? ja tehdä ruoan kun lapsi on vienyt kaiken energian? Miksi mies ei auta, ja haukkuu koska en jaksa puuhastella pedissä kun olen siivonnut hoitanut lapsen tehnyt ruoan ja ehtinyt jopa suihkuun kun muksu nukkui pidempään päikkäreitä. Eipähän minunkaan tarvitse kaikkea niellä, vai? olen mieheni kanssa vielä koska uskon ja toivon että hän oppisi uuteen elämään. Kohta on mennyt puolivuotta, olen surullinen ja vihainen koska mieheni ei ole aikuinen mies rinnallani, hakee netistä... ymmärrän pornon mutta en seuranhakua. Yritän sillä mikään suhde ei ole ruusuilla tanssimista aina.
Itse siis olen nainen, ja kerronkin mielipiteeni kysyen samalla mielipiteitä.
Kun sain tietää raskaudesta juttelin mieheni kanssa ja kysyin haluaako hän pitää lapsen, tein selväksi että se on meidän molempien vastuulla. Mieheni hyväksyi tämän ja jatkoimme yhteisoloa, minä mahapystyssä ja mieheni nenä netissä etsien seuraa.
Ymmärtääkseni se johtui siitä että hän ei halunnut harrastaa kanssakäymistä isomahaisen naisen kanssa. Tilanne muuttui kun tulin pienoisemme kanssa kotiin, hän oli onnellinen minä olin onnellinen ja kaikki hyvin.
Tilanne muuttui taas olen kuulemma tyytymätön kaikkeen hän vertaa minua sisareeni jota inhoaa ylikaiken, (olen muuttumassa samanlaiseksi) just.
Olen nalkuttava akka. Sitten minun pitäisi hymyillä olla seksikäs ja miellyttää miestäni tehdä ruoka siivota ja antaa hänen tehdä mitä huvittaa.
Olen yrittänyt puhua mutta hän ei vain ymmärrä että emme voi olla vaan, olen siis nalkuttaja kun sanon että hänkin voisi tehdä jotain. Meillä on vastuu ja lasta ei vaan voi jättää oman onnensa nojaan. Ja miten muka jaksan miellyttää ja hymyillä ihmiselle joka hakee seuraa netistä jättäen minut ilman huomiota? ja tehdä ruoan kun lapsi on vienyt kaiken energian? Miksi mies ei auta, ja haukkuu koska en jaksa puuhastella pedissä kun olen siivonnut hoitanut lapsen tehnyt ruoan ja ehtinyt jopa suihkuun kun muksu nukkui pidempään päikkäreitä. Eipähän minunkaan tarvitse kaikkea niellä, vai? olen mieheni kanssa vielä koska uskon ja toivon että hän oppisi uuteen elämään. Kohta on mennyt puolivuotta, olen surullinen ja vihainen koska mieheni ei ole aikuinen mies rinnallani, hakee netistä... ymmärrän pornon mutta en seuranhakua. Yritän sillä mikään suhde ei ole ruusuilla tanssimista aina.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.