Pelosta?? Parisuhde (3.v) kärsii kun pelkään koko ajan tai ainakin aika ajoin mies/poikaystäväni menettämistä. Tunnen itseni myös usein masentuneeksi ja "pelkään" olla ihmisten seurassa, mukaanlukien poikaystäväni(välillä).. En uskalla elää parisuhteessani ns. täysillä, koska koko ajan on taustalla pelko "ei tästä kuitenkaan tule mitään".. tuntuu etten ole tarpeeksi hyvä kenellekään. Voisiki tällaiset tuntemukset johtua esim. alkavasta paniikkihäiriöstä?? Tämä alkaa jo muodostua ongelmaksi! Help! Toivottavasti tekstistäni sai jotain selkoa..
millä eroon menettämisen....
kiira
61125
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
siltä että sinun olisi hyvä käydä juttelemassa ammattiauttajan kanssa. ongelmat muuten hyvässä parisuhteessa ovat usein oireita joistain muista vaikeuksista elämässä. sinulla on ainakin ilmeisen huono itsetunto, sitä kannasttaisi nostaa tekemällä asioita, joissa olet hyvä. äläkä hae hyväksyntää poikaystävältäsi tai muilta, vaan luota itseesi ja arvoosi!
eikä mikään voi taata parisuhteen kestävyyttä, se on niin monesta asiasta kiinni.
Sanotaan pelon usein toteutuvan, mikä usein johtuukin omasta asenteesta pelkoa kohtaan ja alistumiseen sille.
Mikähän saa sinut tuntemaan itsesi riittämättömäksi toiselle ihmiselle, ei kukaan ole täydellinen?
voisko olla sitä, että elät elämääsi aivan liikaa sen toisen kautta? Ei oikeen ole itse saanut aikaan mitään, ja siksi on huono itsetunto?
Kaverit on kumppanin kavereita, ei oo oikeen omia harrastuksia, istut itse työttömänä kotona ja jotain tuohon suuntaan.
Tottakai sitä pelkää ja ainakin alitajuisesti tiedostaa sen, että menee pohja koko elämältä, jos se tyyppi lähtee.
Jos on hyvä itsetunto ja omasta mielestä on tehnyt paljon asioidensa suhteen, niin se kumppani tuntuu varmaan vaan mukavalta lisältä siihen omaan elämään. Jos se kumppani jostain syystä lähteekin, niin sitten ajattelee vaan, että tämmöstä se ruoja ei kyllä löydä toista!
Ei tuohon oikeen muuta osaa neuvoa, kun että satsaa itseesi enemmän. Jos elää pelkästään sen toisen kautta, niin pikkuhiljaa saattaa suhde kärsiä. Toista alkaa ahdistaa, kun kumppani roikkuu koko ajan kiinni. Jos on 15 min myöhässä toistä tai meneekin kaverien kans kaljalle, nii johan puhelin soi 15 kertaa tunnissa.
voi olla kyllä hyvinkin että olen jotenkin unohtanut "oman" elämäni ja elän poikaystäväni kautta. Olin ennen itsenäinen ym. mutta tällä hetkellä olen melko toimeton, koska opiskeluni ovat loppusuoralla jne. Pitäisi varmaan hankkia uusia harrastuksia ja uusia ystäviä ja aloittaa se itsenäinen elämä..tuntuu vaan jotenkin niin vaikealta saada itsestään enää mitään irti:( Mutta yrittää täytyy.. paistaahan se aurinko risukasaankin, joskus :)
Itekin aika paljon pelkään menettämistä, varmaan siksi että edelliset suhteet kariutu niin rumasti ja muutenki oon aina ollu aika sinisilmäinen kavereiden suhteen ja saanu nokilleen niin helposti sitä ihmisestä tulee vainoharhainen. Tosiaan kannattais jutella jollekin, oon käyny paniikkihäiriön takia terapiassa itsekin että voihan nämä asiat tietty liittyä yhteen (tosin mulla on ollu se paljon pidempään kuin oon edes seurustellu kenenkään kans). Harrastuksia ja muita kavereita suosittelen. Mutta totta on kuitenkin se että jos jotain rakastaa ja päästää elämäänsä niin kyllä sen pelkää menettävänsä. Ei sille mitään voi ja on siinä se hyvä puoli että ainakin oot päästäny jonku ihmisen niin lähelle. Mutta rajansa kaikella. Tsemppiä sulle!
että en oo ainoa.. Tietenkään en toivoisi kenellekään tällaista "vainoharhaisuutta"! Otin tässä jo ensimmäisen askeleen kohti "itsenäisempää" elämää ja hankin itselleni uuden harrastuksen, joka tulee viemään melko paljon aikaani. Eipähän jää aikaa peloille ja ehkä pelot karisevat itsestään pois, kun ei anna niille aikaa eikä evästystä.. Jaksamista sinullekin ja kyllä se rakkaus varmasti auttaa pitämään ihmiset yhdessä :)