Tilanne on tämä:
Mun tyttöystävästä on tullut semmoinen, että melkein aina kun mä soitan hänelle, niin hän alkaa puhumaan kuinka häntä vituttaa, surettaa, koulussa on vaikeeta, äitillänsä on töissä taas stressia... jne jne...
Mua ottaa hirveästi päähän, kun aina pitää ajatella negatiivia asioita ja olla tyytymätön joka asiaan. Mä sanon että ei niistä niin hirveästi kannata ottaa stressia ja että kyllä niitä vaikeita asioita kaikilla on aina, niin vastaukseksi saan että sä se et ajattele muuta kuin omaa napaas aina ja että sua ei kiinnosta toisten asiat pätkääkään.
Sitten kun mä siitä hänelle yritän puhua niin riita on valmis ja haukut mua kohtaan että on sussakin huonoja puolia...
Toki mussakin on huonoja puolia mutta ei ne saa pahaa mieltä aina aikaiseksi.
Mun tyttöystävästä on tullut semmoinen, että melkein aina kun mä soitan hänelle, niin hän alkaa puhumaan kuinka häntä vituttaa, surettaa, koulussa on vaikeeta, äitillänsä on töissä taas stressia... jne jne...
Mua ottaa hirveästi päähän, kun aina pitää ajatella negatiivia asioita ja olla tyytymätön joka asiaan. Mä sanon että ei niistä niin hirveästi kannata ottaa stressia ja että kyllä niitä vaikeita asioita kaikilla on aina, niin vastaukseksi saan että sä se et ajattele muuta kuin omaa napaas aina ja että sua ei kiinnosta toisten asiat pätkääkään.
Sitten kun mä siitä hänelle yritän puhua niin riita on valmis ja haukut mua kohtaan että on sussakin huonoja puolia...
Toki mussakin on huonoja puolia mutta ei ne saa pahaa mieltä aina aikaiseksi.
Vastaukset 11
Vanhimmat
No jos se elämä yhtä tuskaa ja vitututsta kun toinen soittaa .. niin ole soittamatta. Pohtikaa yhdessä kannattaako kummankin jutella saati olla sellaisen kanssa, joka saa aikaan vaan mielen.
Ei kenenkään suhde yhtä ruusuilla tanssimista ole, mutta kyllä siihen pyrittävä että suurimman osan ajasta on hyvä olla ... ja ellei, niin tehdä asialle jotain (yhdssä, tai omilla tahoillaan)
Oletko tukenut ja kuunnellut toista tarpeeksi? Se kannattaa, voi olla että olet joskus itse tuen tarpeessa. Kuten kirjoitit niin jokaisella on niitä vaikeita asioita, joskus on vaan aikoja jolloin kaikki masentaa! Millainen sun tyttöystävä oli alussa kun tapasitte ja aloitte olemaan yhdessä? Kunnon keskustelulla asiat varmaan selviää!
Ehkä tyttö yrittää, että jaksaisit kuunnella sitä kunnolla ja auttaa sen kauheissa ongelmissa....=)?
Tyttö taitaa olla murehtija-tyyppiä ja jakaa kaikki ongelmat kanssasi.
Ehkä, jos aikasi jaksat kuunnella ja antaa positiivista ajattelun aihettä se tyttönenkin siitä sitten saa muuta ajateltavaa?
Taitaa olla aika elämäänsä kyllästynyt tällä hetkellä..?!
Joten mikset vaikka kokeilisi joidenkin kukkien ostoa tms? vaikuttaa neito todella stressaantuneelta. Luulisi ymmärtävän sinuakin, kun keksisit hänelle jotain=)?
-jaksamisia!
Jos se vaan haluaa puhua sun kans asioista mitkä sitä vaivaa. Koska niin se ainakin mulla on. Mulla on yks tosi läheinen kaveri jonka kans lähettelin viestejä päivittäin ja me lähetellään yleensä niitä tyyliin : vittu että oli paska päivä kun sattu sitä ja sitä. Eikä siinä mitään, se tuntuu hyvältä kun on joku jolle voi lähetellä sellasia tuuletusviestejä enkä mä näe sitä mitenkään pahana että saan koko ajan tuollasia viestejä. Jätkän kans oon sitten pariin otteeseen yrittäny kans avautua jos vituttaa niin kirjotan suoraan viestiin että mua masentaa. Eikä se vastaa siihen mitenkään ja sekös se tuntuu pahalta. En mä sitä syytä, mä vaan haluan puhua mun elämästä ja olla avoin ja se vastaus minkä mä haluan on että voi kultaa ja halaus mielellään ja voishan siitä asiasta vaikka vähän kysellä tai olla kiinnostunut. Ja sitten kun siitä on juteltu niin se ei enää vaivaa ja on parempi olo ja keskitytään muuhun. Se on ihan normaali osa parisuhdetta että sais puhua niistä huonoistakin asioista tai olla joskus vähän vaisumpi huonon päivän jälkeen eikä toinen heti ala jättämään kun ei aina näytä iloista naamaa. Mitä ihmeen suhdetta sä haluat kun ei sais koskaan olla pahalla päällä? Jos joku asia stressaa niin kannattaa siitä puhua eikä vaan sanoa että toinen ylireagoi koska silloin sä vähättelet sen ongelmia eikä se koskaan tunnu hyvältä. Entä jos sulla on paska päivä, mitä haluaisit että sulle sanotaan? Koska kyllä mä aina autan mun jätkää jos sillä menee huonosti, en jätä asioita vaan sikseen. Siks vituttaakin välillä koska se ei noteeraa mun avautumisia.
Tajusin, että taidan olla samanlainen. Valitan kai liikaa. Kavereiden kanssa on kyllä samanlaista tekstiviestituulettelua ja kumpikin ymmärtää sen - eli ei se ongelmia meille aiheuta, sillä kumpikin tietää että kyse on vain tuulettamisesta ei muusta. En kuitenkaan mielestäni aina valita vaan haluaisin jakaa ne hyvätkin asiat. Ehkä on parempi pitää ne asiat sisällää eikä ainakaan enää miesystävälleen niitä kaikkea selitä. Naispuoliset kaverit kyllä ymmärtää yskän ja heille voi kertoa myös päivällä tapahtuneet ikävät asiat. En ehkä tajunnut asiaa aikaisemmin kunnes oma miesystävä otti asian juuri eilen puheeksi.
Neuvoisin sinua alkuperäinen myös ottamaana asian pueheeksi kumppanisi kanssa. Ehkä hän ei vain huomaa oman käytöksensä rasittavuutta. Kertokoot vaikka ne ikävät asiat kavereilleen ja joskus jotain sinullekin, mutta vähemmän.
Oon kyl yhä sitä mieltä että kyl ne pahatkin asiat pitää pystyä kertomaan. Syvimmillään kai se suhde on kun pystyy sanomaan että tänään bussi meni just nenän edestä ja kampaaja värjäs juuret väärällä värillä ja nyt vaan tartten paukun. Tietty ne hyvätkin asiat kuuluu siihen ja yleensä kun kaverille kirjottelen viestiä niin kerron vaan niistä asioista mitä sillon tapahtuu, oli ne sitten mitä vaan. Kun ei koko päivää kuitenkaan yhdessä vietetä niin vaihdetaan kuulumisia sitten noin.
Eli siis että kun kysytään miehen kanssa että mitä kuuluu niin pitää siihen saada sanoa ne pahatkin asiat. Muuten se on vaan sellasta showta. Tasapaino pitäis tässä asiassa löytää: ei liikaa eikä liian paljon.
Juu, siis sitä samaa tarkoitan, että kyllä niistä huonoistakin asioista saa ja pitääkin puhua. Anteeksi, jos ilmaisin asian hieman epäselvästi edellisessä viestissäni.
Tarkoitan vain, sitä, että jos jää valitusmoodi ikuisesti päälle niin ei se tunnu kenestäkään kivalta.
Joo, no siinä oot kyllä oikeassa että jos vaan koko ajan on vinkumassa niin hermothan siinä menee, sellasia kavereita on joskus ollut. Tympäseehän se ajan mittaan. Yritä joskus piristää sitä tytsiä, kerro joku hassu vitsi tai vie joku hassu lahja ja jos se siitä edes ilostuu ja nauraa niin toivoa ehkä on vielä :)
Tyttöystäväsi tuntuu olevan perus negatiivinen luonteeltaa. Aika masentavaa seuraa, jos suoraan sanon. Onko se koskaan hyväntuulinen?
Anna sen kertoa murheensa ja kysy sitten että onko tänään tapahtunut mitään kivaa, jos on niin pyydä kertomaan siitä, jos sille ei koskaan tapahdu mitään kivaa, niin unohda koko tyttö.
"...Anna sen kertoa murheensa ja kysy sitten että onko tänään tapahtunut mitään kivaa, ..."
Hyvä vihje.
Jos ihmisellä ei ole koskaan muuta kuin negatiivista sanottavaa ja valitettavaa, ei häntä rajattomiin jaksa kuunnella, oli kyseessä tyttö-/poikaystävä tai muu ystävä. Rajansa kaikella.
Itse kyllästyin pitkäaikaiseen ystävättäreeni, joka valitti aina. Syytä voivotukseen riitti. Jos ei muuta niin "voi kamala, kun minä olen lihava". Mistään mukavasta asiasta hän ei halunnut koskaan puhua, aina piti vain keskittyä siihen, kuinka huonosti hänen asiansa ovat. Kaiken huippu, että hänen asiansa olivat ihan hyvin. Mitään todellista ongelmaa ei ollut.
Tiedän, että ystävättäreni ongelmana oli masennus. Terapia ei auttanut. Lääkkeet auttoivat mutta hän jätti ne pois aina, kun olotila vähän parani. Sitten oltiin taas suossa. Minun ymmärtäväisyyteni loppui 10 vuoden kuuntelun jälkeen, kun hän yritti vielä masentaa minuakin.
Niin... Eikös se ole niin että kuka ei ole tyytyväinen siihen hyvään mitä hänellä on niin hän menettää kaiken.