Lueskelin muutamia kirjoituksia ja huomasin ihmisten suhtauvan pettämiseen varsin tuomitsevasti. En tietenkään itsekään pidä pettämistä mitenkään hyväksyttävänä saati sitten toivottuna, mutta eikö se silti joskus kuitenkin ole aika inhimillistä, ymmärrettävää ja yhtälailla anteeksiannettavaa kuin muutkin toisiamme kohtaan tekemät vääryydet? Toistahan voi satuttaa myös monella muulla tavalla. Toinen voi esim. pettää jatkuvasti lupauksiaan, ryypätä ja bailata liikaa, osoittaa liian vähän rakkautta... Sitten sitä alkaa tuntea itsensä kaltoin kohdelluksi, hylätyksi, itsestäänselvyydeksi jne. Usko suhteen jatkumiseen saattaa olla hyvin vähissä... Sitten tulee joku, joka saa sinut tuntemaan itsesi tosi naiseksi jne. Pakenet yhdeksi yöksi toiseen syliin hakemaan hellyyttä, lohtua ja piristystä ankeaan arkeesi...
Miksi nimenomaan toisen seksuaalinen pettäminen on se kaikkein pahin? Kertokaa minulle.
Miksi nimenomaan toisen seksuaalinen pettäminen on se kaikkein pahin? Kertokaa minulle.
Vastaukset 15
Vanhimmat
itse et varmaankaan koskaan ole tullut petetyksi .Se on todella yhtä tuskaa ja itkua,ku n on luullut kaiken olevan hyvin ja tälläinen paljastuu odottamatta.Harvoin ovat mitään yhden illan juttuja, vaan pidempiaikaisia suhteita.Seksi ei näissä suhteissa ole todellakaan pahin asia, vaan se ,että pettäjä kertoo suhteen kaikkia asioita ventovieraalle ihmiselle
joka saattaa käyttää näitä tietoja tosi syviin loukkauksiin.
Kyllä minuakin on joskus petetty ja tiedän, että se sattuu jumalattomasti.
Enkä todellakaan tunne itseäni kovinkaan hyväksi ihmiseksi nähdessäni rakkaani kärsivän väärästä ja loukkaavasta teostani.
Minä kuitenkin tarkoitin sellaista suhdetta tai suhteen pitkään jatkunetta tilannetta, jossa kumpikaan ei enää todellakaan luule kaiken olevan hyvin. Tilannetta, jossa pettymykset ja riidat ovat toistuneet rankkoina jo pitkään, kun molempien jaksaminen alkaa olla koetuksella.
Tarkoitan tilannetta, jossa varsinkin toinen tuottaa toiselle jatkuvasi pettymyksiä ja surua esim. mainitsemallani lupausten pettämisellä. Tilannetta, jossa alkaa tuntua siltä, ettei toinen arvosta kaikkea sitä rakkautta, jota hänelle annat. Että toinen toistuvasti valitsee mielummin illat poikien kanssa kuin romanttiset illat kanssasi.
Tarkoitin sitä, etteikö se kaikki "muu paska" paina vaakakupissa mitään? Ja en puhunut nyt toistuvata pettämisestä, vaan kerran lankeamisesta. Miksi kaikki muu on annettava anteeksi, mutta yhden kerran pettämistä ei??
Ymmärsitkö nyt?
taisin todellakin ymmärtää väärin.Kaikilla ei ole sitä muuta paskaa siinä lisänä.En ole oikea ihminen tähän vastaamaan.sorry
Pettäminen on kyllä varmaan väkivallan tasolla pahimmat asiat mitä voi puolisoaan kohtaan tehdä. Ja kuulostaa siltä että haet täältä oikeutusta teollesi, ja helpotusta soimaavalle omalletunnollesi- opi virheestäsi!!!
JOs tekee saman virheen uudelleen se onkin jo anteeksiantamatonta.
Ja pettäminen on pettämistä olis e sit seksi 1-10000 kertaa... Tietenkin pidempi aikainen suhde on jossain määrin pahempi, kun siinä olis pitänyt jo järkikullan jotain sanoa ,matkan varrella, mutta samanlainen loukkaus ja vääryys se yhden yön juttukin on ja luottamus siinäkin menee...
Voi hyvinkin olla että alitajuisesti haen täältä ymmärrystä ja oikeutusta teolleni omantunnon soimatessa niin pirusti. Mutta edelleen kysyn eikö muka luottamus toiseen mene myös monista muista pettymyksistä???
Jos lasketaan yhteen uskottomuuden aiheuttama mielihyvä ja mielipaha, niin kyllä se aina miinukselle jää loppujen lopuksi.
Uskottomuus on poikkeuksetta itsekäs teko.
Jos täytyy paeta yhdeksi yöksi toisen syliin hakemaan hellyyttä ja lohtua, niin kyllä parisuhde on silloin niin heikoissa kantimissa että se on paras kuopata.
Mielestäni homma pelaa niin että edellinen suhde lopetetaan, ennen kuin haikaillaan uudesta.
Moisia halinalleja löytyy?,
oikea tomera ukkomies, ettei vain tossun alla.
Sääliksi käy.
Minä olen sinun kannallasi tässä pettämisasiassa. Oma mieheni on pettänyt minut juuri niissä muissa "paska asioissa" niin lukemattomia kertoja, että en tunne edes huonoa omaatuntoa kun karkaan joskus vieraaseen syliin. Näillä mieheni asioilla tarkoitan sellaisia, että ollaan varattu vaikka hotelli viikonloppu, ja aina olen lähtenyt sinne hänen kanssaan riemumielin ja onnea odottaen. Viimeisin reissu meni pilalle (taas kerran) viinan takia. Päivällisellä hän oli jo siinä kunnossa että raahasin hänet huoneeseen kun hän oli niistänyt nenänsä pöytäliinaan. Ilmoitin meneväni nukkumaan, hän lähti ravintolaan takaisin, ihmettelin että päästivät yleensä sisään hänet. Yöllä hän konttasi huoneeseen ja herätti melkein koko kerroksen kun ei löytänyt oikeaa huonetta. Risteilyt olen jättänyt hänen kanssaan jo vuosia sitten väliin. Joka ikinen kerta hän vakuuttaa ettei ota liikaa, mutta aina vaan näin käy. Alkoholia hän käyttää muuten tosi harvoin. Olen yrittänyt ehdottaa että ei otettaisi ollenkaan, mutta eipä tuo usko. Joka reissu on mennyt pilalle.
Tapasin mainitsemani "vieraan sylin" ensimäisen kerran ravintolassa, hän oli omalla autollaan liikkeellä, ja minusta oli ihana tanssia selvän miehen kanssa (itsekin selvänä).
Käymme silloin tällöin jossakin ja saamme toisistamme voimaa tähän arkipäivään. Eli minäkin kuulun niihin tuomittaviin naisiin:)
Niin, juuri tuollaisia känniörvellyksiä itsekin tarkoitan. Ja sitä paitsi oma mieheni ryyppää vielä aika usein. Yhdessä ei enää ole hauskaa juhlia, kun en voi enää sietää häntä örvelöhumalassa. Niinpä herkästi tulee myös riitaa... Lisäksi mieheni pitää oikeutenaan saada käydä poikien kanssa juhlimassa vähintään kerran- pari kuukaudessa oikein kunnolla.
Nämä ovat yleensä sellaisia reissuja, että mies kömpii aamuyöstä neljän-viiden aikaan vastenmielisessä humalassa viereeni. Lisäksi näiden reissujen lisäksi pitää silloin tällöin arkenakin päästä "parille", mutta silloinkin mopo yleensä karkaa käsistä ja lupaukset saapua "ihan kohta kotiin" venyvät ja venyvät... Siinä on sitten kiva odotella kotona... On tosi ärsyttävää, kun toinen aina lupaa ja vannoo (kautta kiven ja kannon), mutta kerta toisensa jälkeen sama paska toistuu...
Itse haaveilen ihan toisenlaisesta elämästä. Olen saanut tarpeekseni nuoruuden bilettämisistä. Ei minulla ole tarvetta päästä tyttöjen kanssa discoihin bailaamaan. Toki joskus on kiva käydä parilla.
Täällä oli taas joku (ukkomies?) neuvomassa, että miksi sitten elää näin epätyydyttävässä suhteessa.
On niin helppo tulla toisten neuvomaan, että lopeta koko suhde jne... Rakkaussuhteet ovat aina hyvin monimutkaisia juttuja. Saattaa olla, että vaikka toisessa on hirveästi kaikkea surua aiheuttavaa, on hänessä myös niin paljon kaikkea ihanaa, mikä taas tekee suhteesta lähtemisen vaikeaksi... Ehkä se joillekin on noin yksinkertaista, että joko tai, mutta itselleni ei.
No joo, tässä tällä erää...
Tiedän kyllä miten vaikeaa on erota pitkästä suhteesta, jos on lapsiakin vielä ja kaikkea. Mut jos suhde on niin huonos jamas, ettet tunne edes syyllisyyttä pettämisestä, niin onko sulla silloin mitään tunteita enää miestäsi kohtaan???
Mitä järkee oikeesti on silloin olla muka pari... Oo pari sen raittiin rattopoikasi kanssa, vaikka...
Tuntuu, että ihmiset pomivat viesteistä vain pienen murusen ja vastaavat sitten rajusti siihen... Olenko sanonut etten tunne syyllisyyttä?
Tunnen minä. Olen vihainen itselleni ja aivan helvetin pahoillani miesystäväni puolesta. Tuntuu kamalalta olla hänen vierellään ja tuntea kuinka häneen sattuu.
Mutta minusta kuitenkin tällainen sinänsä katala teko voi olla inhimillisesti katsoen hyvin ymmärrettävä ja myös anteeksi annettava asia.
Tiedän, ettei sitä voi koskaan kokonaan unohtaa, ja haavat jää, mutta eikö niin jää myös kaikesta muusta millä toinen rakastaan satuttaa?
Ja by the way: minulla on tunteita miestäni kohtaan eikä toinen mies ole mikään raitis rattopoika... (:
Sitten sitä alkaa tuntea itsensä kaltoin kohdelluksi, hylätyksi, itsestäänselvyydeksi jne. Usko suhteen jatkumiseen saattaa olla hyvin vähissä... Sitten tulee joku, joka saa sinut tuntemaan itsesi tosi naiseksi jne. Pakenet yhdeksi yöksi toiseen syliin hakemaan hellyyttä, lohtua ja piristystä ankeaan arkeesi...
Niin itseään ihminen pettää kun jää suhteeseen joka ei anna mitään... ja hakee hetken lohtua toisaalta jotta jaksaa jatkaa sitä itsensä pettämistä... olisihan se hirveää lopettaa tollainen kuluttava suhde ja nauttia joka päivästä...
Olet varmasti oikeassa. Mutta ihmismieli on välillä(aina??) ihmeellinen; se toteuttaa omaa kummalista logiikkaansa. Vaikka järkitasolla oikea ratkaisu olisikin hyvin kirkkaana mielessä, saattaa sydän(tunteet) venkoilla vielä amivalentisti puolelta toiselle. Kun kaikesta "paskasta" huolimatta suhteessa on vielä sen verran myös kaikenlaista ihanaa ja hyvää, sitä saattaa kerta toisensa jälkeen vielä uskoa ja toivoa, että josko kaikki sittenkin voisi vielä muuttua hyväksi... Varmasti yleensä hyvin naiivi, lapsellinen toive, mutta sitovuudessaan vahva...
No joo, enköhän ole omalta osaltani ruotinut tätä yllin kyllin. Kiitos vaan kommenteista.
Minä en osaa tuota kertoa, sillä juuri tuohon kysymykseen haluan itsekin löytää vastausta.
Kinkkinen kysymys siis!
Taijat hakea lohdutusta ja hyväksyntää omilles töppäilyille tolla kirjoituksellas, niinkuin monet muutkin tällä palstalla vastaavasti kirjoittaneet. Kyllähän se on päivän selvää että toista osapuolta loukkaa tietoisesti jos pettää häntä. Painitaan ihan toisen luokan jutuissa, kuin pienistä valkoisista valheista kiinnijäämisestä tai ryypiskelystä. Kyllä jos aikuinen tervejärkinen ihminen tekee jotain väärää niin, se osaa myöntää reilusti virheensä, eikä rupea säälittävästi selittämään kaikkea paskaa miksi sen teki. Toki tätä palstaa kun lukee niin asia ei taida kuitenkaan olla ihan niin, sääli. Ilmeisesti Suomi rupeaa olemaan täynnä huonon itsetunnon omaavia ihmisiä, jotka pönkittävät itsetuntoaan vieraissa käymällä. Tuntevat itsensä unohdetuiksi ja hakevat lohdutusta vieraista, ymmärtämättä sitä he myrkyttävät toisen/toisten ihmisen tunteet omalla itsekkyydellä. Ja kehtaavat sitten selitellä kaikkea paskaa maan ja taivaan väliltä mitä ei edes itsekkään ymmärrä, jotta sais tekonsa hyväksytyksi. Ja viimeistään taikasanan ANTEEKSI lausumalla odotetaan ja pidetään tietenki päivänselvänä, että kaikki unohdettais ja asiat olis niin kuin ennenkin. Jos näin ei homma loppupeleissä meekkään niin, olihan se ihan hyväksyttävää käydä hakea virkistystä arkeen vieraasta punkasta ,kun tuo oma kumppanikaan ei tunnu ymmärtävän mistään mitään . Myöskään pois ei osata/uskalleta lähteä vakiokumppanin luota, koska ollaan hänestä joko taloudellisesti tai jopa sosiallisesti riippuvaisia.
Kyllä ihmismieli osa olla kiero!!