Tilanne on tämä: olen aina ollut jo lukioajoista enemmän poikien, kuin tyttöjen kaveri. Parhaat kaverit olivat poikia ja mainekin sen mukainen... No en ollut maineen veroinen, koska olin hyvin tarkkana siitä, että ystävät ovat ystäviä, eivätkä ne pojat muuta halunneetkaan. Olen aina ystävystynyt helpommin miespuolisten ihmisten kanssa ja usein tutustuin sitten näiden miesten tyttöystäviinkin. No, nuorempana oli tietysti enemmän sellainen "kaveriporukka-meininki", joten ei ollut niin kummallista, kun tyttöystävälle esiteltiin naispuolinen ystävä. No, asiaan... Nyt olen seurustellut vakavissani muutaman vuoden ja meillä on siipan kanssa yhteinen miespuolinen ystävä. Mieheni ollessa paljon poissa tämä ystävä kävi usein meillä, saunottiin sun muuta, koska tosiaan olen sellaiseen tottunut. Myös siippani on siihen tottunut tässä vuosien varrella. Mitään ei ikinä tapahtunut, paitsi kerran ko. mies humalapäissään ravintolassa ehdotteli, mutta se unohtui sitten, ajattelin että kännipäissään sattuu sammakoita kelle vaan. Nyt kuitenkin, kun mies oli taas humalassa, alkoi tunnustukset: hän on kokoajan halunnut minua aivan hullunlailla ja on umpirakastunut, ollut kokoajan. Minä sanoin, että hyvinpä olet piilottanut asian, johon hän vastasi syyksi siippani, joka on hänen ystävänsä ja tietää, etten häntä pettäisi. Tälläiseen en tosiaan ole tottunut... Mitä pitäisi ajatella? Että taas sattui sammakko, sanoi, mitä ei tarkoittanut vai uskoa vanhaan totuuteen että humalassa puhuu enemmän totta, kuin selvinpäin? Pitäisikö minunkin pudota maankamaralle pitkäaikaisesta pilvilinnasta nimeltä "mies voi olla vain naisen ystävä" Kommentteja, kiitos!
M+N Ystävyys?
Topaka
4508
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
...siltä sitä kun se on selvinpäin että tarkoittiko ystäväsi todella sitä mitä oli sanonut kännissä.
No tämä kyseinen mieshenkilö ei ainakaan ole mikään puhdas ystävä minun mielestäni. Kyllä minä ainakin niistä pilvilinnoista olen tippunut jo kauan sitten alas. Minusta sellainen ystävyys miehen ja naisen välillä, että kumpikaan ei tunne mitään ystävyyttä syvempää, on ÄÄRIMMÄISEN harvinaista. Se taitaa olla vaan joidenkin miesten taktiikkaa tehdä naiselle torjuminen vaikeammaksi, jos jo tunnetaan paremmin. Ehkä mun näkemys on vähän synkkä, mutta joskus pitää sanoa se äärimmäinenkin näkökulma. Itse en usko voivani olla ystävä sanan todellisessa merkityksessä heteronaisen kanssa. Kaveruus taas on sitten asia erikseen.
Mutta olen äärettömän iloinen, jos joskus minun näkemykseni osoittautuu vääräksi!!=)
Nyt uskon itsekin, että näkemyksesi tuskin osoittautuu vääräksi. Enemminkin luulo, että kumpikaan ei halua mitään muuta kuin ystävyyttä osoittautuu iän ja kokemuksen myötä harhaluuloksi.
Joo, pakko oli palata tähän aiheeseen, koska vaikka tämä "ystävä" on alkanut seurustelemaan, hän taas tunnusti, tällä kertaa himoitsemisen lisäksi, että haluaisi seurustella kanssani ja jättäisi tyttönsä takiani milloin vaan. Voi he*****i. Se siitä ystävyydestä. Nyt asiasta on tarkoitus puhua selvinkin päin, koska se ei tosissaan ollut mikään sammakko. Ja mitä minä hänelle sanon? Totuushan on se, että mikäs siinä, jos olisin vapaa, hän on kyllä vetävä, mutta en pysty pettämään. Enkä haluaisi loukata myöskään tätä ystävää, jonka olen vuosia tuntenut. Kaikkea ei voi saada, tiedän.