Eli,mistäs alottaisi.Olemme olleet kolme vuotta yhdessä.olemme suht nuoria (20).Olemme saanneet aikaan kaksi lasta.2 vuotias poika ja 7kk tyttö.
Asumme aika ahtaasti eli yksiössä koska rahaa ei paljon ole.se ei ole huolen aihe vaan se että miehen pelihimo ja viinan kanssa läträäminen on laittanut suhteemme tosi koetukselle.
Poikaystäväni hankkiutui hoitoon alkoholin takia ja oli melkein koko kesän ryyppäämättä.Nyt on taas alkanut käydä kavereiden kanssa baareissa.melkein joka viikonloppu ja hauskaa kuulemma on.
Minä saan istua kahden lapsen kanssa kotona joka päivä.poikaystäväni käy töissä,maksaa vuokran ja ruuan muut pakolliset laskut,koska itselläni ei paljoa rahaa tule mistään.minun huoleksi jää sitten lapsille vaatteiden osto ja omat vaatteeni.Kaiken ylimääräisen poikaystäväni tuhlaan viinaan ja peleihin.hän tykkää jäädä aina kun käymme ruoka-ostoksilla niin peleilemaan raha-automaateille.Rahaa menee ja jos hän ei voita niin saattaa mököttää koko illan vaikka.
En tiedä enää kauan kestän tätä.Olen niin kyllästynyt.puhun hänelle joka päivä että tarvitsemme rahaa että lopettaa viinan juomisen mutta ei.Hän vaan tiuskii että olen akka enkä ymmärrä mitään mistään.
Joskus hän on ihana.kun ei juo.yritän lastemme vuoksi ymmärtää häntä ja haluan että lapsillamme on kummatkin vanhemmat.Säästämme uuteen ja isompaan asuntoon ja kaikki omat rahat hän juo.minä olen ainoa joka säästää.en saa häntä lopettamaan vaikka kuinka pyydän.jos eroamme niin en tiedä miten tulen taas toimeen kahden lapsen kanssa.pitäisi mennä töihin ja hankkia heille hoitopaikka ja nekin maksavat.Kyllä haluaisin aina välillä lähteä kun hän tulee kännissä kotiin ja alkaa riehumaan.olen kuullut sanoja kuten:huora,kusipää,saakelin lehmä..ym..silti hän pyytelee aina anteeksi tekojaan.Lapsiin hän ei ole ikinä koskenut mutta olen itse kyllä joskus ollut mustelmilla kun hän kännissä suuttuu.Pelkään lastemmekin puolesta jo.Mitä pitäisi tehdä?Lähteä?Minun vanhemmatkin asuvat 150 kilsan päässä toisella paikkakunnalla.Täällä minulla ei ole oikeastaan ketään.ei ystäviä.muutimme koska mieheni sai työpaikan täältä ja hyvä tuloisen.Mutta en jaksa ryyppäämistä ja pelaamista ja ainaista tappelua hänen ongelmistaan.Olen tukenut häntä ja antanut anteeksi paljon.mutta kohta en enää jaksa.pinnani alkaa loppumaan.
Rakastan silti häntä niin paljon ja hänkin rakastaa minua.
Auttakaa joku ja antakaa vinkkejä..Ajattelen vaan lapsiamme enkä halua että he kärsivät tästä.Tyttäremme on saannut niin monta kertaa nähdä kun isä huutaa kännissä yöllä.en tiedä ymmärtääkö hän mutta ainakin minua surettaa niin.
Asumme aika ahtaasti eli yksiössä koska rahaa ei paljon ole.se ei ole huolen aihe vaan se että miehen pelihimo ja viinan kanssa läträäminen on laittanut suhteemme tosi koetukselle.
Poikaystäväni hankkiutui hoitoon alkoholin takia ja oli melkein koko kesän ryyppäämättä.Nyt on taas alkanut käydä kavereiden kanssa baareissa.melkein joka viikonloppu ja hauskaa kuulemma on.
Minä saan istua kahden lapsen kanssa kotona joka päivä.poikaystäväni käy töissä,maksaa vuokran ja ruuan muut pakolliset laskut,koska itselläni ei paljoa rahaa tule mistään.minun huoleksi jää sitten lapsille vaatteiden osto ja omat vaatteeni.Kaiken ylimääräisen poikaystäväni tuhlaan viinaan ja peleihin.hän tykkää jäädä aina kun käymme ruoka-ostoksilla niin peleilemaan raha-automaateille.Rahaa menee ja jos hän ei voita niin saattaa mököttää koko illan vaikka.
En tiedä enää kauan kestän tätä.Olen niin kyllästynyt.puhun hänelle joka päivä että tarvitsemme rahaa että lopettaa viinan juomisen mutta ei.Hän vaan tiuskii että olen akka enkä ymmärrä mitään mistään.
Joskus hän on ihana.kun ei juo.yritän lastemme vuoksi ymmärtää häntä ja haluan että lapsillamme on kummatkin vanhemmat.Säästämme uuteen ja isompaan asuntoon ja kaikki omat rahat hän juo.minä olen ainoa joka säästää.en saa häntä lopettamaan vaikka kuinka pyydän.jos eroamme niin en tiedä miten tulen taas toimeen kahden lapsen kanssa.pitäisi mennä töihin ja hankkia heille hoitopaikka ja nekin maksavat.Kyllä haluaisin aina välillä lähteä kun hän tulee kännissä kotiin ja alkaa riehumaan.olen kuullut sanoja kuten:huora,kusipää,saakelin lehmä..ym..silti hän pyytelee aina anteeksi tekojaan.Lapsiin hän ei ole ikinä koskenut mutta olen itse kyllä joskus ollut mustelmilla kun hän kännissä suuttuu.Pelkään lastemmekin puolesta jo.Mitä pitäisi tehdä?Lähteä?Minun vanhemmatkin asuvat 150 kilsan päässä toisella paikkakunnalla.Täällä minulla ei ole oikeastaan ketään.ei ystäviä.muutimme koska mieheni sai työpaikan täältä ja hyvä tuloisen.Mutta en jaksa ryyppäämistä ja pelaamista ja ainaista tappelua hänen ongelmistaan.Olen tukenut häntä ja antanut anteeksi paljon.mutta kohta en enää jaksa.pinnani alkaa loppumaan.
Rakastan silti häntä niin paljon ja hänkin rakastaa minua.
Auttakaa joku ja antakaa vinkkejä..Ajattelen vaan lapsiamme enkä halua että he kärsivät tästä.Tyttäremme on saannut niin monta kertaa nähdä kun isä huutaa kännissä yöllä.en tiedä ymmärtääkö hän mutta ainakin minua surettaa niin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kannattaisi kerätä kimpsut ja kampsut ja lähteä, voit kysellä apua sosiaalitoimistoista jne, autttavat varmasti tuossa tilanteessa olevia! Asunnon saat varmasti heti! Ei muuta kuin rohkeutta peliin ja elämässä eteenpäin --> parempaan päin!
jaksamisia!
Kyllä sun tosiaan kannattaisi lähteä. Jos mies on jo noin koukussa, ei sinun pyyntösi ja anelusi mitään auta. Ja eihän ero tarkoita sitä, ettei lapsilla ole molempia vanhempia. Ainakin heillä olisi rauhallisempaa! Eihän lapsilla nytkään tavallaan ole molempia vanhempia, jos mies heiluu ties missä. Lapset eivät saa sinuakaan "kokonaan" kun aikasi menee miehestä ja ongelmista huolehtimiseen. (Jos mies myöhemmin parantaa tapansa, aina on mahdollista palata yhteen.)
Onko sinun pakko jäädä tuolle paikkakunnalle? Etkö voisi muuttaa takaisin vanhempiesi lähettyville, jos kaverisikin vielä siellä asuvat?
Minä elin lähes 10v.alkoholistin vaimona, joten tiedän, millaisessa helvetissä elät.
´
Kun mittani tuli täyteen, pakkasin mieheltäni salaa tärkeimmät lasten vaatteet, asiakirjat, valokuvat yms. isoihin kasseihin ja vein varastoon piiloon. Lähtöpäivänä menin hakemaan lapsia koulusta ja vein syömään välipalaa kahvilaan. Tilasin taksin ja ajoimme kodin kautta. Kassit nostettiin kyytiin ja matka jatkui rautatieasemalle. Ostin seuraavaan junaan matkaliput ja eikun menoksi monen sadan kilometrin päähän siskoni perheen luokse. (Siskoni ja hänen miehensä olivat juonessa mukana). Seuraavana aamuna tein muuttoilmoituksen siskoni osoitteeseen. Heiltä käsin olin yhteydessä sosiaalitoimistoon ja sain sieltä suosituksen kaupungin vuokra-asuntoon. Hain asuntoa ja olin kiireellisten joukossa, olimmehan lasteni kanssa ns. asunnottomia. Saimme kodin ja elämä alkoi järjestyä yksi asia kerrallaan.
Lastensuojeluviranomaiset antoivat minulle hyvää keskusteluapua silloin, kun suunnittelin mieheni luota pois muuttoa. Lämmöllä muistelen heidän antamaansa apua, sillä halusin varmistaa, etten tekisi mitään väärin ja tilanne entisestään vaikeutuisi.
Kyllä kannatti elämänmuutos!
Voimia sinulle!
Nyt äkkiä pois sen äijän luota. Enemmän ne lapset loppujen lopuksi kärsivät siitä, että te riitelette ja ehkä he näkevät hakkaamista kuin että isää ei joka päivä näe. Jäljet on paljon vaikeampi korjata jälkeen päin. Usko tai älä, kokemusta on. Kyllä sinä pärjäät jos muutat pois, saat varmasti erilaisia tukia ja esim. lastenhoito sinulta luultavsti ei tulisi maksamaan mitään. hoitomaksu katsotaan tulojen mukaan, ainakin muistelisin näin. Mieti myös omaa jaksamistasi, kuka haluaa koko ajan kuulla olevansa huono ja surkea. Vaikka mies pyytelee anteeksi niin ei hän kovinkaan tosissaan voi olla, koska samat vorheet hän näköjään tekee uudestaan ja uudestaan.. Lähde vielä kun voit.
Eroa ja lähde äkkiä. Kyllä kaikki raha-asiat järjestyy. Oma isäni oli samanlainen kuin miehesi. Oma lapsuuteni ja äidin elämä siinä touhussa vain tuhoutui. Jos et uskalla erota itsesi vuoksi, niin edes lastesi vuoksi.
Miehesi on alkoholisti. Se on sairaus ja siinä ei anteeksipyytelyt ja juomattomuuslupaukset auta mitään. Jos koet olevasi vaarassa tai/ja henkiset voimasi lopussa sun kannattaa lähteä menemään. Kun sairaus on edennyt tiettyyn pisteeseen, et voi auttaa häntä. Hänen täytyy itse pelastaa itsensä. Jos ja kun kuitenkin rakastat häntä ja haluat auttaa, ehkä kannattaisi ottaa yhteyttä ryhmiin jotka pystyvät auttamaan. Anonyymit alkoholistit voisi olla avuksi. On olemassa ryhmiä myös päihteiden käyttäjien läheisille. Sieltä voi saada tukea. Alkoholistien toipumiseen ja raittiina pysymiseen kuuluu tietty ohjelma. Yksi tärkeä asia on avun tarjoaminen apua tarvitseville. Ihmiset ovat yksilöitä. Joillekin voi olla hyvin hankalaa uskoa olevansa alkoholisti. Jotkut taas haluavat lopettaa juomisen ja ottavat avun heti vastaan. Kannattaa lukea "anonyymit alkoholistit". Siinä on paljon tietoa sairaudesta, neuvoja sairastaville ja läheisille. Kuitenkin ensisijaisen tärkeää on pitää itsestäsi ja sitä kautta lapsistasi huolta ja ehkä lähteä. Se voi olla myös herätys miehellesi. Alkoholistit tarvitsevat niitä "herätyksiä" myöntääkseen vihdoinkin miten asiat ovat. Älä "salli" hänelle juomista. Hankalaa antaa mitään pätevää neuvoa kun ei itse ole tilanteessa eikä näe mitä perheessänne tapahtuu.
....olikin muuten Nimettömät alkoholistit.
Lähe herranjumala pois sieltä kun vielä voit! Joku ilta sun kannattaa hajottaa sen kaikki addiktiotavarat ja viinapullot ja pahimmassa tapauksessa piilottaa sen rahat niin ettei se pääse pelaamaan. Sun lapset ei ansaitse tollaista lapsuutta vaan sun pitää pelastaa niille hyvä lapsuus ja lähtee pois sun miehen luota - se kun ei näy välittävän. Jos sun mies välittäis susta pätkääkään, se huolehtis teistä eikä pelais ja ryyppäis koko aikaa. Taas hyvä esimerkki millasia miehet voi olla... lähde pois sieltä.