Kaipasin vaihtelua ja harrastin seksiä toisen naisen kanssa, koska en voinut siinä kohdassa vastustaa kiusausta. Enkä välittänyt seurauksista ja tiesin sen tuottavan itselleni hetkittäistä mielihyvää. Sitä se toikin ja paljon, mutta jälkeenpäin ajatellen aika turha juttu. Oikeastaan ei harmita, koska sen jälkeen olen nauttinut oman naiseni läheisyydestä ja seksistä hänen kanssaan paljon enemmän. Nyt mietin, että onko turhaa enää asiasta naiselleni mainita, koska suhteemme toimii todella hyvin. Vai kärsinkö seuraukseni kuin mies, kun olen siitä hänelle maininnut ja saan kuulla kunniani? Kyseisestä tapauksesta on vierähtänyt pari kuukautta ja yksi riitakin tähän väliin on mahtunut, enkä silloinkaan päästänyt asiaa julki. Nyt mielipiteitä, koska joskus tämä voi alkaa vaivaamaan paljon, jos vaikka alttarille asti astelemme.
Miksi tein sen?
KTMH
111462
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Heippa...
Kertoist, sillä aistin tuskasi, kannat syylisyyttä.
Itse olen pettänyt avioliitossani, kerroin, en vain pystynyt valehtelemaan.
Tulin itse petetyksi suhteessa joka kesti hieman yli vuoden, jos miesystäväni olisi kertonut eikä peittänyt valhetta vaalheella, olisin ymmärtänyt.
Se sattui tosi syvälle, välimme katkesivat..
ei luottamus palaa jos ei itse pysty rehellisesti kertomaan... jos toista rakastaa, niin on parempi kertoa, ennenkuin toinen kuulee jostain...
t.Tuula
Jos on vaara, että se jostain tulee julki. Niin on parempi että itse kerrot.
Jos et pysty antaa itsellesi anteeksi ja unohtaa. On parempi että kerrot. Muutenhan se vaivaa sinua koko ajan.
Varaudu siihen että tyttöystäväsi ei sitä ymmärrä.
Mutta tärkeenpihän on että sinä saat tuntosi puhtaaksi.
Ja jos hän ei sitä anteeksi anna ja voi jatkossa luottaa sinuun. Lopeta suhde, oman itsesi parhaaksi.
Älä kerro .Puoisoni petti minua kylläkin pidemmän aikaa.Sisimpäni ei koskaan palaa ennalleen ,eikä siihen auta ero ekä se ,että jatketaan edelleen yhdessä.Tuska ja suru seuraa koko elämän .Aika antaa hiuka helpotusta.Kanna seuraukset itse.
Itse olen sitä mieltä että jos on pettänyt niin siitä kertominen on vain oman syyllisyydentunteen vaimentamista, josta ei seuraa mitään hyvää kenellekään paitsi siinä tapauksessa että molemmat ovat henkisesti kehittyneitä ja pyrkivät oppimaan itsestään jotain prosessissa. Jos pystyy antamaan itselleen anteeksi tekonsa se riittää. Ei tarvitse toista satuttaa omilla sanoilla. Miettikääpä itsessänne, myös te moralistit, kuinka paljon ajatuksissanne petätte milloin kumppanianne milloin ystäviänne ym. Olen sitä mieltä että jo ajatus on pettämistä, ja silloin pitäisi muille olla koko ajan selittämässä ja pyytelemässä anteeksi. Kun on itsensä kanssa sinut niin myös kanssaihmiset voivat ympärillä hyvin. Jos suhteissa on mukana aitoja tunteita niin se ei ketään vahingoita, päinvastoin.
Lievennät omaatuntoasi mutta pahennat toisen oloa. Hän ei ehkä enää koskaan luota sinuun eikä astele kanssasi alttarille. Olen itse sortunut samanlaiseen hölmöilyyn, en kertonut ja meillä menee mieheni kanssa paremmin kuin koskaan. Miksi pilata sitä turhalla itkulla ja hammasten kiristelyllä?
...AIVAN TAATUSTI tietää jos mieheni on toisen syliin kaatunut.Se syyllisyydentunne tulee entisestään kasvamaan...vaimo tuntee itsensä huonoksi kun näkee että toisella on jotain mielessä muttei suustaan ulos päästä...NÄIN MEILLÄ!Luulen mieheni pettäneen minua ja kaiken lisäksi epäilen että hän on tuonut tullessaan jonkun "vieraankin" inhottavan jutun.SANO POIKA SUORAAN TYTÖLLES MITÄ ONNETON MENIT TEKEMÄÄN!!!!Jos jätät tuollaisen "valheen" sisällesi, miten voit puhtain mielin viedä rakkaasi alttarille? *ihmettelee näitä vietävän pettureita*
jep, puhdista ihmeessä oma omatuntosi ja kaada tuska toisen päälle. niin sitä pitää. valehteluhan näyttää jo sujuvankin. näillä näkymin voisi sanoa, ettei teidän kannata harkita sitä avioliittoa lainkaan. ihme torvi olet.
on tainnut köyriä sun partnerisi kanssa oikein kunnolla, kun niin paljon vituttaa?
Älä sentään tomppeli ole, suu kiinni.
Olen pettänyt kumppaniani kymmeniä kertoja, ei niistä mitään omantunnontuskia tule pitemmän päälle, kaikkeen tottuu.
Vaikka jäisit kiinnikkin, niin älä myönnä mitään, äläkä selittele.
Sinua kumminkin viimekädessä uskotaan.
Lähes kaikki miehet pettää kumppaniaan, et ole muita kummempi.
Lähes kaikki naiset luulevat että juuri heidän mies ei sitä tee.
Hyvin monet naisetkin pettää miestään.
Tiedän sen sillä olen ollut lukuisten rouvien kanssa sängyssä. Heidänkään miehensä ei aavista mitään. Tämä on tosi.
Ota ulkopuolinen seksielämä, sinun omana asiana.
Kotonakin seksi maistuu.
hulluutta kertoa ja vanha viisaus on se että, jos
omatunto ei pikku syrjähyppyä salli, niin viisaampi pysyä aidan paremmalla puolella.
mitä ihmettä luulette hyötyvänne asiasta kertomalla. ei muuta kuin riesaa.
tietoa, kirjoittajan mielipiteet allekirjoitan
vuosien kokemuksella
Miksi kaataisit omantunnon tuskasi kumppanisi päälle. Kärsi itse mokauksesi kuin mies. Ei rehellisyys aina kannata, se sotkee vain elämää.