Moro...
Nyt miehet ja naiset auttakaa miestä mäessä..
Olen naimisissa ollut tässä joitakin vuosia.
Arki on iskenyt kyntensä suhteeseen pahasti.
Nyt olen sitten korviani myöten ihastunut toiseen naiseen, jota en edes tunne hyvin.
En haluaisi olla, mutta olen...
Kertokaa mahd. omista kokemuksista miten pitää toimia? Olen neuvoton.. Kotona olen masentunut ja omissa oloissani.. Kun olen puhelimessa tämän toisen kanssa niin leijun pilvissä ja näytän kaikki parhaat puoleni. Tunnen kaikkea mitä haluaisin tuntea vaimoni kanssa..
Miten olette selvinneet omista vastaavista tapauksista...?
Kannattaako minun tutustua siihen toiseen paremmin vai laittaa kaikki kontaktit poikki ja ikävöidä aikani...?
AGH!!
Kiitos jo etukäteen..
Nyt miehet ja naiset auttakaa miestä mäessä..
Olen naimisissa ollut tässä joitakin vuosia.
Arki on iskenyt kyntensä suhteeseen pahasti.
Nyt olen sitten korviani myöten ihastunut toiseen naiseen, jota en edes tunne hyvin.
En haluaisi olla, mutta olen...
Kertokaa mahd. omista kokemuksista miten pitää toimia? Olen neuvoton.. Kotona olen masentunut ja omissa oloissani.. Kun olen puhelimessa tämän toisen kanssa niin leijun pilvissä ja näytän kaikki parhaat puoleni. Tunnen kaikkea mitä haluaisin tuntea vaimoni kanssa..
Miten olette selvinneet omista vastaavista tapauksista...?
Kannattaako minun tutustua siihen toiseen paremmin vai laittaa kaikki kontaktit poikki ja ikävöidä aikani...?
AGH!!
Kiitos jo etukäteen..
Vastaukset 33
Vanhimmat
Noh tämä nyt on sellanen yksinkertainen tapa joka kylläkin toimii... kerro vaimolle.
Jos kunnolla oot ollu niin et varmaan joudu ulkoruokintaan ku pariks päiväks. Sen jälkeen voitki siirtyä sängen jalkopäähän nukkumaan ja juoda kupista.
huono kommentti.
Voin kertoa nimimerkillä "kokemusta on".
Tiedän tunteen... Samassa tilanteessa itse otin ja erosin, mutta jotekin sai sen tunteen, että rakastat vielä vaimoasi!
Sulla on kaksi vaihtoehtoa. Joko panostat avioliittoosi, mikä varmasti on pelastettavissa ja YRITÄT unohtaa sen toisen (tulet varmasti usein miettimään millaista olisi elo ollut hänen kanssaan). Tai sitten eroat. Mutta varmista ensin, ettet ole luonut siitä toisesta naisesta itsellesi jotain haavekuvaa. Kukaan ei ole täydellinen ja arki tulee aina vastaan. Älä myöskään kiusaa itseäsi pitämällä kahta naista, se ei ole oikein kenellekään. Kaikilla on oikeus olla onnellisia!!! Tsemppiä sulle mitä sitten päätätkin...
Olen itse olut muutamia kertoja samassa tilanteessa, mutta olen jättänyt useinmiten asian siihen, eli vain ikävöinyt aikani. Tässäkin pätee mutta, jos et rakasta vaimoasi, niin mikä estää lähtemästä? Vaikka yleisesti ottaen, ei se ruoho ole sen vihreäpää aidan toisella puolen, sillä jossain veiheessa se arki tulee vastaan, olit sitten yksin tai yhdessä.
ero sillä, millainen arki tulee...kaikille ei tule samaa!
Kerran suhteessa olleena osaa jo vähän vaatia, jos kaveri ne täyttää ja vanha ei millään, miksei?
Ainakin mä kerroin vaimolle suoraan, kärsin sen sekarit ja mykkkäloulun ja päätin että ei ole mun paikka siellä.
Nyt olen ollut viistoista vuotta toisen naiseni kanssa, vaimo jo kymmenen vuotta. Arkikin on saapunut, mutta paljon siedettävämpi arki kuin ekan vaimon kanssa!
...Mutta ihan asiaa. Siis toki ihmiset on erilaisia ja arki sen mukana. Mutta musta kylläkin on tällä alkuperäisellä kirjoittajalla itsellään hiukan erilainen ongelma kuin sinulla aikoinaan. Hän kun ei ole osannut päätöstä tehdä, ei ole lähtenyt niin kuin sinä aikoinasi teit. Se mikä sopi sinulle, et todennäköisesti rakastanut naistasi, niin entäpä jos tämä kirjoittaja rakastaakin omaa vaimoaan, siinä svussa on ihastunut toiseen. Voi olla virhe ottaa ja lähteä, elikkä riski on fifty fifty. En mä ainakaan suinpäin lähtisi pois tai sitten tosiaan pitäis miehen olla sellainen kuumaKalle et olis varastanut totaalisesti mun sydämmein :)
ei ole muitten kanssa. Ei hyvä suhde vaadi kolmatta osapuolta. Ei ehjään suhteeseen edes pääse, jos osapuolet eivät sitä halua...
Kyllä minäkin häntä joskus rakastin, mutta sen rakkauden loppuminen ei muistuta on/off nappulan kääntöä, vaan on huomattavasti pitempi prosessi.
Tahdon sanoa, että sen huomaa vasta tutkailujen jälkeen ettei mitään oikeastaan ole.
Mullakin alko vieraat kiinnostaa ja sitten aloin miettiä, että onkohan tässä enää mitään...?
: jos rakastaa ei ole muitten kanssa. Ei hyvä
: suhde vaadi kolmatta osapuolta. Ei ehjään
: suhteeseen edes pääse, jos osapuolet eivät
: sitä halua...
Sepä se. Mitäs, jos on ehjä suhde, eikä tiedä, mitä haluaa? Ts. suhteessa ei sinällään ole mitään konkreettista vikaa, se vaan olla möllöttää ja siis kaipaa hoitoa tietyn jännitteen säilymiseksi. Hoitaako siis olemassa olevaa suhdettaan vai vaihtaako se uuteen toistaiseksi vielä jännittävään suhteeseen, kunnes jännitys tästäkin suhteesta ajan myötä hoitamatta lopahtaa?
: Kyllä minäkin häntä joskus rakastin, mutta sen
: rakkauden loppuminen ei muistuta on/off
: nappulan kääntöä, vaan on huomattavasti
: pitempi prosessi.
: Tahdon sanoa, että sen huomaa vasta
: tutkailujen jälkeen ettei mitään oikeastaan
: ole.
Kyllä niitä puhtaita vaatteita joskus oli paljon, muttei ne päivässä loppuneet, kesti kauemmin. Tarkoitan siis, että sen huomaa vasta sen jälkeen, kun on katsonut tyhjään kaappiin, että kaikki kalsarit on käytetty. Eli mikset pessyt pyykkiä, huomannut kalsarihyllyn tyhjenemistä?
kalsarijuttu! Vaan jotain ihan muuta.
Miksi alat suhteisiin tietämättä mitä etsit? Ja opettele nyt hyvä mies pesukoneen käyttö!
: mulle ei exäkään ollut kalsarijuttu! Vaan
: jotain ihan muuta.
miksi hoitamattomassa suhteessa rakkaus loppui?
kyllä, kysymys sisältää myös vastauksen.
oletko niissä suhteissasi yksin? Etkö tiedä, että ei paljon auta jos toinen tekee työtä ja toinen lyö lossiksi?
Jossain vaiheessa on pakko tarkastella tilannetta, miksi minä tätä teen kun toinen ei vaivaudu pätkääkään?
Tuohon kysymykseen en löytänyt yhtään järkevää vastausta, eikä liioin exä. Silloin on syytä antaa mennä, sillä mitään pahempaa kuin oma seura ei voi olla vastassa.
Nää sun jutut on muutenkin niin out, etten ymmärrä.
oliko sulla hoitamaton suhde? Voi ressuu...eikö muija suostunu kalsaripyykkiin? xD
ei vaadi tietenkään kolmatta, mutta kolmas saattaa tulla hyvästä suhteesta huolimatta.
Itse en ajatellut eroavani miehestäni, vaikka tapailen kolmatta osapuolta. Olisikin helppo erota ellen rakastaisi miestäni -ilman tätä toista miestäkin.
Sen voin kuitenkin todeta, että kun asia pitkittyy, se mutkistuu. Tämä toinen mies suhtautui aluksi varovaisesti minuun (sinkku, minä naimisissa). Kertoi, ettei häntä ole luotu asumaan kenenkään kanssa yhdessä. Nyt hän on lisännyt edelliseen virkkeeseen "paitsi sinun" mikä on ihana, mutta huono juttu...
Subilta tuli eilen leffa nimeltä High Fidelity - Uskollinen äänentoisto. Siinä käsiteltiin aika pitkälle näitä asioita, ja lopussa päähenkilö toteaa puolisolleen että kaikki muut ihastukset ovat loppujen lopuksi pelkkiä fantasioita. Avokkeella on mummokalsareita pyykkinarulla kuivumassa, mutta niin on niillä kaikilla muillakin, hän ei vain ole näkemässä niitä. Muiden kanssa ei ole ongelmia, jos onkin, ne on vain pikkuongelmia, ei oikeita ongelmia kuten oman puolison kanssa. Paitsi että muidenkin kanssa on oikeita ongelmia, hän vain ei ole näkemässä niitä.
Siitähän näissä asioissa on loppujen lopuksi kysymys, uusi kiehtoo kun ei ole näkemässä niitä huonoja puolia, eli ei siis elä arkea uuden kanssa. Se kannattais yleensä pitää mielessä. Joskus vaihtamalla paranee, joskus ei, koskaan ei tiedä ennalta ja ratkaisun teet sinä itse.
Nyt tuli kyllä aikamoinen väite!
Siteeraat jotain älytöntä elokuvaa tähän!
Ei kaikki ihmiset samanlaisia ole! Kuten Timo edellä sanoi, arki on arki, mutta jokaisen kanssa erilainen. Sähän tuuppaat kaikki ihmiset samaan koppaan! Näin ei kuule ole. Asioihin vaikuttaa luonteet ja niiden sopivuus yhteen.
Eri juttu sitten on onko jollekin toisen alushousut se suurin murhe ja osataanko ongelmat ratkaista pienenä, vai päästetäänkö niistä oikeita.
Alkuperäiselle sanoisin, ettei muuta kun kytkintä ja täysi kaasu. Niin mä tekisin.
Jollakin nyt on ilmeisesti ongelmia lukutaidossa tai vertausten ymmärtämisessä. Sanoin että joskus vaihtamalla paranee, joskus ei, eikä koskaan voi tietää ennalta miten käy. Enkä väittänyt että kaikki suhteet ovat samanlaisia, vaan se mitä tarkoitin että joka suhteessa tulee ne arkipäivän ongelmat vastaan ennemmin tai myöhemmin. Uuden ihastuksen kanssa niitä ei vielä ole, sen takia uusi ihastus aina unelmakumppani verrattuna vanhaan. Ja suhde punnitaan vasta siinä miten niistä arkipäivän ongelmista selvitään (vrt. ne mummokalsarit tai toisen likaiset sukat lattialla joita kumppani ei itse saa vietyä likavaatekoriin).
Helppo se on toisen kirjoittaa et painasin kaasua ja lähtisin. Tässä kuitenkin nyt on kyse jostain muusta kuin omasta itsestämme. Se mikä toisesta on helppoa, ei välttämättä ole samaa toisen mielestä. Pikkuisen perspektiiviä kantoihin, ettei nyt ihan hösseliks heitellä..
olen samaa mieltä asiasta, tietenkin se riippuu ihmisestä, uusi voi olla lopulta huonompi tai parempi vaihtoehto. Olen sitä mieltä, että lopulta "ongelmat" ovat sen uudenkin kanssa samanlaisia.. alussa se "kielletty hedelmä" ja uutuus vetävät kuitenkin puoleensa.
Todella hyvä ja ytimekäs kommentti. Selvästi kokemuksen syvällä rintaäänellä. Ihaillen yhdyn kantaasi.
minua uusi kiehdo sen takia etten ole jakanut arkea hänen kanssaan ja tunne hänen huonoja puoliaan.
Tiedän hyvin, jostain kummasta syystä :), mieheni ja minun menneisyyden ongelmat. Ne ovat olleet välillä, etenkin suhteemme 10 ensimmäistä vuotta, todella hankalia. Niistä on kuitenkin selvitty ja se on suhteemme voimavara siinä missä rakkauskin.
Uuden suhteen huonoja puolia tunnen myös eikä niistä yksikään ole sen huonompi eikä parempi kuin miehenikään; ne ovat vain erilaisia. Aivan kuten hyvät puoletkin!
Niiiin tuttu ongelma ja varmaan jokaiselle vähänkin pidemmässä suhteessa.
Itse yritän yli ihanasta ihastuksestani seuraavin konstein:
1. En itse ota yhteyttä ihastukseeni yksityisasioissa. Siis vastaan, jos kysytään, mutten itse kysy.
2. Listasin "täydellisen" ihastukseni ne ominaisuudet, joihin en ole ihastunut (ts. huonot puolet). Listan tekeminen otti kyllä aikansa, mutta olihan Hänelläkin puolensa.
3. Sen, mitä haluaisin ihastukseni kanssa tehdä, teen avokkini kanssa. Kahvitreffit avokin kanssa eivät ehkä ole niin täynnä jännitystä, mutta mukavampi näinkin, kuin kotona päätä raapien ja vaihtoehtoja puntaroiden.
Ottaa varmaan aikansa tämä selviäminen, mutten jaksa uskoa nurmen vihreyden aidan tuolla puolen olevan kestävää, jos aidan yli lähden kiipeämään. Ja miten se nyt saippusarjoissa oli: Ei mies vaihtamalla parane, viides miehesi on sama kuin ensimmäinen.
Pätee varmaan myös vaimoihin.
väitteesi siitä ettei vaihtamalla parane.
Ensimmäiseni aloitti perheväkivallan miltei heti papin aamenen jälkeen ja sitä kesti niin kauan kuin lähdin.
Toinen mies taas juoksenteli vieraissa, en tarkkaan tiedä missä vaiheessa se alkoi.
Kolmannessa miehessäni ei ole kumpaakaan ominaisuutta. Olemme pian olleet kymmenen vuotta yhdessä ja onni kukkii yhä.
Kyllä parani vaihtamalla!
jos parani, niin hyvä niin.
vastatessani vastasin lähinnä alkuperäisen viestin lähettäjälle (ja samalla itselleni), jonka suhteessa ei, näin siis ymmärsin, mitään kohtuutonta ongelmaa ole, ainoastaan se "jännitys" on vähissä. Tässä keskustelussahan ei alunperin ollut kyse väkivallasta, päihteistä eikä uskottomuudestakaan.
En toki tarkoittanut etteikö huono voisi vaihtamalla parantua, mutten varsinaisesti usko "ihan hyvän" paremmaksi vaihdossa muuttuvan.
tässä ei nyt ollutkaan kyse väkivallasta tai siitä että myös toinen juoksee vieraissa...jos satuit huomaamaan. Jos mies olisi väkivaltainen tai pettäisi niin harva miettisi jäisikö miehen kanssa yhteen,,tosiaankaan,,mutta tässä ei ollut kyse siitä..anteeksi..
Niin voi käydä, minullekin kävi. Tilanne on edelleen päällä. Minulla on "toinen mies" jonka kanssa on oltu jo sängyssä. Seksi sinällään ei haittaisi, se olis vain seksiä, mutta tunteet ovat tulleet mukaan peliin ja peli on aika vaarallista. Hänen kanssaan on ihana olla, tunnen rakastavani häntä. Mutta. Rakastan myös miestäni. Eräs ystäväni tämän tilanteen tiivisti yhteen lauseeseen: "Sitä voi rakastaa vaikka kymmentä, mutta ei voi elää kuin yhden kanssa". Niinhän se on.
Sun pitää miettiä nyt vain että haluatko kenen kanssa olla, ja yritä myös miettiä mikä on järkevintä. Noinkin isoja päätöksiä ei toki saisi tehdä toisen naisen myötävaikutuksella.'
Senkin olen toki kokenut että tuollainen ihastuminen, ja jopa rakastuminen voi mennä ohi. Ajan kanssa. Aluksi elämä on yhtä tuskaa, sitä ajattelee toista koko ajan, on selvästi riippuvainen toisesta. Mutta yleensä kuukaudessa tai parissa se ns. "toinen suhde" unohtuu. Ei kokonaan mutta niin että voit jatkaa normaalia elämääsi. Nyt sinun pitääkin miettiä että mikä on sitä "normaalia elämääsi" ja kenen kanssa.
niin se voi varmaan mennä mutta jättää ikuiseksi mietinnän aiheeksi mitä jos..? sitä en todellakaan halua, en itselleni enkä kenellekkään muulle. monihan valitsee just sen helpoimman vaihtoehdon, eli unohtamisen. Väitän ettei sitä kuitenkaan unohda, jolloin helposta tuleekin huomattavasti vaikeampaa.
Eipä tuota varmaan helpolla unohda. Ei sitä kukaan helpoksi ole väittänytkään.
Sen verran ehkä lisään että parisuhteen ulkopuolinen suhde täytyy jotenkin "elää läpi", tehdä jotain konkreettista ja jollain tapaa ottaa selville mitä se toinen on verrattuna omaan puolisoon, ennekuin voi alkaa yrittämään tätä unohtamista. Siis jos ylipäänsä ihastuu ja jopa rakastuu suhteen ulkopuolella. Se on merkki siitä että hakee jotain, kaipaa muutosta, ei enää usko siihen mitä jo on.
Itse en ole edelleenkään löytänyt muista miehistä loppujen lopuksi mitään sen autuaampaa kuin oma mies on, sitten kun on tutustunut paremmin tähän "syrjähyppyynsä".
Aluksihan kaikki tuntuu siltä että toinen nainen/mies on maailman mahtavin ihminen. Se on sitä samaa alkuhuumaa kuin tuoreessa seurustelusuhteessa. Mutta usein kun oppii toisen tuntemaan, niin niitä negatiivisia puoliakin paljastuu.
Itse olen kokenut syrjähyppyni suhdetta parantavina, niin hullulta kuin kuulostaakin. Joskus aina alan kyseenalaistaa sitä, että olisiko maailmalla parempaa tarjolla kuin mitä oma mies. Sitten tulee vastaan joku tilanne missä tapaan miehen, asiat "vain tapahtuu" ja lopulta huomaan että ei se ollutkaan loppujen lopuksi yhtään sen parempi kuin omakaan. Ihminen kaikkine vikoineen se toinenkin mies on. Ja sitten virhe onkin jo tehty.
Siinä mielentilassa, jolloin ihminen kyseenalaistaa omaa suhdettaan, ehkä elää psykologista kehitysvaihetta, kriisiä, stressaavaa aikaa, niin hän on heikko. Hän ei ajattele loppuun asti, ja on mielissään kun saa elämäänsä taas jännitystä ja kauan kadonneita alkusuhteen tunteita. Mutta. Tämä ei mikään tarkoita, etteikö ihminen silti rakastaisi omaa puolisoaan.
Toki on ihmisiä, joiden moraali ja etiikka ovat niin korkealla etteivät voisi koskaan kuvitellakaan pettävänsä.
Nyt en enää aio syrjähyppyjä tehdä (ei sillä että olisin koskaan aikonut). Olen mieheni löytänyt, häntä rakastan ja häntä parempaa saisi kauan etsiä.
Mutta ehkä kannattaa miettiä, että ottaako sen riskin ja tutustuu vieraaseen naiseen paremmin, ottaa riskin että ihastuu ja ehkä rakastuukin. Se suhde voi toimia, se voi alkaa kukoistaa. Mutta jos se kaatuu lähtöviivalle, siinä vaiheessa kun on jo käyty makuukamarissa, tunteista nyt puhumattakaan, niin syyllisyyden kanssa on elettävä ja mietittävä että kertoako puolisolle, ellei hän sitä itse huomaa. Ja mietittävä että pystyykö jatkaa entistä suhdetta, sillä edellytyksellä että toinen antaa sen vielä jatkua. Paljon on pelissä.
uskalla elää se pitää vanhasta kiinni, vaikka muita katselee.
uskaltaa elää, myös muita koskettelee, eikä viivy vuosia yhdessä suhteessa.
kannattaako siis uskaltaa?
on suhteeseensa, miksi siinä viipyä? uskaltaa kannattaa, se antaa makua elämän!
Ennemmin tai myöhemmin se on edessä,kytkimen nosto meinaan,josko tuollai polttelee. Parempi kerta rytinä kun se kitinä,anna mennä.
Itse tein virheen että 15 vuotta sinnittelin,olis pitänyt jo heti eka kerralla 5 v kohdalla ottaa ja lähteä. Ei korjaannu ajan kanssa se tauti ettei vanha vaimo sytytä. Sytty vaan vettyy ja vettyy..
eikä pelkkiä akkoja miesten nickeissä...
akkojen takia sitä saa ääneen sanoa kirjoitan kuitenkin: L-Ä-H-D-E! Lähdet kuitenkin.
Sillä siitä selviit. Tutustu ja rakastu.