Täällä oon huomannut monien miesten valittavan sinkkuuttaan, itsekin oon sitä välillä harrastanut. Mieshän minäkin. Selittelyt menee kuitenkin aika älyttömiksi kun aletaan puhua että miehiä on enemmän kuin naisia täällä Suomessa ja siksi jotkut sinkkumiehet vaan jäävät yksikseen melkein loppuiäkseen. Tai sitten että miehillä on vähemmän naiskavereita kuin naisilla mieskavereita. Eihän noissa väitteissä oo mitään todellisuuspohjaa, jos vähän matemaattisesti ajattelee asiaa. Jotkut tosiaan keksii tällaisia väitteitä.
Yleensä oon sitä mieltä entistä enemmän että omasta sinkkuudestaan ei kannata valittaa, sillä voi olla että sitä joutuu kestämään kauankin, kuten itse oon kestänyt. Elämää senkin pitäis olla. Ja lisäksi on turha alkaa hirveästi analysoimaan kun pitäis elää vaan hetkessä ja seurata tunteitaan - kun kohtaa jonkun niin SEN TUNTEE kun omasta mielestään on hyvä lähestyä JUURI HÄNTÄ juttelemalla. Pitää yrittää vaan olla sen verran vahva ettei sorru katkeruuteen, sillä paljon katkeruutta näyttää olevan tullut jo moniin n. 20v ihmisille deittailun ja sen oikean etsimisen myötä. On kai turhaa miettiä menneitä että jos olisin käyttäytynyt toisella tapaa, JA JOS ja jos...Tällaisiin johtopäätöksiin ainakin itse oon tullut, en tiedä kuinka hyvin nää asiat koskee muita.
Näyttää olevan sellaisia ihmisiä jotka tuevat tänne kertomaan kaikenlaisia ajatuksiaan ja odottavat ehkä muiden kertovan jonkun objektiivisen totuuden asioiden tilasta maailmassa, kuten millaisia ovat naiset ja miehet. Tällaisia asioita ei kuitenkaan koskaan voi alistaa mielipiteille, jokaisella on vaan oma suppea näkökulma. Mun mielestä ei kannattais niin miesten kuin naistenkaan liikaa miettiä minkälainen se vastakkainen sukupuoli on, tai joku mies tai nainen vaan yksinkertaisesti puhua sen kanssa. Oon sitä mieltä vaan että jossain määrin ahdistus vaan voi kasvaa jos tulee pohtimaan tänne foorumiin kaikenlaisia asioita. Itse oon ainakin siihen melko lailla kyllästynyt. Jostain asioista voi tietenkin saada apuakin, en sit kiellä...
Tääkin on vaan mun näkemykseni...
Yleensä oon sitä mieltä entistä enemmän että omasta sinkkuudestaan ei kannata valittaa, sillä voi olla että sitä joutuu kestämään kauankin, kuten itse oon kestänyt. Elämää senkin pitäis olla. Ja lisäksi on turha alkaa hirveästi analysoimaan kun pitäis elää vaan hetkessä ja seurata tunteitaan - kun kohtaa jonkun niin SEN TUNTEE kun omasta mielestään on hyvä lähestyä JUURI HÄNTÄ juttelemalla. Pitää yrittää vaan olla sen verran vahva ettei sorru katkeruuteen, sillä paljon katkeruutta näyttää olevan tullut jo moniin n. 20v ihmisille deittailun ja sen oikean etsimisen myötä. On kai turhaa miettiä menneitä että jos olisin käyttäytynyt toisella tapaa, JA JOS ja jos...Tällaisiin johtopäätöksiin ainakin itse oon tullut, en tiedä kuinka hyvin nää asiat koskee muita.
Näyttää olevan sellaisia ihmisiä jotka tuevat tänne kertomaan kaikenlaisia ajatuksiaan ja odottavat ehkä muiden kertovan jonkun objektiivisen totuuden asioiden tilasta maailmassa, kuten millaisia ovat naiset ja miehet. Tällaisia asioita ei kuitenkaan koskaan voi alistaa mielipiteille, jokaisella on vaan oma suppea näkökulma. Mun mielestä ei kannattais niin miesten kuin naistenkaan liikaa miettiä minkälainen se vastakkainen sukupuoli on, tai joku mies tai nainen vaan yksinkertaisesti puhua sen kanssa. Oon sitä mieltä vaan että jossain määrin ahdistus vaan voi kasvaa jos tulee pohtimaan tänne foorumiin kaikenlaisia asioita. Itse oon ainakin siihen melko lailla kyllästynyt. Jostain asioista voi tietenkin saada apuakin, en sit kiellä...
Tääkin on vaan mun näkemykseni...
Vastaukset 8
Vanhimmat
"Selittelyt menee kuitenkin aika älyttömiksi kun aletaan puhua että miehiä on enemmän kuin naisia täällä Suomessa ja siksi jotkut sinkkumiehet vaan jäävät yksikseen melkein loppuiäkseen."
Älyttömiksi?
http://www.tilastokeskus.fi/tk/tp/tasku/taskus_vaesto.html
"Eihän noissa väitteissä oo mitään todellisuuspohjaa, jos vähän matemaattisesti ajattelee asiaa."
Matemaattisesti? Ei tarvita matematiikkaa, katso tuosta taulukosta. Esimerkiksi 20-30 -vuotiaissa tilanne on sellainen, että miehiä on 14440 enemmän kuin naisia. Tämä on aika hiton suuri ero. Ajattele vaikkapa pääkaupunkiseutua, jossa asuu lähes viidennes suomalaisista. Laskennallisesti siellä olisi siis lähes 2900 ylimääräistä 20-30 -vuotiasta miestä. No, kaupunkien naisistumisen takia ero on pääkaupunkiseudulle pienempi ja maaseudulla _paljon_ suurempi. Poikavauvoja syntyy joka vuosi Suomeen useita satoja enemmän kuin tyttövauvoja.
" Jotkut tosiaan keksii tällaisia väitteitä."
Keksii? Kuka keksii? Tilastokeskus? Hohhoijaa.
Katsoin nuo tilastot. 20-30 vuotiaista ihmisistä on naisia n. 49% ja miehiä 51%, joten eipä ole prosentuaalisissa suhteissa juuri eroa. Ero ei ole niin suuri kun käytännöllisesti asiaa ajattelee: sinkkuja on sen verran paljon että niitä "kierrättyy" kaikenaikaa, ihmiset eroo ja menee yhteen, joten mahdollisuus että joku mies jäis aivan ilman naista on todellisuudessa aika pieni. Puhut vaan tuhansista ihmisistä, mutta et ota huomioon niitä prosentteja. Melkein yhtä hyvin vois väittää että heteronaiset saa enemmän seksikokemuksia miesten kanssa elämänsa aikana kuin heteromiehet naisten kanssa. Se että miehiä on VAIN VÄHÄN enemmän ei juuri todistaisi sen puolesta. Ajattele, VAIN joku 2 %-yksikön ero ! Ja se tarkoittaa että jos otetaan sata ihmistä täysin satunnaisesti ikähaarukalla 20-30 v. niin 49 niistä on naisia ja 51 miehiä. Joten haloo ! :) Ei siis juuri ole mahdollista että naisilla olis muutenkaan kovinkaan paljoa enemmän mieskamuja kuin miehillä vastaavasti naiskamuja.
Tarkkaan ottaen miehiä on 20-30 -vuotiaissa 51,17 % ja naisia 48,87%. (Oli aivan pakko.) Näissä prosenttiluvuissa täytyy muistaa se, että tuo reilun kahden prosenttiyksikön ero on kaksi prosenttiyksikkö koko ikäluokasta. 14440 ylimääräistä miestä on 4,6% koko miesten määrästä tuossa ikäluokassa. Siis lähes joka 20. mies on ylimääräinen! Kahtakymmentä naista kohti on 21 miestä. Kuulostaako tämä ero nyt sinusta vieläkin pieneltä?
Totta kai pariskunnat eroavat ja parit vaihtuvat jatkuvasti. Käytännössä asia ei ole niin yksinkertainen kuin voisi kuvitella. Asia menee nimanomaan niin, että ne miehet, jotka eivät nuorena seurustele, eivät seurustele jatkossakaan. Tätä näkemystä tukee se tutkimustulos, että poikuutensa pitkään säilyttäneet miehet menevät tyypillisesti hautaan saakka sen kanssa. Naisilla tällaiset ilmiötä ei ole niin selkeästi havaittu.
Käytännössä tämä johtuu siitä, että naiset arvostavat miehessä kokemusta. Kolmeakymmentä lähestyvä nainen ei useinkaan suhtaudu mieheen vakavasti, jos tämä ei ole aikaisemmin ollut pitkässä suhteessa. Naisilla on runsaasti valinnanvaraa miesten aktiivisesta roolistakin johtuen -valinnanvara nostaa aina rimaa. Tämä johtaa vain siihen, että tietty osa miehistä syrjäytyy parisuhteista kokonaan, naiset kierrättävät samoja miehiä vaihtaen "päittäin".
"Melkein yhtä hyvin vois väittää että heteronaiset saa enemmän seksikokemuksia miesten kanssa elämänsa aikana kuin heteromiehet naisten kanssa."
Totta. Näin mitä ilmeisimmin käykin. Olkoonkin, että naisten keksimääräinen elinikä on selvästi pidempi. Vanhuusiässä seksiä harrastetaan aika vähän suhteessa nuoruusvuosiin, jolloin miehiä on paljon naisia enemmän. Toisaalta seksikokemuksetkin jakautuvat epätasaisesti sukupuolten sisällä.
Ei tilastot selitä mitään, ei ne vaikuta mihinkään, ne vaan on. EI niitä pysty tulkitsemaan siten että kappas vaan nyt sain tilaston merkin "epäkelpo seurustelukumppani" otsaani, joten en koskaan saa naista ! :)
Yhden ihmisen ero 41 ihmisestä ei tosiaan oo paljoa. Ettet vaan itse "ylijäämä" kokisi olevas naisille kelpaamaton, se marginaaliin jäänyt ja yrittävän selitellä ylianalysoimalla tilastoja parantaaksesi itsetetuntoas (?) Itse ainakin koen että vähäisien seurustelu- ym naiskokemuksieni takia tunnen joskus itseni miehenä huonoksi, kun joten tässä yhteiskunassa korostetaan sitä seksuaalisuutta ja nimenomaan seksiä liikaa. Kun ei vaan tunteet vie kenenkään sinkunaisen luo, niin turha sitä on liikaa miettiä.
Etköhän itse yrittänyt yksinkertaistaa asiaa noilla tilastoilla. Eiköhän juuri johdu siitä miten elää, viettääkö päivät pitkät maaseudulla erakkona vai elääkö aktiivisemmin ja sosiaalisemmin kaupungissa tai paikoissa missä on mahdollisuus paremmin tutustua ihmisiin. Miehistä varmaan kuuluu ensiinmainittuun "luokkaan" enemmän kuin naisista. Lisäksi on cp-vammaisia miehiä ym. epäsosiaalisia vässyköitä enemmän miehissä kuin naisissa. Luultavasti tähän "miesten epäkelpoon luokkaan" kuuluu lähinnä niitä vässyköitä, vammmaisia ym. tunnevammaisia. Ne sattuvat olemaan lähinnä miehiä, mutta sukupuoli EI SILTI OLE SE SELITTÄVÄ TEKIJÄ tässä asiassa. Itse olen vieläpoikuuteni säilyttänyt, mutta en siltikään mielestäni kuulu mihinkään aiemmin mainitsemaani kategoriaan, on ollut vaan kaikenlaisia muunlaisia ongelmia, jotka on vaikuttaneet tähän seurustelemattomuuteen.
Jotkut ihmeen monet kuvittelevat minun mielestäni virheellisesti että on olemassa tosiaan jotain tällaisia eliittimiehiä, jotka vaan kelpaavat naisten sänkyihin tai kavereiksi. Ihan älytön luulo. Eikä sellainen mielipide perustu ees mihinkään tutkimustuloksiin, sillä vaan selitellään sitä ettei itsellä satu olemaan tarpeeksi naistuttavuuksia. Varmasti on sellaisia miehiä jotka saavat palon enemmän naistuttavia ja kokemuksia niiten kanssa, mutta uskon että naista ( kuten ei miestäkään ) määritellä niin yleisesti että vaan tietynlaiset miehet sille kelpais, monenlaiset miehet kelpaavat tuttaviksi ja seurustelukumppaneiksi. Näin ainakin haluan uskoa. Ja mikä ratkaiseva tässä asiassa on, on tunteet. Tunteet vaikuttaat paljon ihmisen toimintaan, kuten naisenkin. Jos ihastuu johonkin ( tai jopa rakastuu ) ihmiseen, niin ei sitä hylkää toista sen takia kun kuulee ettei sillä juuri seurustelukokemuksia oo ollut. Ainakin on monia järkeiä naisia jotka näin ei tee. Oleellista on se miten mies kohtelee naista, EI SE TIETO NIISTÄ SEURUSTELUKOKEMUKSISTA. Jos mies on epäsosiaalisempi, eikä hänellä ole seurustelukokemuksia juurikaan, hän ei välttämättä osaa kohdella läheskään oikealla lailla naista.
Jonkun verran on mahdollisuus naisilla tosiaan saada niitä kokemuksia, mutta se on niin älyttömän pieni ero. Sitä lähinnä tarkoitin.
Toivottavasti et pelkästään periaatteen vuoksi väitä vastaan, tai oman tilanteesi takia, vaikka siitä en tietenkää tiedän mitään - arvailen vaan.
Väitän vastaan Totuuden takia. On hyvin surullista, että ihmiset lapsesta lähtien hapatetaan uskomaan "jokaiselle on joku" -hömppään, vaikka väite voidaan todeta virheelliseksi ilman suurempaa vaivannnäköä. Miesten suurempi lukumäärä kääntyy tasoittuu vasta kypsään keski-ikään mennessä. Tällöin esimerkiksi toiveet perheen perustamisesta on jo pitänyt hylätä. Mielestäni pojille pitäisikin suoraan sanoa, että he eivät kaikki tule koskaan naisseuraa saamaan, ja *korostaa*, että asia on OK eikä sitä tarvitse hävetä.
Mistään tilastojen ylianalysoimisesta ei mielestäni ole kyse, sillä en ole käyttänyt mitään tilastotieteen menetelmää. Kunhan vain yhteen-ja vähennyslaskuja.
Totta kai ilman naista jääminen johtuu siitä miten elää. Totuus on kuitenkin se, että ainakin niin kauan kuin yksiavioisuus on yhteiskunnassamme vallitseva normi, osa miehistä jaa aina yksin. Toki miehet voisivat kilpailla naisten suosiosta vielä nykyistäkin enemmän. Silti aina joku jäisi sinne "kelpaamattomien" luokkaan. Ero olisi vain se, että ne kelpaamattomat miehet käyttäisivät entistä enemmän aikaansa naisten miellyttämiseen ja turhautuisivat entisestään.
Käsittääkseni CP-vammaisuus ei ole miehillä ainakaan oleellisesti yleisempää kuin naisilla. Yleisesti ottaen naisten sairastavuus on miehiä jonkin verran suurempaa. Mielestäni vammaisuuskaan ei ole mikään seurustelun este, joten siinä mielessä ihmettelen asennettasi.
" Ettet vaan itse "ylijäämä" kokisi olevas naisille kelpaamaton, se marginaaliin jäänyt ja yrittävän selitellä ylianalysoimalla tilastoja parantaaksesi itsetetuntoas"
Löytyihän sieltä oikeaankin osunut lause. Sitähän minä tässä yritän todistaa, että ilman tyttöystävää jääminen ei tarkoita sitä, että olisi jotenkin huono ihminen. Se on biologinen tosiseikka, että osa nuorista miehistä jää aina ilman, vaikka miten käsiään heiluttaisi.
Naisia on lukumääräisesti enemmän kuin miehiä. Juuri tuossa nuoruusiässä tilanne on päinvastainen plus paikkakuntakohtaiset eroja syntyy kun naiset muuttavat yliopistokaupunkeihin.
juuri näin.
Oon ihan samaa mieltä.
Ihmiset yrittää vain peittää omaa huonouttaan noilla selittelyillä. Ja huonoudella tarkoitan lähinnä sosiaalisten taitojen puutetta. Ulkonäkö tai koulutuskaan ei merkkaa pidemmän päälle kauheasti, jos ne on kunnossa.
Toki ne nykyiset vaatimuksetkin on aika mielenkiintoisia, jos on hätä pariutua niin luulisi huonommankin kelpaavan.