Rakkaus.
Kun niin on käynyt että menin, tein typerästi, ja petin miestäni. Noh, se asia on käsitelty ja anteeksiannettu.
Pointti tässä on se, että vaikka petin miestäni, niin silti rakastan häntä. Koko ajan olen rakastanut enkä sitä ole epäillyt hetkeäkään.
Minua kismittääkin, että minulle ihmiset tulevat sanomaan että "et sinä häntä voi rakastaa kun teit noin, jätä se". Väittävät suhdettamme teeskentelyksi sen perusteella. Mitä se rakkaus sitten on?
Minulla on ihminen jonka kanssa haluan viettää aikaani. Olla hänen lähellään. Auttaa häntä hädässä, olla hädässä autettavana. Antaa tukea ja vastaanottaa tukea. Nukkua yhdessä, harrastaa seksiä. Tehdä yhteisiä juttuja, tehdä omia juttuja. Kuunnella mitä hänelle kuuluu. Olla vuorovaikutuksessa. Ratkoa yhdessä yhteisiä ongelmia, olla yhdessä surullinen ja yhdessä iloinen. Olla loppuelämän hänen kanssaan, hankkia koira, kissa, pari lasta. Yhteisesti.
Minua suoraan sanoen vituttaa että minulle tullaan sanomaan että en minä miestäni voi rakastaa ja että suhteemme on teeskentelyä.
Ilmeisesti olen käsittänyt koko rakkauden väärin.
Kun niin on käynyt että menin, tein typerästi, ja petin miestäni. Noh, se asia on käsitelty ja anteeksiannettu.
Pointti tässä on se, että vaikka petin miestäni, niin silti rakastan häntä. Koko ajan olen rakastanut enkä sitä ole epäillyt hetkeäkään.
Minua kismittääkin, että minulle ihmiset tulevat sanomaan että "et sinä häntä voi rakastaa kun teit noin, jätä se". Väittävät suhdettamme teeskentelyksi sen perusteella. Mitä se rakkaus sitten on?
Minulla on ihminen jonka kanssa haluan viettää aikaani. Olla hänen lähellään. Auttaa häntä hädässä, olla hädässä autettavana. Antaa tukea ja vastaanottaa tukea. Nukkua yhdessä, harrastaa seksiä. Tehdä yhteisiä juttuja, tehdä omia juttuja. Kuunnella mitä hänelle kuuluu. Olla vuorovaikutuksessa. Ratkoa yhdessä yhteisiä ongelmia, olla yhdessä surullinen ja yhdessä iloinen. Olla loppuelämän hänen kanssaan, hankkia koira, kissa, pari lasta. Yhteisesti.
Minua suoraan sanoen vituttaa että minulle tullaan sanomaan että en minä miestäni voi rakastaa ja että suhteemme on teeskentelyä.
Ilmeisesti olen käsittänyt koko rakkauden väärin.
Vastaukset 38
Vanhimmat
sitten meille kaikille ihmisille miksi petit!!
tässä onkin että ihminen tekee virheen, jonka se ihminen antaa anteeksi jota olen loukannut.
Nyt huomaan taas saman ilmiön, tämä rakkaus ei voi olla teidän mielestä aitoa kun olen pettänyt. Meillä menee silti hyvin, mieheni on antanut asian anteeksi ja luottaa minuun, rakastaa minua, välittää...
Meneekö koko suhde sitten pilalle, loppuelämäksi jos pettää tai tekee muun virheen?!?! Myönnän virheeni, enkä osaa sitä selittää että miksi petin. En ainakaan sen takia ettenkö miestäni rakastaisi?! Miksi noin kolmasosa pariskunnista pettää? Eikö kenelläkään heillä ole rakkautta enää vaan kaikki teeskentelevät?
Tämä tässä ottaakin pattiin, muiden mielestä mikään ei ole aitoa ja koko suhde on turha ja perseestä. Ne ihmiset, jotka eivät pettämisestä tiedä, pitävät meitä parhaimpana pariskuntana mitä tietävät. Meillä on hellyyttä ja näytämme sen myös muille. Emme juurikaan turhista riitele.
Mutta minkäs mahtaa kun tämä ei ole aitoa rakkautta vaan teeskentelyä!?! Kohta 4 vuotta on mennyt hukkaan kun tämä on teeskentelyä ja huijausta! Vaikka välitämme toisistamme ja väitämme rakastavame toisiamme, niin nyt pitää panna poikki kun tämä on epäaitoa.
Mielenkiintoinen maailma.
Ja, kukaan teistä ei määritellyt että mitä rakkaus on.
Määritellyt miksi petit. Syy kyllä on, jokaiseen tapahtumaan mitä itse ohjaat on syy miksi näin.. Ehkäpä juuri teeskentely.
Rakkaus on rehellisyyttä, rakastaan ei petetä, ei henkisesti, ei fyysisesti. Rakkaus on kaiken kattava.
Miksi ihmettelet muiden mielipiteitä niin paljon? Pettäminen on monesti pahtin tapa loukata ihmistä jota rakastaa ja monelle petetyksi tulemisesta toipuminen on erittäin vaikeaa tai jopa mahdotonta samassa ihmissuhteessa.
Toiseksi ihmettelen, miksi kertomasi mukaan moni ihminen tietää asiasta. Miltä miehestäsi tuntuu kun asia on tuttavapiirissänne julkinen?
Jos teidän suhteenne kesti pettämisen, on se hyvä asia ja olen onnellinen puolestanne. Hienoa, että siitä pääsitte yli. Silti pettäminen ei ole yleisesti hyväksyttävä asia ja monen voi olla vaikea käsittää miksi niin julmalla tavalla satutat ihmistä, jota eniten maailmassa rakastat. Varmaan tämä selittää myös muiden reaktiot asiaan.
Tietysti asia on teidän kahden välinen. Jos kerran selvisitte (ja miehesi ennen kaikkea selvisi) siitä yli, niin jättäkää toisten puheet omaan arvoonsa. Samalla voit kuitenkin tiedostaa yleisen mielipiteen pettämisestä, sen jälkeen on aika turha hakea hyväksyntää ja päähänsilittelyä omalle petolliselle toiminnalleen.
se ole paha tilanne jos et syytä löydä pettämiselle? mikä estää sinua pettämästä uudestaan ilman syytä? en usko että miehes luottaa sinuun enää samalla lailla kuin ennen. minä en ainakaan luottaisi koska en yksinkertaisesti voi tehdä asian eteen mitään että sinä et pettäisi koska missään ei puheistasi päätellen ole ollut vikaa. eikö tuo tilanne ole aika uskomaton kun sitä itsekkin mietit. voitko vaatia miestäsi luottamaan sinuun enää?
Tietenkin se on teeskentelyä jos välillä naitattaa ihteään muilla ,jos nyt pidät taukoa ettet anna muiden naida, eihän se todista mitään.
Nainen
Järkyttävää kuulla millaisia tuomitsijoita ihmiset ovat..siis kaikki viivalle ...heittäköön ensimmäisen kiven se joka viaton on..rakasta sinä miestäsi ja tee kaikkesi suhteenne eteen -sitä et tule katumaan. Älä enää petä miestäsi..sait kokea jännittävää ja hetken hurmaa toisen sylissä, mutta pitkässä juoksussa se kaikki laimenee ja tulet kaipaamaan pysyvyyttä, läheisyyttä, turvallisuutta, miehesi ystävyyttä. Muita ihmisiä ei voi miellyttää, suojaa itsesi ja pidä vaari siitä kelle näistä asioista puhut. RAKASTA MIESTÄSI!
"..sait kokea jännittävää ja hetken hurmaa toisen sylissä, mutta pitkässä juoksussa se kaikki laimenee ja tulet kaipaamaan pysyvyyttä, läheisyyttä, turvallisuutta, miehesi ystävyyttä."
Mun mielestä se pointti nimenomaan on, että kun rakastaa, ei kaipaa jännittävää hetken hurmaa toisen sylissä... Eikä rakastuneena varsinkaan tee sellasta!!! Tuntuko hyvältä olla toisen miehen sylissä? No, ei se varmaan pahaltakaan tuntunu tai sit et olis tehny sellasta... Mulle ei oo rehellisesti sanottunu tullu ikinä mieleenkää pettää eikä muakaan oo petetty. Mä en yksinkertasesti pystyis tekemään sellasta ja katsomaan rakastani silmiin sen jälkeen. Ikinä. Seurusteltu on 5 vuotta.
Pointti on rakkaus niinkuin sanoit ja rakkauteen kuuluu anteeksiantamus. Se ei tarkoita sitä että hyväksyy vieraissa käynnin vaan sitä että on valmis unohtamaan sen ja rakastamaan puolisoaan myötä ja vastoinkäymisissä. Lieköhän montakaan avioliittoa jossa on oltu naisimissa 30 vuotta selvitty ilman syrjähyppyä..Kunnioitan äärimmäisesti tällaisia pariskuntia jotka ovat jaksaneet käydä senkin läpi ja ovat edelleen yhdessä. Itse kammoksun vieraissakäyntiä, en missään tapauksessa halua puolustella sitä MUTTA!!! sitten saattaa tulla tilanne jossa "täydellinen" kotiäiti tai isukki menettää jossain vaiheessa elämänhallinnan, katuu tekoaan, ei missään vaiheessa ole lakannut rakastamasta puolisoaan....siltikin niin voi käydä..."pettäjä" käy läpi helvetin tulen itsesyytöksiensä kanssa mutta...puhun kokemuksesta... silti RAKASTAA edelleen puolisoaan, ei ole missään vaiheessa lakannut rakastamasta!!
Ai nimenomaan pettäjä käy läpi helvetin. Luulin
että hän "nautti toisen miehen sylistä" ja
petetty kärsii, mutta voin tietty olla väärässä.
ps. Anteeksi voi antaa mutta luottamusta ei
saa takaisin.
että sinua on petetty. Sinä itse et voi tietää!
Mikäli sinua ei ole petetty, niin se ei tarkoita, etteikö vielä tulisi niin tapahtumaan. 75%:n todennäköisyydellä niin tulee tapahtumaan.
Minusta sinä olet tuollainen sika, mikäli omassa suhteessasi elät niin kuin opetat. Moni mies ja nainen on katkerasti katunut sitä, että on näyttänyt puolisolleen ovea.
Oma napa..juu..minun tapauksessani miehestä tuli suorastaan "pyhimys"..Hän olisi ollut valmis jatkamaan avioliittoa..mutta minä en pystynyt..se oli minulla kerrasta poikki. Minä en kestänyt tilannetta.."olen ollut kiltti tyttö, äiti", mutta niinkuin sanoin joskus voi menettää elämänhallinnan -kuvaisin sitä mielellään juuri näin. Tilanne on veres ...elän nyt yksin...toipumiseen menee luultavasti loppuelämä, vaikeinta antaa itselleen anteeksi. Tietenkin mies on loukattu osapuoli ja jos sinua yhtään lohduttaa niin minusta tuntuu vähintään niin pahalta kuin "tuomarit" haluavat minun tuntevan. Itse kukin petinsä petaa, kuten sanotaan, mutta vielä kerran "täydellisessäkin" avioliitossa suhteessa voi käydä hassusti...alkujaanhan kyse oli siitä voiko näin tapahtua jos rakastaa puolisoaan; voi tapahtua!!
Älä kuuntele muita! Vain te kaksi tiedätte tilanteenne joka käänteen, vain te voitte sanoa mikä on oikein tai väärin! Ihmiset ovat vain petollisia ja kateellisia selkäänpuukottajia! Onnea teille!
Piruako sitä sitten täällä vatvot, jos kaikki on anteeksi annettu ja rakastatte niin syvästi.
Typerää kuunnella ihmisten puheita, jos kerran on itse varma tunteistaan.
Mitä se kellekkään kuuluu kenen kanssa sinä elät, omahan on elämäsi. Haistatat pitkät muilla vaan.
Rakkaus on sitä, että välittää toisesta täysin ehdoitta.
Kun saat sen lapsen kumppanisi kanssa, opit tietämään mitä rakkaus on. Ystävyys, intohimo, riippuvuus --- eivät ne kuvaa rakkautta. Kun rakastaa, tunnistaa myös sen, että nyt tämä on rakkautta (kuten taidat jo tunnistaneesi).
Aito rakkaus on sitä että välittää toisesta tämän itsensä vuoksi. Se joka sanoo kumppanilleen, että se on kerrasta poikki, ei rakasta aidosti.
Sepä siinä onkin, että se ei kuvasta rakkautta, jos sanoo että se on kerrasta poikki.
Ei edes suostu tarkastelemaan tilannetta, arvioimaan teon suhteellisuutta ja vakavuutta, vaan lopettaa homman siihen, niinkuin seinään.
Asettaa rakkaudelle suoraan ehdon, että jos näin tapahtuu, niin se on sitten siinä. Ei uskota että ihminen voi oppia virheestä.
Ei kukaan varmasti siedä, eikä tarvitsekaan jos ihminen mokaa useaan kertaan saamansa mahdollisuuden. Mutta minä ainakin opin tästä virheestäni.
Rakkaus on toisesta välittämistä,
ja toisen kunnioittamista.
Ja voin kertoa, että et välitä
jos välittäisit, et ois pettänyt.
Kai sulla on lutkan luonne?
tai jotain??
Tai sit oot vaan idiootti?
Paha sanoa kun en suo tunne =/
eivät voi ymmärtää ja tuntea Sinun rakkauttasi. Kun rakastat miestäsi, miehesi tuntee sen, koska antoi anteeksikin. Se on pääasia eikä se mitä muut väittävät (toki heitä voi harmittaa se, että välinne ovat kunnossa, vaikka "mokasit". Ei sitä kaikki suhteet kestä).
Kuten jo osuvasti sanoit, ilmeisesti olet
käsittänyt koko rakkauden väärin. Olet loukannut
toista pahimmalla mahdollisella tavalla. Olet
itsekäs ja itserakas ihminen.
ps. Toivon että miehesi pettää sinua.
Olen samaa mieltä. 10 pistettä sulle!
minulla on takana kaksi pitkää suhdetta joissa molemmissa petin kokoajan. Ensirakkauteni oli ensimmäinen suhteeni, joka kesti 5 vuotta. Mielestäni rakastin häntä. Toista suhdettani en rakastanut vaikka olimme vuoden yhdessä.
sitten tapasin nykyiseni, kertaakaan en ole pettänyt, eikä kertaakaan rakkaus ole tuntunut näin aidolta. Tekisin mitä vain hänen vuokseen eikä tulisi mieleenkään vilkaista muihin.
Räksyttäjillä on heikko itsetunto, ja he ovat kateellisia sinulle.
Murjasit!!! Kateellinen pettävälle? Ehei, siis olen itse tehnyt sitä ja koskaan siitä ole tullut hyvää oloa, jotenka onpa taas kauheasti aihetta olla kateellinen. :) Kyllä sulla on jutut... he-hee
Ehkä tässä kateusjutussa tarkoitettiin jotain muuta.
Itse ymmärsin niin että ne ihmiset, jotka ovat pettäneet ja lentäneet pihalle, ovat katkeria niille jotka ovat saaneet virheensä anteeksi.
Jos minä olisin lentänyt pihalle tunnustettuani, niin varmaan ampuisin kaikki jotka ovat pettäneet. Sellaisen ihmisen, joka ei koskaan pystyisi antamaan pettämistä anteeksi, tai ihmisen joka on lentänyt suhteesta ulos petettyään, on varmasti vaikea uskoa että suhde VOI toimia, ja vieläpä hyvin tällaisen episodin jälkeen.
Puolustan edelleen pointtiani, jonka mukaan aito rakkaus voi antaa asiat anteeksi ja unohtaa...
Kuten Joku joskus on sanonut, tai ainakin sinne päin, niin kaiken se kestää, kaiken se ymmärtää...
Ja kaikki, jotka aikovat naimisiin Jumalan kasvojen edessä mennä, lupautuvat uskomaan tuohon lauseeseen. Myötä, ja vastoinkäymisissä.
asia rassaa sua itseäkin kun tänne pitää kirjoittaa. Mun mielestä tilanteessa missä näin käy ja päätetään jatkaa sen ei pettäneenkin osapuolen täytyy tehdä syrjähyppy. Muuten toiselle jää ikuinen syyllisyyden tunne ja toinen alkaa käyttämäää sitä hyväkseen/lyömäaseenaan aina tarpeen tullen tai tuntee muuten vain olevansa toisen yläpuolella.
Meillä kävi näin (minä petin) ja vaikka periaatteessa sovimme ja sain anteeksi tyttöystävältäni hän aina riidan / muun vaikean tilanteen tullen nosti asia pöydälle ja lopulta kaikki johti eroon.
Kato kun naisen uskottomuus täytyy aina antaa anteeks, ku nainen kuiteski rakastaa ja se pettäminen oli kuiteski loppujen lopuks pohjimmiltaan miehen syy...
Mies taas on ite aina syyllinen omaan uskottomuutensa eikä sitä tieteskä nainen voi lopullisesti antaa anteeks vaan muistuttaa siitä sopivassa tilaisuudessa silleen...
se trendi vähän tuntuu olevan et jos nainen sattuu kerran erehtymään tai ei jopa koe seksielämäänsä tyydyttäväksi ja pettää niin se tuntuu olevan melkein hyväksyttävää mut auta armias jos mies menee tekemään saman tempun niin yleisin kommentti sukupuolesta riippumatta on "munista hirteen tuollainen sovinistisika". Tasarvoako??
Mua rassaa se että ihmiset, jotka tietävät tästä, lähimmät ystäväni, siskoni, paatostavat minulle että "rakkautemme ei ole enää aitoa, elän teeskentelevässä suhteessa".
He kertovat minulle mitä minä tunnen ja mitä minä en tunne. He kertovat, millainen suhde meillä on, mikä siinä on vikana, tietämättä asiasta oikeasti muuta kuin sen pettämisen ja sellaisia juttuja mitä nyt naiset saattavat toisilleen kertoa, mitättömiä asioita siis. Itselläni ei ole tapana pahkuroida suhdettani koko aikaa naisporukoissa niinkun joillakin voi olla. Toki tästä isosta jutusta kerroin, ja purin itseäni ja omaa vitutustani ja pahaa oloani.
Ja uskokaa pois, pettäjä kärsii yhtä lailla. Ei tämä ole mikään säälinkeruupuhe, mutta pettäjäkin kärsii. Sanon tämän siksi, että moni luulee että se on vaan "nyt mennään sänkyyn, kivaa oli" ja se siitä. Kyllä siinä omatunto alkaa soimata. Ja ihan vain omaa tyhmyyttä.
Siksi tänne kirjoitin, kun minua ärsyttää se, että muut "TIETÄVÄT" millainen suhteemme on, ja että se on epäaito. Siinä mielessä tämä asia vaivaa. Niinkun täälläkin, osa ihmisistä TIETÄÄ että suhteemme ei voi olla kestävä ja todellinen, se on teeskentelyä ja rakkautta ei voi olla, plaa plaa plaa...
Mieheni ei ole KOSKAAN eikä KERTAAKAAN edes vihjannut koko asiasta riitojen yhteydessä. Hän ei takerru menneisiin, niinkun jotkut voivat tehdä. Hän ei vedä vanhoja asioita mukaan vain että satuttaisi minua. Hän on todella ihmeellinen mies, ja olen ikuisesti kiitollinen että olen hänet löytänyt ja omakseni saanut. Minua ärsyttää ja hävettää hänenkin puolestaan, koska ystäväni arvostelevat ja määrittelevät myös hänen tunteitaan, tietämättä ja tuntematta kunnolla koko ihmistä.
niin asia pompaa vielä jossain vaiheessa silmillesi. Jos ei, niin oot kyllä onnistunu löytämään uskomattoman selkärangattomalta ja hissukalta kuullostavan miehen kuvatuksen jos äijä kerta pystyy nielemään pettämisen lisäksi vielä senkin että puolet suvusta ja tuttavapiiristä tietää asian tuosta noin vaan. Todennäköisesti saisit pettää vaikka joka toinen päivä ja suunnillen raapia silmät päästä tuollaiselta hissukalta ja silti 'rakkaus' kukoistaisi. Vai piteleekö miestä lapset/omaisuus? Mene ja tiedä, eihän asia mulle kuulu mut 999/tuhannesta miehestä ei tuollaista sulattais.
Ai että miehen kuuluu olla unohtamatta, vittuilla, olla antamatta anteeksi, käyttää asiaa hyväkseen, heikolla hetkellä toista vastaan jne jne, ollakseen TOSIMIES. Jos antaa anteeksi, on raukkamainen hissukka.
Ja kyllä minulla on mies joka antaa tälläisen asian anteeksi, ei käytä sitä minua vastaan kun hän kerran on anteeksi antamisen sanat lausunut. Eihän hän tekoani koskaan varmasti unohda, mutta hän ei käytä sitä enää minua vastaan. Hän seisoo lausumiensa sanojen takana, kuten välttämättä kaikki TOSIMIEHET eivät tee.
Eikä ole lapsia eikä yhteistä omaisuutta muuta ku joustinpatjasänky, joka tuskin miestäni pidättelee.
No en yhtään epäile ettetkö sinä olisi TOSIMIES, jos nuo ovat määritelmiä. Kuulostatkin kyllä todella siltä.
ei sinun käsityksessä rakkaudesta ole mitään vikaa, päin vastoin, se on kypsempi ja laajempi kuin kenelläkään sinulle "saarnanneella" ihmisellä.
on todella hienoa, että olet puolisosi kanssa pystynyt selviämään niinkin vaikeasta asiasta kuin pettämisestä. sillä sehän vasta on suhteen todellinen koetinkivi: jos pettämisestään pystyy kertomaan, saamaan sen anteeksi ja elämään sen kanssa loppuelämän, syvenee suhdekin aivan uudelle tasolle.
mikä ei tietenkään tarkoita, että ehdoin tahdoin pitäisi pettää ja anoa sitten anteeksi. anteeksi antamisella ja saamisella -- silloin kun ne tulevat suoraan sydämestä -- on vaan niin valtaisa, eheyttävä voima.
mutta tämänhän olit varmaan huomannut jo itsekin. et ehkä näillä sanoilla, mutta käytännön elämässä kuitenkin.
ja sellaiset ihmiset, jotka sinua syyttävät -- unohda heidän puheet. ei mitään asiaa elämässä, kaikkein vähiten rakkaus, voida puristaa yhden muotin mukaiseksi. tärkeää kuitenkin on, että sellaiset parisuhteen perusasiat kuin rehellisyys ja luottamus toiseen ovat kunnossa. ja teillähän ne ihan ilmiselvästi ovat.
niin, ja sanotaanhan sitä "isossa kirjassakin": kaiken se kärsii, kaiken se ymmärtää...
ystäväsi nahkapeitteessä,
simppa
Ei pettäminen tarkoita välttämättä sitä ettei rakasta. Enemmän se tarkoittaa sitä, ettei ole tehnyt itselleen selvästi rajaa jota ei ylitetä. Jotain mieltähän voi olla, mutta se pitää muistaa myös käytännössä.
Toisaalta pettäminen on paras tapa osoittaa kuinka vähän kumppaniaan ja hänen tunteitaan kunnioittaa.
Jälleen hyvä mielipide muiden joukossa.
Rakastan miestäni, mutta en kunnioita häntä tarpeeksi. Tiedän sen itsekin, en minä muuten tuollaista tekisi.
Hän on minulle itsekin joskus riidellessä sanonut, että minä en kunnioita häntä tarpeeksi, mutta enhän minä sitä ole itse tajunnut.
Nyt vasta kun asioita on perusteellisesti miettinyt, niin olen tajunnut että kunnioituksen ja arvostuksen puutetta tämä on. Toisaalta hyvä puoli tässä tempauksessani oli, että se sai minut miettimään että missä oikein mennään. Tajusin asioita, ja nyt yritän parhaani mukaan kunnioittaa ja antaa hänelle hänen todellakin ansaitsemansa arvostuksen.