En tiedä onko vai onko tämä normaalia.
Kamalasti tekee mieli kaikkea hyvää, hamppiksia, pitsoja, kebabeja yms. mutta olen päättänyt että näitä en syö koska ne lihottaa. Tavoitteenani on laihduttaa 6 kiloa mutta ei tunnu onnistuvan. Pyrin liikkumaan reilusti ja jos käy nin etten pääse viikkoon treenaamaan niin tulee tosi huono omatunto, tuntuu että olen lusmuilija.
Välillä herkuttelen ja joskus niin että kukaan ei tiedä. Jos mies esim on työmatkalla niin ostetaan lapsen kanssa kaikkea hyvää ja sitten vien roskat ulos ennen kuin mies tulee. Ja sen syömisen jälkeen taas ottaa päähän että tuli mässättyä. Joskus käyn ostamassa hampurilaisen ja pyrin syömään sen salaa, tai ostamaan sen sillätavalla että kukaan tuttu ei näe.
Joskus olen oksentanut mutta sitä ei ole tapahtunut pitkiin aikoihin, pelkään hampaitteni puolesta.
Joskus olen ostanut jotain rasvasieppareita mutta en koskaan muista ottaa niitä kuurimuotoisesti eikä ne varmaan auttaisikaan.
Mietin jo aamulla että mitä ostan lounaaksi, kaupassa tarkkailen kalorit ja rasvat ja jos toisessa ruuassa on kaloreita 300 ja toisessa 260 niin otan sen missä on vähemmän.
Onko muilla samaa?
Kamalasti tekee mieli kaikkea hyvää, hamppiksia, pitsoja, kebabeja yms. mutta olen päättänyt että näitä en syö koska ne lihottaa. Tavoitteenani on laihduttaa 6 kiloa mutta ei tunnu onnistuvan. Pyrin liikkumaan reilusti ja jos käy nin etten pääse viikkoon treenaamaan niin tulee tosi huono omatunto, tuntuu että olen lusmuilija.
Välillä herkuttelen ja joskus niin että kukaan ei tiedä. Jos mies esim on työmatkalla niin ostetaan lapsen kanssa kaikkea hyvää ja sitten vien roskat ulos ennen kuin mies tulee. Ja sen syömisen jälkeen taas ottaa päähän että tuli mässättyä. Joskus käyn ostamassa hampurilaisen ja pyrin syömään sen salaa, tai ostamaan sen sillätavalla että kukaan tuttu ei näe.
Joskus olen oksentanut mutta sitä ei ole tapahtunut pitkiin aikoihin, pelkään hampaitteni puolesta.
Joskus olen ostanut jotain rasvasieppareita mutta en koskaan muista ottaa niitä kuurimuotoisesti eikä ne varmaan auttaisikaan.
Mietin jo aamulla että mitä ostan lounaaksi, kaupassa tarkkailen kalorit ja rasvat ja jos toisessa ruuassa on kaloreita 300 ja toisessa 260 niin otan sen missä on vähemmän.
Onko muilla samaa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
ei 6 kiloo niin kauheen paha oo...mulla oli 15, jäljellä vielä 10...
mutta tuo on pelottavaa että oot yökkiny ja se että salaa syöt. alkavan bulimia-anoreksia-jonkun semmosen oireita?
mä laihdutan niin et syön viikolla 1600 kcal/pv ja syön ja juon pe ja la niinkuin haluan!
itse annan itselleni luvan mässätä ja juoda kaljaa, niin ei tarvi sitt potee huonoo omaatuntoo. sunnuntain oon yleensä aika vähällä...ehkä 1200 kcal, en oo laskenu mutta arvio...ja silti painoa lähtee!
mulle dieetit aiheutti repsahduksia kun yritin orjallisesti seurata, nykyään kun annan itselleni luvan syödä (ja juoda) viikonloppuisin en oo repsahtanu. mulla oli kans välillä entisten dieettien kans syömishäiriö-oireita....
ja kun pari viikkoo syöt su (tai ma) - pe kevyesti ja annat ittelles luvan syödä herkkuja pe-illan ja lauantain (ehkä sunnuntainkin?) laskematta kaloreita, huomaat että herkuttelet mutta et mässäile, kun masu on jo tottunu kevyempiin...
järki päähän, älä rankaise ittees äläkä missään nimessä syö "salaa" = keneltä salaa?iteltäs? nuo laukaisee syömishäiriön...jos se on tullakseen..
onnea matkaan!
käy lukeen
http://www.kutri.net/
Miten vanhoja viestejä. Vastaanpa ihan psykkaamisen vuoksi.. terapeuttista jollain tapaa. Minä en mene kouluun, KOSKA mietin jatkuvaa laihduttamista ja urheilua. Viime kesänä laihdutin 6kg, sain positiivista palautetta.. niinpä olin ylpeä itsestäni. Sittenpä alkoi tavoite mennä alemmas ja alemmas.. pakkomielle. Retuutin festareille puntaria, koska olin sieltä matkalla ystäväni luo viikoksi. ENHÄN toki halunnut lihoa kun olin kovalla urakalla työstänyt. Silti näin itseni lihavana mm. kuvissa.. jos nyt katson niin hoikkahan olin. No nyt tilanne on se, että seurustelen ja kaikki kilot ovat takaisin. Tulleet kaikki ahmimalla.. Mieskin sanoi, että huomaa eron. Pinnallista tämä on.. Minkäs mahdat? En siltikään aijo luovuttaa jos pystyin siihen kerran teen sen taas! Noin. kaksi kiloa jo selätetty vähän yli 4 jäljellä. Kurjaa on vain se ettei elämässäni ole muulle sijaa.. olen eristänyt sosiaaliset suhteet, niihinhän liittyy aina ruoka. Bulimikoinut olen ennen ja alkoi taas niinkuin myös masennus.
Kun laihdutus on onnellisuuden mittarina, vaikka niin se ei mene.