Hei !
Teen näyttötyötä työpaikkojen nykypäivän ilmapiiristä ja viihtyvyydestä laidasta laitaan. Ole ystävällinen ja kerro lyhyesti loukkaavin ja ikimuistettavin tarinasi kiusaajana tai kiusatttuna. Mitä tapahtui? Kaikki tarinat jäävät tietenkin anonyymeiksi. Paikat ja henkilöt ovat tuntemattomia. Kiitos.
Teen näyttötyötä työpaikkojen nykypäivän ilmapiiristä ja viihtyvyydestä laidasta laitaan. Ole ystävällinen ja kerro lyhyesti loukkaavin ja ikimuistettavin tarinasi kiusaajana tai kiusatttuna. Mitä tapahtui? Kaikki tarinat jäävät tietenkin anonyymeiksi. Paikat ja henkilöt ovat tuntemattomia. Kiitos.
Vastaukset 20
Vanhimmat
ei tartte kuin tulla pääkaupunkiseudulle yhteen rautakauppaan tuittuilevan rouva kauppiaan kiusattavaksi; on sen verran emämulkku ämmä että oksat pois.
Se oli ihan muumi.
Sillä on isot luulot ja ikävä ilme.
Onneks se on vanha kun saapas ja lakaisee pian Pietarin käytäviä.
Mene työllistämäiskursseille ja sen kautta työharjoitteluun niin siinä vasta kiusataan. Et saa kun minimi ns. palkkaa kohdellaan ulkopuolisena syrjittynä kaikesta. Valtiolta siis kustaan rahat ja työllistymisprosentti varmaankin pieni. Ne jotka mahdollisesti työllistyvät tekevät puoli ilmaiseksi työtä. Tämä vasta on kiusaamista ja ihmisarvon aliarviointi. Teepä tästä juttu ja tutki näitä kurssikeskuksia ja harjoittelupaikkoja....
Joo, työharjoittelupaikat ovat kuulemma yks pahemmista.
joo . siellähän saa oppilaat tehdä ilmaiseksi opettajille niiden tarvitsemia tarvikkeita.itse en siihen suostuisi.....jos pitää olla virallinen niin työtilaukset olisi hyvä nähdä myös työn tekijän eli oppilaan täälläisissä kurssikeskuksissa.
Me ollaan jo vanhoja ukkoja, kuuden miehen tiimi ja meidän pomo on likimain samanikäinen.
Pomolla on mennyt jostain syystä kotiasiat sekaisin.
Epäilemme, että riitelee lastensa ja vaimon kanssa.
Pahinta meidän kannalta on, kun tuo riitansa ja pahan olonsa vielä työpaikalleen.
Liian usein sattu noita huonoja päiviä ja silloin tuo etsii vaikka mistä syyn keljuillakseen, sekä aiheuttaakseen riitaa.
Onpa soitellut parille miehelle jopa kotia ja haukkunut sinne.
Muuten tiimiläisten välit on mitä parkaat ja yhteistoimintaa on vapaaaikanakin, tuota pomoa emme halua nähdäkkään.
Jokainen meistä olisi, jos valtaa olisi,valmis antamaan lopputilin tuolle riitaiselle patruunalle.
Ei ole kovin mukava tulla työpaikalle, kun täytyy ensimmäisenä kysellä minkälaisella päällä on meidän mestari.
On näistä asioista keskusteltu luottamusmiestenkin kanssa ja yritetty löytää ratkaisua siirtää riitapukari muihin hommiin, tai vaikka aidan taakse.
Lainoppineen ohjeen mukaan olemme keränneet muistiinpanoja ja todisteita pomon käytöksestä, kotihäirinnästä ja alaistensa syyttelystä.
Ehkä jonain päivänä, kun saamme hyvän puolestapuhujan vedämme asian tiukalle ja silloin ukko lähtee.
Jos saamme työpaikkamme riidattomaksi, niin uskoisin motivaation ja työtuloksemmekin paranevan.
...puolestaan. Olisko itsetunto lopahtamaisillaan ja kotiasiat sekaisin? Purkauksen kohteena lähimmät työkaverit.
Kiitos vastauksesta.
moi!
sä olit syystä tai toisesta kiinostunnut aiheesta joka koskettaa mua. Eli se oli jotain 90 puolta väliä kun mut vakinnaistettiin erääseen firmaan joo alku näytti lupaavalta boss oli ihan reilu ja muutenki sit se rupes koventaa panoksia. tuli yks perjantai palaveri ja siellä puheenaiheeksi ihmiset ketkä osaa ajaa trukilla, no meikä ilmoitti että olin ajannu ns. trukkikortin ammattikoulussa ja osaan ajaa jotenkuten noo muita ei ilmoittannu meidän osastolta.. kului aikaa n.puoli vuotta alkoi tapahtua meidät koko talo jaettiin ryhmiin kuka ajannu enemmän tai vähemmä tai ei lainkaa. no mä pääsin "vähän" ajanneisiin no ajattelin et kertaus on opintojen äiti o.k. tuli sit ajettua toisen kerran sama kortti ja "virallisesti" sammon setä katto vierssä, meni viikko muodollisuudet oli ja meidän boss ilmoitti että kaikki kurssilla olleet ja että yx reputti. se tuli kahden kesken kertoo mulle sen että se olin minä sinänsä hieno homma mutta totuus satutti.. ja kun vielä olin ainoa eikä siinä vielä kaikki kun kuulin että asiaa oli vatvottu mun selän takana. joo ajoin uudestaa ja selvis että se johtuu hitaudestani oorait,nopeus on valttia.. mut tuli ajettua periatteessa 3 kertaan kortti mut nyt 10 vuotta myöhemmin kortti on mulla taskussa ja hei ettet ajattele et sithän kaikki mutkun ei ole: meidä rakas boss ei kovin mielellää edelläänkä anna mun ajaa trukilla käyttäen milloin mitä verukkeita ja antaa sit ajella ns. apulaisten ajella ja ihmisten kellä ei ole korttia eli tätäkö varten mä ajoin trukkikortin ja nöyryytin itseäni.. no ei paljoo ihan rehellisesti kiinnosta enää mut ainaa tulee muistaan kun näkee jotain tälläistä..
joo tää stoori oli vain yksi meidän firmassa ja mulle henk. koht. on tapahtunnu mut jätetään muillekki tilaa..
..ikärasismia toiseen suuntaan?? Kiusaamista "Liian nuori ja ei uskottava" näytöistä huolimatta. Yleensä iäkkäämpi esimies(tai vanhempi työkaveri provosoi) syyllistyy tähän.
Kiitos!
puhutteli minua ilman lupaa. En tehnyt ilmoitusta kiusanteosta, vaan siirsin sen ulkotyöhön.
...vastata. Hyvä, uusi työpaikka tekisi terää, sinullekin. Duunarinhommista vois aloittaa.
Kerro sitten kuis kävi...Tsemppiä!
Enpä oikein tiedä mistä aloittaisi.
Tässä lyhyen kaavan mukaan pieni "stoori".
2001 yksikköömme tuli uusi ylempi päällikkö.
Hänen esimiestoimintansa oli täysin ala-arvoista,
vaikka hän oli "paremmista piireistä" lähtöisin.
Ensin kohdeltiin pikku-sihteerinä (kun hän oli aiemmissa työpaikoissaan tottunut sihteeriin), vaikka työpaikassamme toimitaan tiimi periaatteella eli jokaisella on omat tietyt vastuualueet. Oletettiin, että töissä ollaan 8-19 ilman mitään korvauksia ja toteutetaan pomot kaikki metkut. Toimeksiannot (budjetit ja kaikenlaiset raportit) saattoivat olla tulleet sähköpostilla työpaikan koneelle klo 22 illalla ja aamulla klo 9 ne olisi pitäneet olla suoritettuna hänen työpöydällään. Yleensä hän jo oli muuttanut mieltään aamuun mennessä eli tehty työ ei enää ollutkaan tarpeellista. Yleensä hän pyysi suunnitelmia ja ideoita, jotka hän sitten esitti ominaan ylemmille tahoille. Eräässä palaverissa hän asiakkaiden kuullen vaati minua vastaamaan hengelläni kyseisen työtehtävän suorittamisesta. Tietyssä vaiheessa hän ei keskustellut kanssani kuin sähköpostin välityksellä, vaikka työhuoneemme olivat vierekkäin ja vain "hatara" seinä välissä. Lopulta ongelmat paisuivat niin suuriksi ja levisivät koko työyhteisöön, että hänen oli syytä vaihtaa maisemaa. Hän ei enää tullut oikein kenenkään kanssa toimeen. Hän sai pahaa jälkeä aikaan. Muistelemme vieläkin kauhulla sitä aikaa jona hän työskenteli yksikössämme. En edes muista kaikkea tapahtunutta, sillä olen aktiivisesti halunnut unohtaa tuon painajaismaisen ajanjakson.
Olen töissä pienessä yrityksessä pienellä paikkakunnalla. Työnantajani on varmasti parhaita, mitä tästä maasta löytyy. Hän on huolehtivainen ja kannustaa ja kiittää kun olet onnistunut työssäsi. Myös työkaverini ovat mahtavia.
Ongelmani on etten tunne kuuluvani joukkoon. Kärsin siitä että tunnen pilaavani koko työpaikan ilmapiirin ja karkotan ehkä kohta asiakkaatkin. Tiedän olevani heikoin lenkki ja se ahdistaa minua niin vietävästi. Ajattelen, että ilman minua muilla olisi paljon hauskempaa töissä.
Saan hyvin harvoin kiitosta omasta työstäni, kun taas toiset saavat kiitosta joka päivä. Minusta tuntuu että vain minä teen virheitä, siis semmoisia joista saa kuulla moitetta. Suoraan sanottuna olen ehkä kateellinen muille enkä osaa itse arvostaa itseäni enkä omaa työtäni. Haluaísin vaihtaa alaa ja löytää sen työn missä minäkin voisin olla jos en erinomainen niin ainakin hyvä.
Oikeastaa en siis itsekään tiedä terrorisoinko minä omaa työyhteisöäni vai olenko minä ns. kilttinä tyttönä ottanut itselleni alistetun syntipukin roolin.
Kiitos vastauksesta. Kerrot itsestäsi, et niinkään tapahtumia. Itsetunto? Vai tuotko liikaa esille osaamistasi? Voipi olla, että sinulle ei riitä tavallinen kannustus ja kiitos, Janoatko huomiota normaalia enemmän ja kun et sitä saa tunnet epäonnistuvasi ja kierre on valmis. Pärjäisitköhän paremmin työnantajana? Kunhan et sorru kiusaamiseen sitten....Kummasti auttaa, kun ajattelet usein: Olen fiksu ja pärjään monessa asiassa paremmin kuin kukaan teistä. Ette vaan tiedä sitä.
Työskentelin toimistoapulaisena eräässä pienyrityksessä. Pomo ei opastanut minua työhön eikä antanut työtehtäviä. Yritin kyllä kysyä sekä parhaani mukaan itse keksiä tekemistä. Minulla ei ollut omaa työpistettä. Lisäksi hän panttasi kaikkea yritykseen ja asiakkaisiin liittyvää tietoa. Työnantaja vähätteli ja haukkui minua asiakkaiden kuullen. Pomon kanssa oli täysin mahdotonta saada aikaan minkään näköistä keskustelua, vastaukseksi sai "joo" tai "oota vähän", jos sitäkään. Asiakkaille kyllä jutteli. Todella ahdistava työpaikka!
..jälleen kerran esimiehenä ihminen, joka ei missään tapauksessa saisi olla siinä asemassa. Sääli että jouduit sijaiskärsijäksi. Kiitos viestistä.
Mukavaa muuten että vastaat joka viestiin :)
Kahdeksan kuukautta olen kestänyt tuota paskaa. Tänään sitten oli työpaikan kesken keskustelu eli pomo tuli pitämään puhuttelun meille. Kyse oli tuotteiden laadusta. Kummasti siellä sitten nostettiin yksi työntekijä, jota pomo suosii, esille. Täytyy tehdä sellaisia tuotteita kun tämä työntekijä sanoo ja jos hän jostain sanoo niin täytyy uskoa. Hän loppujen lopuksi on todella vähän tekemässä näitä kyseisiä tuotteita, mutta kumma kyllä, meidän käskettiin tehdä sellaisia kun tämä työntekijä sanoo. Ihan niinkuin me muut ei osattaisi mitään.
No, työpaikkamme ilmapiiri on syvältä muutenkin. Alussa minun tekemisiäni koko ajan vahdattiin ja niistä valitettiin. No, minä kun aina sanoin oman mielipiteeni asiaan niin sittenhän se meni siihen, että mä tiuskin. Tai otan nokkiini. Ammattitaitoani ei kunnioiteta, miksi minun sitten pitäisi kunnioittaa muiden ammattitaitoa enää. Mutta jos kesken homman nakitetaan johonkin paskahommaan niin mun mielestä se on outoa. Jonkun täytyy saada päteä. Ja nämä , jotka haluavat päteä ovat sitten juurikin näitä 40-50- vuotiaita ämmiä, jota pelottaa, että uusi nuori tyttö voisi olla vaikka parempi kuin he.
Mä olen aiemmassa työpaikassa tottunut, että työt tehdään yhteistyöllä ja selän takana ei puhuta paskaa toisista. Ketään ei nosteta jalustalle, kaikkien työ kelpaa ja asioista puhutaan sivistyneesti.
Nykyisessä työssäni ei uskalla edes lääkärinaikaa varata kun viimeksi sen tein niin selän takana puhuivat, että miksi sen piti tuolle päivälle varata se aika. Ihan niinkuin minä sen voisin määrätä milloin ne lääkärit on paikalla. Epäilenpä, että ihottuma-oireenikin johtuvat vaan stressistä jota työpaikan ilmapiiri minulle tuo.
Minun työpaikan ilmapiiristä voisi kirjoittaa vaikka kirjan. Niin paljon sieltä olisi kertomista. Kun ei oikein tiedä istuisko vai seisoisko, että olisi oikein heidän mieliksi.
..kiitos kirjoituksestasi. Näköjään on useimmiten kysymys esimiehen taidoista luoda rakentava ja tasapuolinen ilmapiiri. Kannattaakohan siellä kuluttaa itseään loppuun? Tsemppiä jatkoon!
En tiedä lohduttaako, mutta kiusaamista on monenlaista ja paljon, myös täällä Lapissa. Täällä kun ei ole vara valita työpaikkoja, niiden vähyyden vuoksi. Kestin itse 10 v kiusaamista yhden n.50 naisen ja esimiehemme (myös 50v nainen) taholta. Kestin sen joten kuten, mutta nyt astui kuvioihin uusi johtaja, nuori pyrkyri, joka uskoi näihin kahteen naiseen kun raamattuun. Hänkin aloitti pommittamiseni. Mutta minäpä sanoin itseni irti, nyt olen työtön, mutta paljon onnellisempi kuin siinä työpaikassa. Tilanne muuttui siten että ne 3 ottivat hampaisiinsa toisen samanikäisen kun minä (alle 40) ja nyt hänkin irtisanoutuu tästä paikasta. Hauskaa seurata kuka seuraavaksi pudotetaan. Ihan kuin heikointa lenkkiä seurais. Jos ja kun olet nuori, älä jää kiusattavaksi vaan lähde ajoissa pois ja etsi itsellesi arvoisesi työpaikka. Onnea matkaan!