Ugh. Naispuolinen kaverini lähetti minulle sähköpostia. Siinä hän kertoili kuulumisiaan ja totesi, että taitavat kaikki hyvät miehet tässä iässä olla jo varattuja. Hetken aikaa ajattelin sympaattisesti että joo, niinhän se varmaan vähän on, ikäväähän se... kunnes sytytti. Jumalauta, mehän ollaan saman ikäisiä! Lähetin närkästyneen vastauksen jossa vaadin selitystä ja selvennystä hyvän miehen määritelmistä.
Jumaleissoni. Mitäs nyt pitäisi tehdä, kun parhaat kaveritkaan ei näköjään pidä "hyvänä miehenä"? Asialle täytyy tehdä jotain. Luin tuossa eräältä nettisivuilta kirjoituksen, jonka mukaan ns. "kilttien miesten" suurin ongelma on se, että he ovat toivottoman tylsiä. Luokittelen itseni kiltteihin miehiin, vaikka sanan säiläni onkin joskus turhan terävä.
Nyt täytyy alkaa siis ei-tylsäksi, olla jotain erikoista, poikkeuksellista ja jännittävää. Pitää korostaa persoonallisia puoliani. Mutta mitä? Olen niin kertakaikkisen tavallinen. Mitä ihmeen erikoista voisin olla tai tehdä? Pakkohan se on myöntää; erityistä menestystä ei saavuteta silmänräpäykssessä. Muutos vaatii vuosien työn. Mutta mitäpä ei mies olisi valmis tekemään tyttöystävän saadakseen?
Aion pyrkiä julkisuuteen, maineeseen! Naiset pitävät julkkiksista. En voi alkaa vuorikiipeilijäksi, kammoan jo katolle kiipeämistäkin. Julkkisfilosofiksikaan en sovi, puhelahjani riittävät vain päälauseiden muodostamiseen. Näyttelijäksi olen "hieman" liian ujo ja laulajaksi ei tällä äänellä pääse edes idolseissa. Valtaisat naislaumat eivät taida juosta niiden julkkisten perässä, jotka kerättiin yleisön pilkattavaksi heikoimmilla esityksillä. Mr. Finlandiksi olen liian ruma, pornotähdeksi liian "pieni" ja mäkihyppääjäksi liian paksu. Lisäksi viinapääni ei kestäisi näiden ammattien vaatimuksia pidemmän päälle. Ei ei. Ei tällainen keijo keskiverto, pahainen pohjoisen poika, pääse maailmanmaineeseen valtavirran keinoin.
Täytyy keksiä joku todellinen erikoisuus. Joku sellainen juttu, jolla pääsee Guinnesin ennätysten kirjaan ja kymppiuutisten loppukevennykseen. Mutta niissäkin on niin kova taso, että harjoittelu vie vuosia. Pitää olla sellainen laji, jossa treenaaminen tulee siinä normaalin elämän sivussa. Juttu, joka tulee kuin itsestään ilman suurta vaivannäköä. Asia on selvä. Aion pyrkiä ennätyskirjaan maailman vanhimpana poikuutensa säilyttäneenä miehenä! Se ei vaadi pinnistelyä. Tämähän on helppo nakki. En arvannutkaan, että julkkikseksi pääseminen voisi olla näin helppoa.
Olisikohan haastajia? Tämä on pitkä projekti. Olen nyt 24, joten veikkaan luostareista löytyvän vanhempiakin viattomia kuin minä. Tiedustelumatka Valamoon on ensi kesän ohjelmassa. Mutta jo kolmen-neljänkymmenen vuoden päästä aletaan kolkutella maailman kärkeä. Siinä seitsenkymppisenä maailmanmainetta on varmaan kertynyt jo sen verran, että voi alkaa pokailla mummoja vanhainkodin tv-huoneesta. Ei kai ne voisi megajulkkista vastustaa? Jos poikuudestani ei löydy riittävästi todisteita, pääsen varmaan kuitenkin Karpon ohjelmaan, ja silloinhan on tie auki taivasta myöten. Mummot suorastaa sulavat edessäni. Eikös se olekin niin, että kaikki maistuu sitä paremmalta, mitä kauemmin joutuu odottamaan? Onhan? Onnnnhannnn?
Ei, pitää tässä keksiä kuitenkin jotain, mikä nopeuttaisi tätä maailman kärkeen pääsyä. Noita munkkismiehiä pitää saada tiputettua lista kärkisijoilta, nehän elääkin niin vanhaksi kun syövät vain puuroa. Löytyisiköhän jostain naisia, joilla olisi fetissi kirkonmiehiin? Tässä olisi nyt tilaisuus harjoittaa himoaan ja samalla auttaa meikäläistä mäessä. Minä lupaan tarjota viettelyn mahdollisesti vaatimat Valamon punkut. Jos homma alkaa lutviutua, yritän järjestää avustajalleni rahoituksen ja salakuljetuksen Athoksen saarelle, maailman suurimpaan pelkkien miesten kansoittamaan yhteisöön, kilpailijoideni päämajaan. Siellä on kyllä miestä kuin pipoa, joten pitäisi kai löytyä enemmänkin puritaaneista kiksinsä saavia naisia.
Että tällaista suunnitelmaa. En nyt jaksa kehitellä pidemmälle, ennen pohdintojanne. Onkohan onnistumisen mahdollisuuksia? Saankohan ikinä virallista tunnustusta poikuudestani? Sen pitäisi kyllä näkyä päälle, en kai minä muuten olisi onnistunut sitä pitämään. Ja mistä löytyisi nainen, joka haluaisi "yksi kaikkien kanssa ja kaikki yhden puolesta" -hengessä nussia kaikkia maailman munkkeja? Kommentteja, kommentteja kiitos. Tämä on pitkä ja kivinen tie, mutta parempaakaan en keksi. Miten löytäisin tyttöystävän? Elämän suuria kysymyksiä.
Jumaleissoni. Mitäs nyt pitäisi tehdä, kun parhaat kaveritkaan ei näköjään pidä "hyvänä miehenä"? Asialle täytyy tehdä jotain. Luin tuossa eräältä nettisivuilta kirjoituksen, jonka mukaan ns. "kilttien miesten" suurin ongelma on se, että he ovat toivottoman tylsiä. Luokittelen itseni kiltteihin miehiin, vaikka sanan säiläni onkin joskus turhan terävä.
Nyt täytyy alkaa siis ei-tylsäksi, olla jotain erikoista, poikkeuksellista ja jännittävää. Pitää korostaa persoonallisia puoliani. Mutta mitä? Olen niin kertakaikkisen tavallinen. Mitä ihmeen erikoista voisin olla tai tehdä? Pakkohan se on myöntää; erityistä menestystä ei saavuteta silmänräpäykssessä. Muutos vaatii vuosien työn. Mutta mitäpä ei mies olisi valmis tekemään tyttöystävän saadakseen?
Aion pyrkiä julkisuuteen, maineeseen! Naiset pitävät julkkiksista. En voi alkaa vuorikiipeilijäksi, kammoan jo katolle kiipeämistäkin. Julkkisfilosofiksikaan en sovi, puhelahjani riittävät vain päälauseiden muodostamiseen. Näyttelijäksi olen "hieman" liian ujo ja laulajaksi ei tällä äänellä pääse edes idolseissa. Valtaisat naislaumat eivät taida juosta niiden julkkisten perässä, jotka kerättiin yleisön pilkattavaksi heikoimmilla esityksillä. Mr. Finlandiksi olen liian ruma, pornotähdeksi liian "pieni" ja mäkihyppääjäksi liian paksu. Lisäksi viinapääni ei kestäisi näiden ammattien vaatimuksia pidemmän päälle. Ei ei. Ei tällainen keijo keskiverto, pahainen pohjoisen poika, pääse maailmanmaineeseen valtavirran keinoin.
Täytyy keksiä joku todellinen erikoisuus. Joku sellainen juttu, jolla pääsee Guinnesin ennätysten kirjaan ja kymppiuutisten loppukevennykseen. Mutta niissäkin on niin kova taso, että harjoittelu vie vuosia. Pitää olla sellainen laji, jossa treenaaminen tulee siinä normaalin elämän sivussa. Juttu, joka tulee kuin itsestään ilman suurta vaivannäköä. Asia on selvä. Aion pyrkiä ennätyskirjaan maailman vanhimpana poikuutensa säilyttäneenä miehenä! Se ei vaadi pinnistelyä. Tämähän on helppo nakki. En arvannutkaan, että julkkikseksi pääseminen voisi olla näin helppoa.
Olisikohan haastajia? Tämä on pitkä projekti. Olen nyt 24, joten veikkaan luostareista löytyvän vanhempiakin viattomia kuin minä. Tiedustelumatka Valamoon on ensi kesän ohjelmassa. Mutta jo kolmen-neljänkymmenen vuoden päästä aletaan kolkutella maailman kärkeä. Siinä seitsenkymppisenä maailmanmainetta on varmaan kertynyt jo sen verran, että voi alkaa pokailla mummoja vanhainkodin tv-huoneesta. Ei kai ne voisi megajulkkista vastustaa? Jos poikuudestani ei löydy riittävästi todisteita, pääsen varmaan kuitenkin Karpon ohjelmaan, ja silloinhan on tie auki taivasta myöten. Mummot suorastaa sulavat edessäni. Eikös se olekin niin, että kaikki maistuu sitä paremmalta, mitä kauemmin joutuu odottamaan? Onhan? Onnnnhannnn?
Ei, pitää tässä keksiä kuitenkin jotain, mikä nopeuttaisi tätä maailman kärkeen pääsyä. Noita munkkismiehiä pitää saada tiputettua lista kärkisijoilta, nehän elääkin niin vanhaksi kun syövät vain puuroa. Löytyisiköhän jostain naisia, joilla olisi fetissi kirkonmiehiin? Tässä olisi nyt tilaisuus harjoittaa himoaan ja samalla auttaa meikäläistä mäessä. Minä lupaan tarjota viettelyn mahdollisesti vaatimat Valamon punkut. Jos homma alkaa lutviutua, yritän järjestää avustajalleni rahoituksen ja salakuljetuksen Athoksen saarelle, maailman suurimpaan pelkkien miesten kansoittamaan yhteisöön, kilpailijoideni päämajaan. Siellä on kyllä miestä kuin pipoa, joten pitäisi kai löytyä enemmänkin puritaaneista kiksinsä saavia naisia.
Että tällaista suunnitelmaa. En nyt jaksa kehitellä pidemmälle, ennen pohdintojanne. Onkohan onnistumisen mahdollisuuksia? Saankohan ikinä virallista tunnustusta poikuudestani? Sen pitäisi kyllä näkyä päälle, en kai minä muuten olisi onnistunut sitä pitämään. Ja mistä löytyisi nainen, joka haluaisi "yksi kaikkien kanssa ja kaikki yhden puolesta" -hengessä nussia kaikkia maailman munkkeja? Kommentteja, kommentteja kiitos. Tämä on pitkä ja kivinen tie, mutta parempaakaan en keksi. Miten löytäisin tyttöystävän? Elämän suuria kysymyksiä.
Vastaukset 21
Vanhimmat
eli kitkerää katkeruutta puettuna tyylikkääseen asuun, helpottaa hetkeksi...kun kuitenkaan ei koskaan saa huutaa tai itkeä sillä siitä saa hullun maineen. en mä tiedä, jotenkin tuntuu et naiset aistii heti katkeruuden, ihan pienistäkin jutuista ja sitten leimataan epätoivoiseksi ja epäkelvoksi. arvaa mikä tuohon on ratkaisu? etsit naisen joka on yhtä katkera kun elämä on potkinut päähän. mä löysin sellaisen ja vielä kauniin, me ymmärretään upeasti toisiamme ja kyllä, ollaan me tehty sitäkin, vaikka ollaankin vain "ystäviä". tällä en toki halua lisätä kateutesi määrää vaan luoda toivoa...sillä mä aattelin todellakin joskus jotain tuollaisia "munkki juttuja" ja olisin hyvinkin voinut haastaa sut pisimpään poikuutensa säilyttäneenä...no, meni siihen nyt 22,5 v, mut tiätkö, ei se ollut niin ihmeellistä kun sen ekan kerran teki...ihan kivaa, mutta harjoittelua se vaatii...eikä naisen...aarre ole niin ihmeellinen kun sitä katsoo läheltä eikä se edes maistu hyvältä...että et ole paljoa menettänyt.
jos nyt pitäis jotain neuvoja antaa niin kyynisyys ja äärimmäinen katkeruus on hyvä tapa karkottaa jokainen viereltäsi. lopulta se on aivan sama millaisen ulkonäön olet saanut jos olemuksestasi näkee vain että sinua ei oikeasti kiinnosta mikään. kiltteys ja ujous... heh, juuri niihin ominaisuuksiin taisi tämä ystäväni ihastua. ja kun siihen sekoittaa ajoittaista likaista mielikuvitusta, tunteista puhumista, huumorintajua, reilua asennetta, aitoutta, rehellisyyttä niin johan se on erikoista tässä maailmassa, kuka nyt tuollainen enää olisi. mä en pidä itseäni ihan tavallisena kuitenkaan ja siitä se lähtee, kun jo kuvittelee olevansa erilainen ja mielenkiintoinen niin sopiva ihminen pitää sinua juuri sellaisena.
ihan puolihauska kuivan huumorin sävyttämä juttusi oli... samantasoista muttei toki samanlaista juttua kun alat heittämään naisille niin luulis sieltä joku löytyvän sullekin... netti on hyvä paikka. muualla on perhanan vaikea tutustua jossei satu olemaan kauniista ja rohkeista. säilääsi en toki neuvoisi teroittamaan naisiin jollet nyt kuitenkin ole pyrkimässä guinnesin ennätystenkirjaan...
älykäs sä olet ja sanoja osaat asetella peräkkäin... varmasti jonkun mielestä kyseiset ominaisuudet kuuluvat hyvälle miehelle... asennepuoli taitaa olla se joka kiikastaa, mut se korjaantuu itsestään kun tutustut ihmisiin ja huomaat et joku voi sinustakin pitää...
tsemppiä!
Kuulutte koneen ette naisen viereen
Kuulumme koneen viereen? Miten niin? Meikäläisen kämpässä tämä kone on ihan sängyn vieressä. Minulle kelpaisi siis molemmat. Nainen toiselle ja kone toiselle puolelle... ah mitä autuutta.
Jos vihjailet jonkinlaiseen "nettirakkauteen", niin se ei pidä paikkaansa. Netti on kyllä siitä kätevä, että siellä on helppoa tutustua naisiin.
Mielenkiintoinen vastaus, piti lukea pariin otteeseen. Erityisesti kiinnitin huomiota tuohon katkeran naisen etsimiseen. Minä olen yrittänyt lähinnä niitä "kilttejä tyttöjä". Ehkä kohderyhmä on väärä. Kiltit tytöt eivät taida sietää kovin hyvin kyynikkohuumoria. Kilttimyksissä on vain jotain viehättävää. Toisaalta älyllistä haastetta tietysti kaipaa myös. Sanailukumppania, sellaista joka sanoo ronskimminkin vastaan.
Pitänee joskus katsella, josko kitkerän neidon löytäisin. Mitenhän sellaisen tunnistaisi. Itse asiassa ajattelin ensin tehdä tästä mukkijutusta deitti-ilmon, mutta usko loppui ja muokkasin sen tänne. Maksaisikohan vaivaa? Tarttuisiko joku kyynikkohuumorin ystävä syöttiin jos etsisin deittinetistä naista, joka haluaisi hyvän asian puolesta harrastaa seksiä kaikkien maailman munkkien kanssa. Voisihan sitäkin kokeilla.
...persoonallinen deitti-ilmoitus muttei ehkä kolahtaisi kilteille tytöille, mikäli sellaita etsit, vaan yhtä kyynistä tekstiä todennäköisesti tulisi vastauksessakin. Mutta eihän nuo kyynisyys ja kiltteys ole toisiaan poissulkevia asioita...
Omakohtainen kokemus: muistaakseni juuri tällä palstalla keskustelin erään ikisinkun kanssa ja hän vaikutti todella kyyniseltä ja epätoivoiselta - kuitenkin kun lopulta siirryttiin sähköpostiin niin tulihan enemmän positiivista ajatteluakin esille ja täytyi myös todeta tuon kilttiydenkin olevan melko suhteellista... No, joka tapauksessa enemmänkin vanhasta tottumuksesta kuin sinkkuuden vuoksi tätä palstaa nykyisin luen...
"Minä olen yrittänyt lähinnä niitä "kilttejä tyttöjä". Ehkä kohderyhmä on väärä. Kiltit tytöt eivät taida sietää kovin hyvin kyynikkohuumoria. Kilttimyksissä on vain jotain viehättävää."
Voi kiitos! On meitä. Meinaan kyynisyyttä, sarkasmia ja ironiaa rakastavia "kilttejä tyttöjä". Katkeruuttakin kiitettävästi kertynyt.
"Pitänee joskus katsella, josko kitkerän neidon löytäisin. Mitenhän sellaisen tunnistaisi. Itse asiassa ajattelin ensin tehdä tästä mukkijutusta deitti-ilmon, mutta usko loppui ja muokkasin sen tänne."
Tee ihmeessä deitti-ilmo! Miten muutenkaan tytön tunnistaisit?! Itse ainakin harkitsisin vakavasti vastaamista, harvemmin siellä vastaavaa kyynisyyttä näkee - valitettavasti.
"Tarttuisiko joku kyynikkohuumorin ystävä syöttiin jos etsisin deittinetistä naista, joka haluaisi hyvän asian puolesta harrastaa seksiä kaikkien maailman munkkien kanssa."
Tuskin kaikkien kuitenkaan, yksikin riittäisi aluksi. =)
ps.Ketjun aloitusturinasi oli loistava! Minä ainakin sain päivän makeimmat naurut. ;)
Hmmm. Vai niin. No, siellä se ilmo joka tapauksessa on. Saa nähdä onko kellään pokeria vastata. Jos olisin nainen, minulla ei varmaan olisi. Mutta eihän teistä koskaan tiedä.
Kiitos kommenteista joka tapauksessa.
Takaisin piirustuspöydän ääreen. Ei siis yhtään vastausta ilmoitukseeni ainakaan vielä. Ei tainnut tehota tämäkään tyyli. Kyllä naiset sitten osaavat olla vaikeita. Toisaalta en tietysti ihmeempiä odottanutkaan.
Mitäköhän seuraavaksi yrittäisi? Miten olisi "Mies etsii korvikeäitiä"? Mahtaisiko se purra? Ei, taidan mieluummin julistaa nettideittailun pannaan ja lähteä paikalliseen kittaamaan kaljaa. Kuulin kaveriltani, että siellä on toissa viikolla nähty nainen.
..ettei saalis (vielä!) napannut syöttiin ja että asustelemme eri puolilla Suomen maata. Oli meinaan pakko katsoa josko olisit lähimaastossa... Löysin ilmosi ja se olisi tehonnut, mutta pirun kaukana olet. Sääli! Tieto lisää tuskaa kuten aina.
Lykkyä tykö kuitenkin!
ps.Ei ainakaan korvikeäitiä...!
Ei ainakaan korvikeäitiä? Älä sano. Naiset valittavat miehiensä avuttomuudesta nykyään niin paljon, että siitä ei voi tehdä kuin yhden päätelmän: Uusavuttomilla äitihahmon etsijöillä täytyy olla hillitön menekki parisuhderintamalla.
No, katsotaan nyt vielä. Harmi tosiaan, ettei sattunut tuo maantiede tällä kertaa suosimaan. Vakaumuksellisena kyynikkona en tietenkään vaivautunut edes kysymään asiaa, olihan se alusta lähtien päivänselvää. Sinussa taas tuntuu olevan optimistin vikaa, kun sentään kävit sen ilmoituksen etsimässä.
"Vakaumuksellisena kyynikkona en tietenkään vaivautunut edes kysymään asiaa, olihan se alusta lähtien päivänselvää."
Totta. Päteehän Murphyn laki siinä missä mikä tahansa luonnon tai fysiikan laki.
"Sinussa taas tuntuu olevan optimistin vikaa, kun sentään kävit sen ilmoituksen etsimässä."
Kuulisivatpa tuttavani tuon! Kotikulmilla minut tunnetaan kyllä ikuisena pessimistinä... Lienee tilapäinen mielenhäirö tai sitten merkki alkavasta vanhanpiian epätoivosta.
Hmmm... Eiköhän kuka tahansa minun deitti-ilmoitusviristykseeni vastaamista harkitseva nainen ole määritelmällisesti aika epätoivoinen.
Toisaalta ihmettelen tuota vanhaksi piiaksi julistautumistasi, jos et ole valmis edes toiselle puolelle Suomea minun perässäni muuttamaan. Sinulla on vielä pitkä matka, jos meinaat meikäläisen tasolle tässä epätoivoisuudessa päästä.
Kiitos joka tapauksessa uskonvahvistuksesta. Lähden nyt punomaan niitä uusia juonia. Mitä mielikuvituksellisempia, sen parempia.
sinut...
Tunnetko? En minä tiedä, mutta jos et, niin nyt on tilaisuus tutustua!
Sehän tästä vielä puuttuisi, että joku tuttu alkaisi virnuilla ja puhua Valamon matkasta. Miksi arvelet tuntevasi minut?
Olen epätoivoton ja jokseenkin pariutunut, mutta voisin mielelläni ottaa sinut nurkkiini hovikirjailijaksi ilahduttamaan synkänhilpeää mieltäni ja siinä sivussa katsoa, josko ystäväpiiristäni liikenisi joku kiltti, katkera yksilö sinunkin paijattavaksesi.
Piti käydä se ilmoituskin katsomassa. Pureskelin sitten joutessani huuleni kipeiksi yrittäessäni pidätellä naurua, noin niin kuin kohteliaisuudesta suhteellisen yleisellä paikalla. Nyt vain mietin pääni puhki, että eikö minulla todellakaan ole ainuttakaan sellaista ystävää, jolle voisin mainostaa ilmoitustasi, joka oli kyllä aivan vertaansa vailla. Täytynee tilata tukusta lisää kyynisiä ystävättäriä, kun edelliset on joku jo vienyt.
Jaa, että hovikirjailijaksi. Eiköhän sekin käy, jos ei tarvitse olla eunukki, niin kuin entisaikojen valtiattarien hoveissa. Voisi kyllä Neidillä hymy hyytyä, kun kirjallinen viihdyttäjä alkaisikin väsätä 28-osaista scifi -jättiläistä, "Avaruuden kerjäläinen", jossa "sankari" käy kaikilla universumin planeetoilla tekemässä itsensä naurettavaksi etsiessään prinsessaa, jonka pelastaa. (Tämä Don Quiote -henkinen Ö-kirjallisuuden helmi on pitkäaikainen haaveeni.)
Mieluiten ottaisin kuitenkin sen hovihankkijan työn. Voisin sitten lainata sitä tukkukorttiasi.
Loistavaa tekstiä, oikeasti.
Jos kokeilisit vaikka ryhtyä kolumnistiksi ;)
Sitäpaitsi, mitä _vikaa_ tavallisissa miehissä muka on? On niitä ihan tavallisia naisiakin, eikös?
Ja kolumnistiksikin vielä? Kaikkea sitä kuulee. Mikrobittiin? Sillä olisi lukijakunta, joka voisi ehkä samaistua kirjoituksiini.
Tavallisiakin naisia on. Toki. Mutta on kai niissä jokaisessa jotain erityistä. Ei kai se tavallisuus ole mikään vika, mutta jotain vikaa allekirjoittaneessa on, kun ei millään kelpaa.
Se oli pelkkä ehdotus.
Ei välttämättä mitenkään kovin vakava sellainen. Mikrobitin lukijakunnasta minulla ei ole aavistustakaan - olen nähnyt lehden muutamaan otteeseen vanhempien kotona, vaan en koskaan koskenut. Miksikäs ei
(itse)ironia purisi sielläkin.
"Mutta on kai niissä jokaisessa jotain erityistä." Kaikissahan jotakin erityistä on. Minä en ainakaan ole koskaan tavannut kahta samanlaista ihmistä.
Mutta allekirjoittaneella itsellään on toistaiseksi niin "vähän" ikää, ettei sentään tarvinne huolestua. Vielä.
Voi Varjo sinua... Hetken piti miettiä mitä lyhykäisesti kirjoitan, kun en oikein osaa lohduttaakaan. Itsellä kuitenkin menee sen verran heikosti, että ihan jo sen vuoksi, että löytyi sielunveli, sitä pitää yrittää piristää..
Jos toivoa (nais)elämääsi toisi edes hiukan se, että tässä on yksi "kiltti tyttö", johon tehoavat niin kiltit miehet kuin kyyniset elämänasenteet. Meikäläinen on siis olemassa... hurraa!Jälkimmäisiä tulee tosin harrastettua huomattavasti edellisiä enemmän, ja turhankin "kilttinä tyttönä" taidan olla luokiteltavissa niihin (tylsiin..)joiden elämä rullaa samankaltaista rataa kuin sinunkin...
Luonneanalyysiäsi on pakko hiukan romuttaa ainakin sen suhteen, että et missään tapauksessa ole tylsä! Älyä sinulla on ja jos sillä ei naisten kanssa pääse lusimaan hieman pitempääkin kakkua niin ei siihen sitten auta maine eikä mammonakaan. Nainen kuin nainen arvostaa miehessä älliä ja ihan kuten sinä itsekin, myös naiset kaipaavat älyllistä vastusta. Vaikken sinua valitettavasti henk.koht. tunnekaan niin sen tiedän, että ainakin sitä sinulta löytyy. Tähän väliin on kyllä pakko tunnustaa, että naisissa on olemassa myös tämä valitettava kana-tyyppi, jonka kaakatuksesta on äly väliin kaukana. Mutta eivät hekään niin aivottomia ole etteivätkö ymmärtäisi arvostaa älykästä miestä, etenkin jos tämä sattuu olemaan ihan oma.. Hmm no, vilpitön ihailu (jota kylläkin seuraa kotko käytös) on ainakin taattu.. tiedoksi ihan vaan siltä varalta että päätät kokeilla heitäkin joskus deitti-ilmosi kohderyhmänä ;)
Se naisnäkökulmasta parisuhteessa, oma poikaystäväpuoli minulla mättääkin sitten sangen antoisasti (22v. ja yhtä viaton kuin sinäkin, eli et ole ainoa..). Itse olen harkinnut tilannekartoitusta Lintulassa Valamon sijasta, kun ovat nuo nunnat kuitenkin meikäläisen sukupuolta lähempänä. Josko sieltä löytyisi pönkitystä horjuvalle itsetunnolle. Mutta toisaalta, ihan tässä alkaa miettiä omaakin tilannetta uusiksi... eli.. kaksi vuotta sinua nuorempi siis... hmm... Tilanteeni ei taidakaan olla ihan niin surkea kuin kuvittelin...öö.. tarkoitan, että sinulla menee vielä huonommin...hih.. öhöm, siis ei missään nimessä millään pahalla.. ;) !!!
Mjaa.. taitaa olla parasta lopettaa tähän.. Totean vain, että varjoa ei voi olla ilman valoa, joten pakkohan sinunkin on joskus se oma valosi löytää. Eikä tuolla kapasiteetilla kannata tyytyä mihinkään keinovaloon...
Ei kiitos lohdutukselle. Ajattelepa, kuinka synkkää ja sydänverellä kirjoitettua angstia suollan sitten, kun se mahdollinen tyttöystävä minut jättää. Säästä sanasi mieluummin sinne.
Nyt alkavat sanat kyllä loppua. On tässä se hyvä puoli, että uskonvahvistusta tulee. Samaa toivon sinnekin. Jotenkin en ollenkaan voi ymmärtää, miten naisella voi olla samanlainen ongelma. Mutta uskottava kai se on.
Tällä itsetunnon puuskalla voisin vaikka ilmaantua perjantaina baariin. Ostan tuopillisen karvainta portteria. Sellaista, jota ei saa kurkustaan alas ilman naisseuraa.