Mikä saatananmoinen tuska tää voi olla!
Miks tää tapahtuu mulle uudestaan ja uudestaan!
Ihmiset joita rakastan eniten menetän tai ne jättävät minut!
Oon rikki eikä mikään enään tällä kertaa pysty mun sydäntä korjaamaan!
Tahtoisin tämän tuskan, surun ja rakkauden häviävän jonka tunnen entistä rakastettuani kohtaan!
En jaksa eteenpäin..mutta väkisin tämä elämä eteenpäin kulkee..paitsi ilman merkitystä..
Tyhjää kaikki vaan...
Mikään ei tunnu miltään..
Haluan rakastua uudestaan mutta rakastan vaan entistäni..
turhautunut ja epätoivoinen olo..
Yritän saada hänet takasin uudestaan ja uudestaan joka kerta saan kuitenkin pettyä..
Teen itsestäni pellen...tiedän sen..vaikka hän sanoo ymmärtävänsä minua eikä muistele sitä pahalla..
en jaksa....
Miks tää tapahtuu mulle uudestaan ja uudestaan!
Ihmiset joita rakastan eniten menetän tai ne jättävät minut!
Oon rikki eikä mikään enään tällä kertaa pysty mun sydäntä korjaamaan!
Tahtoisin tämän tuskan, surun ja rakkauden häviävän jonka tunnen entistä rakastettuani kohtaan!
En jaksa eteenpäin..mutta väkisin tämä elämä eteenpäin kulkee..paitsi ilman merkitystä..
Tyhjää kaikki vaan...
Mikään ei tunnu miltään..
Haluan rakastua uudestaan mutta rakastan vaan entistäni..
turhautunut ja epätoivoinen olo..
Yritän saada hänet takasin uudestaan ja uudestaan joka kerta saan kuitenkin pettyä..
Teen itsestäni pellen...tiedän sen..vaikka hän sanoo ymmärtävänsä minua eikä muistele sitä pahalla..
en jaksa....
Vastaukset 2
Vanhimmat
Usko pois että vaikka siltä tuntuu et toisaalta ole yksin tuon paskan olon kanssa...
Koin tuon saman pari kuukautta sitten, mutta en siltikään ole vielä oma itseni tai tunne että olisin "kokonainen"... Mutta se tuska joka tuntui tappavan siihen paikkaan on helpottanut...
Kolmisen viikkoa kuljin sumussa...ja kaikki tuntui pysähtyneen...
Rauhaton olo...kyyneleet...sumentamassa silmiä koko ajan...ikävä...epätoivo..viha...katkeruus...itsesyytökset...yhtä vuoristorataa!!
Välillä olin iloinen ja tuntui hyvältä ja siltä että kyllä tää tästä...mutta sitten taas paiskauduin takaisin syvimpään kuiluun...
se jatkuu vielä pitkään...mutta pahin helpottaa usko pois...:)
Meidän jutussa vaan niin, että minä en ole eikä kai sekään päästäny irti toisesta...kumpikaan ei ole pystynyt jatkamaan täysillä elämää...ehkä hyvä niin...?
Ystäviä ollaan...liiankin...ja helposti päädytään toistemme syliin...:(
Mutta kumpikaan ei kai halua kokonaan toista menettää. Olisi ehkä parempi pistää kokonaan välit poikki jos todella tahtoi yrittää eroon...?
Mutta se sitten kun aika on kypsä...:)
Aika parantaa...vaikkakin tuskallisen hitaasti:)
Pärjäile...show must go on...
samassa junassa ollaan, niin saatanan paljon
riipii ja raasta väliin ettei ole tottakaan,
miksei tämä ikävä ja paha olo hellitä ???
koitetaan kestää