Mies mokaa -> nainen aloittaa riidan
Meillä se menee lähes aina näin:
- sanon jotain "väärää"
- tyttöystävä ärsyyntyy (=loukkaantuu tms.)
- riita alkaa
- yritän selittää oman näkemykseni, en tarkoittanut loukata
- ei onnistu, tyttöystävä ei halua ymmärtää näkemystäni
- riita jatkuu
- yritän edelleen selittää ja pyytää anteeksikin
- ei onnistu, tehtyä kun ei saa tekemättömäksi
- tyttöystävä vetää vanhoja riitoja mukaan
- ei tietoakaan rakentavasta riitelystä
- alan vähitellen loukkaantua itse kun yksi "virhe" tekee minusta niin paskan ihmisen ja tyttäystävä alkaa kyseenalaistaa koko suhdetta
- ja loukkaannunkin jatkuvasta syyttelystä
- riita on nyt niin laaja kuin se voi olla
- tässä vaiheessa olen pyytänyt n. 10 kertaa anteeksi, vasta viimeisen äänensävy miellytti tyttöystävää
- tyttöystävä alkaa olla ok ja kyllästyä riitelemiseen, ehdottaa sopua
- suostun, koska en jaksa enää riidelläkään
- ...mutta pinnan alla kuplii ja vituttaa
Yhteenvetona voisi sanoa että:
- itse en aloita riitaa vaikka tyttöystävä sanoisi mitä, suhtaudun rennosti
- riitaa ei tulisi jos ei tyttäystävä sitä aloittaisi
- riidellessä tyttöystävä on se, joka vetää riitaan mukaan uusia aiheita. Oma tehtäväni on yrittää olla ymmärtäväinen ja hillitä riitaa.
- joka riidasta tulee aina "koko suhteen laajuinen"
Neuvoja otetaan vastaan, koska haluaisin että suhde toimii. Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Bonskysymys naisille: Onko tyttöystävälläni ehkä joku itsetunto-ongelma? Onko odotettavissa parannusta ajan myötä?
Meillä se menee lähes aina näin:
- sanon jotain "väärää"
- tyttöystävä ärsyyntyy (=loukkaantuu tms.)
- riita alkaa
- yritän selittää oman näkemykseni, en tarkoittanut loukata
- ei onnistu, tyttöystävä ei halua ymmärtää näkemystäni
- riita jatkuu
- yritän edelleen selittää ja pyytää anteeksikin
- ei onnistu, tehtyä kun ei saa tekemättömäksi
- tyttöystävä vetää vanhoja riitoja mukaan
- ei tietoakaan rakentavasta riitelystä
- alan vähitellen loukkaantua itse kun yksi "virhe" tekee minusta niin paskan ihmisen ja tyttäystävä alkaa kyseenalaistaa koko suhdetta
- ja loukkaannunkin jatkuvasta syyttelystä
- riita on nyt niin laaja kuin se voi olla
- tässä vaiheessa olen pyytänyt n. 10 kertaa anteeksi, vasta viimeisen äänensävy miellytti tyttöystävää
- tyttöystävä alkaa olla ok ja kyllästyä riitelemiseen, ehdottaa sopua
- suostun, koska en jaksa enää riidelläkään
- ...mutta pinnan alla kuplii ja vituttaa
Yhteenvetona voisi sanoa että:
- itse en aloita riitaa vaikka tyttöystävä sanoisi mitä, suhtaudun rennosti
- riitaa ei tulisi jos ei tyttäystävä sitä aloittaisi
- riidellessä tyttöystävä on se, joka vetää riitaan mukaan uusia aiheita. Oma tehtäväni on yrittää olla ymmärtäväinen ja hillitä riitaa.
- joka riidasta tulee aina "koko suhteen laajuinen"
Neuvoja otetaan vastaan, koska haluaisin että suhde toimii. Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Bonskysymys naisille: Onko tyttöystävälläni ehkä joku itsetunto-ongelma? Onko odotettavissa parannusta ajan myötä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
ensinnäkin haluan sanoa, että tätä minun suhdettani ei voi yleistää, mutta toivottavasti tästä olisi sinulle edes ajattelun apua.
Eli, seurustelin kaksi vuotta miehen kanssa, joka käyttäytyi juuri kuten mainittu tyttöystäväsi. Minä yritin kaikella tapaa saada tätä ns. riitelykierrettä katkeamaan, tai edes muuttamaan suuntaa, mutta ei. Lopputulos: lähdin kävelemään, enkä takaisin ole menossa, vaikka tyyppi uhkailee tappavansa itsensä koska olen tuhonnut hänet jne. Käsitykseni hänestä on, että hänellä (todellakin!) on huono itsetunto, ja hän yritti saada minutkin tuntemaan itseni huonoksi (eräs hallinnan keino). Ja hän onnistuikin, sairastuin masennukseen...ja jatkuvaan vitutukseen. Nyt pahin ohi, mutta miehet saa mun puolestani haistaa pökäleet aika pitkän aikaa :). Tsemppiä sulle!
Aika tuttua ja ... minä käyttäydyn joskus samalla tavalla, kuin sinun tyttöystäväsi.
Tosin, kun on kyse jostain pikku jutusta minä kiukkuan hetken, ei siitä tehdä mitään isoa numeroa ja sovitaankin pian.
Meillä nämä isommat, samantyyppiset riidat kuin sinulla ja tyttöystävälläsi alkavat meilläkin siitä, että mies mokaa. Ei minua kaikki mokat saa suuttumaan, mutta kun mies kerta toisensa jälkeen tekee saman tyyppisiä mokia, tuntuu että sillä ei hänen mielestään ole mitään väliä, vaikka hän tietää minun asiasta loukkaantuvan.
Siinä sitten usein tosiaankin kyseenalaistetaan suhde ja ne vanhatkin riidat nousevat helposti esiin, toistuuhan miehen mokassa vanha kaava.
Meillä on asiasta keskusteltu pitkään ja hartaasti, ei minustakaan ole kiva riidellä ja nyt alkaa näkyä valoa...
Mutta kyllä siinä on kumpikin joutunut miettimään omaa käytöstään.
Ja kyllä miehenikin joutui tosissaan itseksensä miettimään miksi toistaa samoja mokia...sillä virheitähän tehdään siksi, että niistä opitaan, vai mitä...
Mokia tapahtuu kaikilla. Se on luonnollista. Mokaajan asenne ratkaisee vähintään yhtä paljon kuin yleisönkin reaktiot tapahtumiin. Jos mokaaja/loukkaaja suhtautuu tekoihinsa
vähätellen, vältellen, vastuuta pakoillen tmv. on kyseessä mielestäni itsekäs tai vähintäänkin hieman kylmä tapaus.
Minulla edellisessä suhteessani kävi niin, että toinen loukkasi teoillaan tai sanoillaan minua pirusti. Hän ei kuitenkaan pitänyt toimintaansa mitenkään paheksuttavana, ainakaan huomion arvoisena. Tämä taas lisäsi loukkaantumistani.
Lopulta kun riita oli jo alkanut minua loukannut osapuoli vaihtoi roolinsa sovittelvaksi väittäen olleen koko ajan sovitteleva ja minun yli äyräiden pursuava tapaus joka puhuu niin paljon ettei kärryillä pysy...
Mutta kommentoin nyt vielä jotain aloitusviestiin. Jos on asioita, joista ei syystä tai toisesta pysty puhumaan, niin lisää se varmasti osaltaan riitojen tiheyttä ja voimakkuutta. Esimerkiksi jos jostain asiasta ei uskalla tai kehtaa puhua, tai jos toisesta tuntuu, ettei hän "paljastuksistaan" huolimatta tule ymmärretyksi tai hyväksytyksi.
No meillä näin. Mies on kireenä ja sanoo jotain "väärää" tai yksinkertaisesti hänen olemuksensa antaa minun mukamas ymmärtää että en kiinnosta häntä juuri sillä hetkellä tarpeeksi ja minäkin alan ärsyyntyä. Tai siis en ala, vaan ärsyynnyn salamannopeasti ja lepyn muutamassa minuutissa ( koska olen mennyt itseeni niissä muutamassa minuutissa ja miettinyt tilanteen uudestaan. Tiedän myöskin kun jaksan muistaa, että hänen ärsyyntymisellään ei ole minun kanssani mitään tekemistä ) Mies taas ei luovutakaan niin helpolla. Häntä ärsytti, minä kiukkusin ja ilta on siltä osin pilalla. Pikkuhiljaa asiat palaa normaaliin uomiin. Riita voi jatkua myös toisella tavalla. Tilanne aiheuttaa niin suurta mielipahaa että tulee itku. Siinä vaiheessa mies on jo ihan poissa tolaltaan. Ei kuulemma kestä nähdä mun pahaa oloa. En saa lohdutuksia. Kerrankin mies poistui paikalta ja jätti mut kotiin itkemään. höh, sekavaa... mä olen niin pikainen omissa asioissani ja hurjan herkkä ja toinen on sitten niin pitkävihainen että sitä on vaikea käsittää. Eli siinä vaiheessa kun mä jo haluaisin rutistaa ja sanoa että tykkään niin toinen työntää mut vek ja puhuu niin vakavaan sävyyn että luulisi maailmanlopun olevan lähettyvillä.
Sitten tietysti mäkin saatan joskus sanoa jotain väärää. Mutta silloin olen oikeastaan oikeastikin sanonut jotain mitä ihmettelen heti perään. Sekin on koko illan mittainen vakavaksi vetävä juttu. Edellisellä kerralla mies oli vakavana pari päivää. Minä jo toisena iltana pällistelin vetisin silmin kultaani että etkö jo voisi hellittää? ....
että mies toimii tuon kaavan mukaan.
näin meillä.