Kun nainen kyselee entisestä tyttöystävästäsi, et saa olla 100% rehellinen!
Kyseisen asian tiimoilta pahoitin mieleni todella pahasti. Seurustelumme alkuvaiheessa juttelimme entisistä. Poikaystäväni vastaili kysymyksiini, jotka koskivat erästä vakipanoa, joka hänellä oli ollut. Kun kysyin millaiset rinnat kyseisellä muidella oli, hän vastasi hetken mietittyään "Täydelliset."
Siis näin ei saa ikinä tehdä! Sen verran pitää olla epärehellinen, että sanoo "ihan hyvät, mut ei paremmat kun sulla."
Kyseisen asian tiimoilta pahoitin mieleni todella pahasti. Seurustelumme alkuvaiheessa juttelimme entisistä. Poikaystäväni vastaili kysymyksiini, jotka koskivat erästä vakipanoa, joka hänellä oli ollut. Kun kysyin millaiset rinnat kyseisellä muidella oli, hän vastasi hetken mietittyään "Täydelliset."
Siis näin ei saa ikinä tehdä! Sen verran pitää olla epärehellinen, että sanoo "ihan hyvät, mut ei paremmat kun sulla."
Vastaukset 84
Vanhimmat
Plääh ja hohhoijjaa...
Ketä typerä kysyy poikakaverinsa entisten kumppanien/panojen rinnoista?
Jos kyselee, voi varautua siihen, ettei vastaus miellytä! Älä siis kysele!
Nainen kyselee vaikka hän tietää että totuuden kuuleminen saattaa pahoittaa mielen. Tässä suhteessa miehen olisi hyvä osata olla hieman epärehellinen aiemmassa viestissäni kuvailemalla tavalla. Naiselle ei riitä jos mies ei kerro yksityiskohtia, jos hän haluaa ne kuulla. Hän utelee ja utelee.
Helpointa siis olisi jos mies hieman dissaisi entisiä tyttökavereitaan ja samaan hengenvetoon toteaisi naiselle tämän olevan kaikista seksikkäin, fiksuin ja kaunein. Näin kannattaa menetellä jos haluaa näisen pysyvän hyväntuulisena ja onnellisena.
Älkää te arvoisat miehet siis olko yhtä idiootteja kuin minun poikaystäväni, vaan muunnelkaa hieman totuutta. Tehkää tämä naisenne takia.. ja myös itsenne, sillä nainen, joka kuulee miehensä exällä olleen täydelliset rinnat, (ja on aiemmin kuullut että omistaan mies sanoo: "noihan on ihan hyvät.") Tulee muistamaan kyseisen asian niin pitkään kuin hänessä henki pihisee ja muistuttelee tästä miestä aina sopivan tilaisuuden tullen.
Ja lopuksi.. Okei, emme me kaikki naiset ole samasta puusta veistettyjä, mutta kaikki ystäväni ovat ainakin kauhistelleet poikaystäväni kypsymätöntä käytöstä, röyhkeyttä ja ilkeyttä. Minulle tämä asia on nimittäin jättänyt aikamoiset arvet..
Niin, ja tämä ON pilke silmäkulmassa kirjoitettu, mutta tosi tarina ja puhuttaa yhä tyttöjen keskuudessa.
Näihin nettikeskusteluihin jonkin aikaa osallistuneena olen saanut havaita, että te naiset olette, hm, miten sen nyt kauniisti sanoisi...
Joku nainen kysyy "olenko mielestäsi lihonut" - siihen ei saisi antaa rehellistä vastausta.
Toinen nainen utelee entisestä tyttöystävästä - siihenkään ei saisi vastata rehellisesti.
Ja sitten naiset vielä toitottavat, että miehen tärkeimpiä ominaisuuksia ovat luotettavuus ja rehellisyys!
Sä vaan tykkäsit siitä että sun poikaystäväs vastas kuten se teki. Siitä sä sait sun oman saippuaoopperas, jota vatvoa vuosia kavereittensa kanssa. Muijat on semmosii et jos niitä kunnioittaa ja on kiltti niin ne varmasti jättää sut. Sun poikäystäväs teki viisaasti kun se halvensi/väheksyi sua, tosta sä sait syyn elää sen kanssa ja yrittää "parantaa" sen.
Sun laiset idiootit antaa naisille sen pahan leiman joka niillä on.
Joo, naisen täytyy ilmeisesti väkisin kehittää miehen joku vika, jota sitten voi lähteä ystävättäriensä kanssa vatvomaan ja korjaamaan.
"Tehkää tämä naisenne takia.. ja myös itsenne, sillä nainen, joka kuulee miehensä exällä olleen täydelliset rinnat, (ja on aiemmin kuullut että omistaan mies sanoo: "noihan on ihan hyvät.") Tulee muistamaan kyseisen asian niin pitkään kuin hänessä henki pihisee ja muistuttelee tästä miestä aina sopivan tilaisuuden tullen."
Miks vitussa sun piti sit kysyy? Haluutko, että sun kundis kysyy, no olikos sun exällä isompi kun mulla? Tms. Helvetti, että menee hermot ylikasvaneiden pissisten kanssa, joilla ei ole täydellisiä rintoja. Hohhoijaa, eikai tossa iässä enää oma itsetunto ja -tuntemus ole rinnoista kiinni. Asia erikseen jos olet 15v.
tullut mieleen kysellä keneltäkään poikaystävältä edellisen rinnoista! :-D Ihan mieluiten olen ajattelematta jonkun mahdollisesti jollain tavalla tutun tai todellisen ihmisen rintoja, ehkä se jossain fantasioinnissa menee....
Mutta miehet on kyllä alituiseen koosta huolissaan! Jokaiselle olen saanut jotain asiasta joskus änkyttää! Turha muuten moraalisoida naisia siinä mielessä, mitenpähän kävisi loistavan seksielämän jos miesten kysymyksiin aina pilkulleen vastattaisiin...
Ihan kiva kun tollasta maailmannapa-ajattelua vielä kannustetaan mitä Terhillä ilmenee... ei kai siitä nyt kovin kauaksi tarvii livetä kun aletaan humalassa repimään jokaista naista joka tulee ukkoa viittä metriä lähemmä. Jotenkin vaan vaikuttaa niin kummalta. Oliko oikein kyselytunti, rinnat, asennot, perse, vyötärö, taidot....
Sinä sanot:
Miehet, ymmärrättehän että kun me naiset kysymme jotain, haluamme itseämme miellyttävän vastauksen."
Tämähän on fakta? Näin on tapahtunut kautta aikain. OK, olemme siis samaa mieltä...
Miksi te naiset ette sitten ymmärrä että miehet vastaavat kuvaamallasi tavalla, suoraa? Tätäkin on tapahtunut kautta aikain.
Miehet ovat tuhansien vuosien aikana oppineet että naiset tarkoittavat jotain muuta kuin sanovat, eivätkä he siitä muutu.
Miksi naiset eivät ole vastaavassa ajassa tajunneet että myös miehet vastaavat aina omalla tavallaan, eivätkä hekään siitä muutu?
Tai sitten naiset ovat vaan huomattavasti empaattisempia otuksia, kuin miehet. Empaattisina ihmisinä me (naiset) rakastamme miehiämme heidän pikkuvioistaan huolimatta. Jos täysin täydellistä ihmistä lähtee hakemaan, saa hakea loputtomiin..
Mielestäni ihmisillä on oikeus virheisiin, ja velvollisuus antaa mahdollisuus oppia virheistä.
...Tais napsahtaa niskaan pieni laukaus? Et ymmärrä naisista ilmeisesti helvettiäkään. Haluatko itse kuulla, että sun peniksesi on pienempi kuin naapurin valtterilla? Tuskinpa. Sun elämäs taitaa olla kovinkin helppoa näin ulkopuolisesti. Tietäisitpä mitä vaimosi ajattelee? Varmaan samaa minkä sanot ääneen. Eräänä kauniina päivänä voi meinaan tapahtua niin, ettei vaimosi jaksa enää kuunnella loukkauksiasi. Mites sen jälkeen suu pannaan...?
...Pidä toi linja. Mitäs jos selittäisit miehellesi tosta jutusta? Ellet sitä ole jo tehnyt. Ehkäpä ukkosi tajuaa tekemänsä virheen ja korjaa sen...
..asiasta ihan tuntitolkulla. Yleensäkin onneks pystytään puhuu kaikesta. Eiköhän se oo jo jotain oppinut. ;)
Ihana olet "uskottava" kun tajuat mua. Ja että olet aito. Tääl on niin paljon kaikenmaailman jeesustelijoita jotka puhuu täällä olevansa ihan muuta kuin todellisuudessa ovat.
...Jo. Ihanasta en tiedä. Olen mikä olen. Vaikea on kyllä käsittää näitä sheeboja täällä, jotka tosissaan kuvittelevat olevan aina ja aina vaan oikeassa. Kyllä he mahalaskun jälkeen tajuavat olleensä metsässä. Synkässä sellaisessa. Valistusta itse kukin tarvitsee...
Ja minä OIKEASTI yritin vain olla avuksi. Vaan luulivat että tulin tänne itkemään. Mikä siinä on että omat puutteet huomaa vasta kun on jo tyrinyt Eikä kaikki edes silloinkaan. Kovaa on ihmisen elämä.
...Tarkoitin tätä keskustelun avausta. Osui ja upposi aika hyvin tähän väliin. Kyllä ne jotka kritisoivat sun mielipiteitä, tajuavat jonkun ajan päästä suhteensa todellisen tilan. Onko se liian myöhäistä, sitä emme voi tietää. Hyvin monet veijarit eivät mieti eri asioita ennen kuin homma kusee. Ei tarvitse. Mukamas. Kuitenkin ainoa tapa saada jotain selkeyttä kaikkeen, on ottaa etäisyttä. Tapoja on monenlaisia. Kyseenalaistaminen kunniaan...
No, onneksi edes tässä vaiheessa olet huomannut omat puutteesi. Etkä sinä nyt niin hirveän pahasti vielä tyrinyt.
Mies sanoo aina sen mitä haluat kuulla ei sitä mitä hän ajattelee. Jotta olisi riidatonta kannattaa sinun etukäteen kertoa mitä hänen tulee sanoa ja mitä ei saa sanoa. Miehen mielipide se siis ei ole mikä tulee hänen suustaan vaan kopio sinun mielipiteestäsi, siis sinun ei tarvitse kysyä koska omasihan jo tiedät... jos tarvetta esiintyy voithan porukassa opetella sanomaan ... "minun kulta on sitä mieltä että... minä päätin että muru on sitä mieltä että... " Ajatella miehen ei itse tarvitse edes omaa mielipidettä muodostaa... rakastat niin paljon että teet senkin hänen puolestaa... ja hän siis sinun puolestasi....
Menepä suomenkielikurssille, hopi hopi!! Ja kirjoittele vasta sitten, kun osaat! Taidatkin olla joku kolmasluokkalainen napero. Heh!
Ehkä on naiselta vähän tyhmää kysellä tollasia. Mut toi äijän vastauskin osoittaa vähän ajattelemattomuutta ja hienotunteisuuden puutetta. Tossa tilanteessa valkoinen valhe ihan paikoillaan.
Miksi menit kysymään? Sait kuulla just mitä pyysit. Oma vikasi.
En ymmärrä yleensä miksi täytyy kysyä tuollaisia asioita. Ne asiat, jotka ovat tapahtuneet ennen suhdetta, ovat muinaishistoriaa, eikä niitä TARVITSE tietää!
En ole ikinä kysellyt mieheltäni tai ex-miesystäviltäni minkä näköisiä tai kokoisia tai minkälaisia yleensä heidän exänsä olivat. Minua ei yksinkertaisesti KIINNOSTA. Se aika on ollut ja mennyt ja se ei kuulu minulle. En myöskään kerro miehelleni entisistäni koska se ei taas kuulu hänelle.
Nyt eletään tätä päivää ja sillä siisti!
Ei kukaan mies ole kysynyt minulta millainen kulli exälläni oli, enkä ikinä kertoisi - miksi sitten naisten täytyy kysellä kaikkea - en ymmärrä.
...olishan sun uuden miehen pitänyt ymmärtää, että sä olet täydellinen ja oot joka suhteessa parempi kuin kaikki muut. No nyt on sekin illuusio särkynyt ainakin rintojesi osalta. Pikku vinkki: älä kysy enempää, jotta pieni maailmasi ei luhistu...hyvä toi ylikasvanut pissis...näin varmasti on!
Aika korjaa sitä että exästä ei enää muista kuin hyvät asiat. Siksi joka mies kaipaa välillä exän viereen.
Kumma juttu, että porukka repii pelihousunsa, kun joku vain ehdottaa, että näinpä ei kannata sanoa. Parisuhdehan on monesti just tuota, joutuu miettimään, mikä kannattaa, vaikka mielessä pyörisi sanoa vaikka mitä.
Naiset ovat kyllä järjettömän epäloogisia olentoja. Aina toivotaan että saisi itselleen rehellisen miehen ja sitten ei haluta hänen olevan rehellinen. Jos minä miehenä kysyn jotakin, toivon saavani siihen rehellisen vastauksen enkä mitään turhia kehuja jotka eivät pidä paikkaansa. Eikö järki sano sen vertaa että jos kysyy tuollaisia, vastaus ei välttämättä miellytä?
BTW: Mitä hyötyä on sellaisista kehuista, joista itsekkin tietää etteivät ne ole totta?
Tätä on kyllä vähän hankala selittää, mutta mukavaa, jos joku on edes kiinnostunut ymmärtämään. Voisi ehkä määritellä vaikka niin, että rehellisyys on arvo sinänsä vastattaessa kaikkiin aitoihin kysymyksiin. Siis sellaisiin, jotka kysytään siksi, että saataisiin tietää, miten asia on. Sitten on myös sellaisia kysymyksiä, jotka kysytään oman käsityksen vahvistamiseksi, ei siis uuden tiedon hankkimiseksi. Oikea vastaus silloin on se, joka vahvistaa tätä käsitystä ja ehkä vielä hyvässä lykyssä parin yhteenkuuluvuutta.
Otan esimerkin. Tv:ssä esiintyy lihaksikas ja muutenkin komea mieshenkilö. Mieheni kysyy minulta "onko tuo sinusta hyvännäköinen". Jos olettaisin, että mieheni tarkoituksena on hankkia lisää tietoa minun (miehiin kohdistuvista) ulkonäkömieltymyksistäni, oikea vastaus olisi, että on se minusta aika hyvännäköinen. Minusta on kuitenkin fiksumpaa vastata, että ei ole, tykkään enemmän normaalista kauniista miesvartalosta, sellaisesta kuin sinulla. Minusta kannattaa miettiä, mikä on sen jutun pointti, että se toinen kysyy jotakin. En silti ylly kehumaan, mutta vastaan mieluummin toisen kannalta myönteisesti, koska itse asia on minulle oikeastaan aivan samantekevä.
Ei meistä kukaan arvosta absoluuttista rehellisyyttä, sehän olisi hirveän epäkohteliasta, jos aina sanottaisiin, mitä ajatellaan. Yleensä on (parisuhteessa) fiksumpaa jättää sanomatta, jos vastaus olisi epämiellyttävä. Ellei voi jättää vastaamatta, kannattaa miettiä, miksi toinen kysyy, ja vastata niin, että se funktio täyttyy. Se on vaan sellaista juttua, mitä suhteessa tulee, kannattaa miettiä, mitä sanoo, ennen kuin sanoo. Tämä taas ei ole naisen vaan parisuhteen logiikkaa.
Siis näin just. Asian voi ymmärtää myös tämän esimerkin avulla..
Ystäväni oli viime viikolla ostanut uuden paidan. Hän kysyi mielipidettäni löydöstään. Mielestäni paita oli kammottava. Väri ja malli eivät minusta sopineet ystävälleni ollenkaan. Jos olisin ollut kaupassa hänen mukanaan kun hän mietti ostopäätöstä, olisin kehoittanut valitsemaan toisen paidan. Vaan hänpä oli jo ostanut kyseisen kammotuksen. Siispä en halunnut pahoittaa hänen mieltään ja sanoin että paita on ihan kiva. Sanoin myös että aika erikoinen tosin hänen valitsemakseen, mutta tosiaan ihan kiva.
Ensimmäisessä viestissäni en tarkoittanut sanoa, että kertomalla totuuden exänsä rinnoista, poikaystävni olisi heikentänyt itsetuntoani. Kyse on siis VAIN mielen pahoittamisesta. Kirjoitin aiheesta siksi koska olen huomannut, että toisinaan miehet ottavat rehellisyyden liian vakavissaan.
Sama juttu on myös siinä jos poikaystäväni tanssisi ja pussailisi laivalla ollessaan jotain naista, mutta enempää ei tapahtuisi. En siis todellekaan haluaisi että hän kertoisi asiasta minulle, koska pahoittaisin vain mieleni. Jos asiat olisivat menneet pidemmälle, niin silloin tietenkin odottaisin hänen asiasta kertovan, koska silloin asian kertomisella olisi väliä.
Ymmärrättekö nyt ("Yli-ikäistä Pissistä") paremmin?
Entäs sitten kun sä petät sitä esim. laivalla (menet loppuun asti), et kerro sitä poikaystävällesi? Mahdollisesti asetat poikäystäväsi vaaraan tartuttamalla sitten häneen sukupuolitaudin. Niin just ei kannata olla rehellinen, IHMEEN tyhmiä te naiset olette.
yskänne hyvät naiset, mutta jos miehesi olisi kysynyt niinkuin esitit, uskoisin hänen toivoneen sinun vastaavan rehellisesti, eikä pönkittavan hänen itsetuntoaan.
Tässähän juuri miehen logiikka eroaakin roimasti naisen logiikasta.
Huolimatta siitä, että aiemmin vastanneet miehet vastailivat niinkuin vastasivat, ilmeisesti he eivät ole parisuhteessa hyvin pärjääviä. Uskon kuitenkin suurimman osan miehistä ymmärtävän hyvin naisen logiikassa tiettyissä kohdissa esiityvän käänteisen logiikan.
Yleensä ongema onkin siinä, että kun naiset esittävät tälläisen kysymyksen ja vaikka mies vastaakin aivankuin nainen toivookin, nainen pettyy silti, kun tietää miehen vastaavan näin, vain hänen mielikseen.
Eli vastaus ei saisi olla tietenkään rehellinen, eikä sellainenkaan mitä nainen olisi toivonut, mutta kuitenkin sellainen, joka kohottaa naisen itsetuntoa.
Tälläisten kysymysten parissa, olen itsekin joutunut sanojani hyvin harkiten asettamaan ja onnistunut siinä, vaihtelevalla menestyksellä.
..pointti oli että jos menee loppuun asti, niin silloin kerrotaan! Luepas tekstini tarkemmin!
No mikäpä tuota niin varmaksi tietää, mutta uskon kyllä, että mieheni nimenomaan halusi minun pönkittävän itsetuntoaan. En ymmärrä, mitä hän olisi tehnyt ns. rehellisellä mielipiteelläni? Sen otannan perusteella, mitä minulla on miehistä, eivät he halua yhtään sen rehellisempiä vastauksia arkoihin aiheisiin kuin naisetkaan. Kysymys on vain siitä, että kummallakin on kivempi olla, kun sanotaan toisilleen kivoja asioita, kuin jos sanottaisiin ei niin kivoja. Tässä muutamia kysymyksiä, joita miesystävät ovat minulta aikojen kuluessa kysyneet, ja joihin mielestäni on odotettu mukavaa vastausta pikemminkin kuin rehellistä:
-haittaako sinua, kun en ole sinua pitempi?
-no oliko se (aiempi miesystävä) hyvä sängyssä?
-no se varmaan osteli sulle kaikenlaista, kun oli niin rikas?
-no oliko se suhde sitten pelkkää himokasta seksiä?
-haittaako sinua, kun minä vain makaan tässä sohvalla ja katson telkkaria?
-juonko sinusta liian paljon?
-se taitaa tykätä sinusta (kysymys miespuolisesta esimiehestäni)?
jne. jne. Eipä kai se suhde siihen kaadu, vaikka tuollaisiin vastaisi rehellisestikin, mutta mutta minusta vaan on kivempi olla ystävällisissä väleissä.
Jos oikein pitkälle kehitellään tuota teoriaa ei-aidoista kysymyksistä, niin kyllä kysyjänkin pitää tietää, mitä sillä kysymyksellä hakee, ja sitten olla tyytyväinen, kun sen saa. Itse en harrasta vertailevia kysymyksiä tyyliin "oliko se paremman näköinen kuin minä", mikä saattaa johtua juuri siitä, että toivottu vastaus on liian ilmeinen :-).
No totta hitossa meistä jokainen joskus vastaa "väärin" eli ei osaa olla herkkänä sille, mitä toinen hakee. Riittää, kun yleensäkään välittää jotakin siitä, miltä toisesta tuntuu, ja edes yrittää asettaa sanansa sillä tavalla, että toinen ei pahoittaisi mieltään.
Että täällä on myös fiksusti ajattelevia ihmisiä. Olen ehkä huono kirjallisessa ulosannissani, mutta onneksi tuntuu että sinä ymmärrät mitä tarkoitan.
En sano että olisi järkevää kysellä entisistä kumppaneista, mutta kun silloin tuli puheeksi, niin halusin tietää. Poikaystäväni kun kuitenkin puhui hänen (exän) vartalostaan niin ihannoiden.
Poikaystäväni oli (keskustelupalstan useimpien miesten tavoin) tosi vaikeaa tajuta, miksi kysyn, jos en kestä rehellistä vastausta. Ja vaikka kuinka olen yrittänyt selittää hänelle, että joskus on järkevämpää muunnella totuutta, ei hän ymmärrä.
Tämän vuoksi halusin tuoda asiani julki. Luulenpa nimittäin, että jos yleistetään, niin naiset osaavat tämän totuuden muuntelun jalon taidon miehiä paremmin. Siksi miehet eivät kai pysty kyseistä asiaa edes tajuamaan. Mutta jos he tajuaisivat, he iloitsisivat miten tyytyväisinä he osaavat naisensa pitää.
Tuo oli muuten tosi hyvä oivallus: miehet eivät ymmärrä arvostaa soveltavan totuuden taitoa, koska saavat nauttia siitä itsestäänselvyytenä! Ehkä suuri osa miehistä oikeasti kuvittelee haluavansa rehellisiä vastauksia kysymyksiinsä, koska on saanut kiltistettyjä vastauksia niin usein, että kuvittelee, että asiat ovat oikeasti niin!
Pelottaa ihan ajatella millaisia sotia syntyisi jos naiset alkaisivat käyttäytymään miesten tavoin, unohtaen hienotunteisuuden.
En esimerkiksi voi sietää poikaystäväni äitiä, mutta en minä voi sanoa ääneen että äitisi on kamala noita-akka. Taito tulla erilaisten ihmisten kanssa toimeen vaatii valitettavasti näyttelijän lahjoja ja valkoisia valheita.
Ja pyydän anteeksi yleistykseni. Tiedän että on myös paljon miehiä, jotka osaavat olla hienotunteisia.
nimissä minun pitänee valaista, minkä takia miehet eivät jaksa, tai edes halua aina pähkäillä, mitähän tällä kertaa osaisi sanoa, jotta päästäisiin naisen toivomaan lopputulokseen.
Mielestäni miehet harrastavat sitä aniharvoin naisiin verrattuna, mieleeni ei tule yhtään tapausta jolloin olisin itse toivonut vastaavaa vastausta.
Toisekseen miehet yheensäkin kuulevat päivittäin naisetensa negatiivistä arvostelua (nalkutusta),hyvin tuttua minullekin, sitä vastoin jos minä erehtyisin sanomaan yhdenkin vastaavan arvion vaimosta seuraisi siitä, pitkähkö mykkäkoulu.
Joten eiköhän pidetä kohtuus mielessä tässäkin asiassa, puolin ja toisin, niin päästään parempaan lopputulokseen.
BTW: Mitä hyötyä on sellaisista kehuista, joista itsekkin tietää etteivät ne ole totta?
:Sellaisilla kehuilla, kuten sattuipa kerran baarissa kun muuan miekkonen yritti päästä pöksyihini sanomalla "sulla on sitten kauneimmat korvat mitä oon koskaan nähnyt" Ei tee muuta kuin itsensä naurunalaiseksi.
Se on kuitenkin ihan eri asia kuin hienotunteisuus. Hienotunteinen ihminen osaa ilmaista asiansa niin, ettei se kuulosta aiheettomalta kehulta tai muunnellulta totuudelta.
Hienotunteisuus ei vaadi naisilta niin paljon kuin miehiltä. Siksi meidän naisten ei tarvitse jaksaa eikä pähkäillä mitä meidän pitäisi osata sanoa. Ehkä se hienotunteisuus on kai meissä synnynnäisesti?
Ja anteeksi jälleen yleistämiseni. On myös hienotunteisia miehiä ja ei-hienotunteisia naisia.
Voisin oikeastaan uskoa tuon, ellei mulla olis itsellä mies, joka vastailee aivan kevyesti "oikein", tai siis sanoo oikeita asioita, eihän aina ole kysymys siitä, että toinen kyselee ja sitten on pakko sanoa jotakin! No useimmiten minä en kyllä kysy mitään, mutta voihan se johtua siitäkin, että ei tarvitse kysellä, kun mieheltä irtoaa tarpeeksi positiivista kommenttia muutenkin. Ei se kaikille näytä niin vaikeaa olevan eikä erityistä pähkäilyä edellyttävän.
Minä en osaa samaistua tuohon "miehet kuulevat päivittäin naistensa nalkutusta". Minkälaisissa suhteissa te oikein elätte? Meillä ollaan silleen, että aamulla makoillaan vähän aikaa sängyssä valveilla, jutellaan mukavia, halaillaan, sitten noustaan ja keitetään kahvit, luetaan lehti, halataan taas ja lähdetään töihin. Päivisin sähköpostitellaan, varsinki kaikki hauskat jutut, mitä on kuultu tai mitä on tapahtunu, kerrotaan toiselle. Sitten illalla mennään ruokakauppaan, ostetaan jotakin hyvää, laitetaan ruokaa ja syödään, katotaan tv:tä, saunotaan tai käydään lenkillä, kuunnellaan musiikkia tai vuokrataan joku dvd ja katotaan se, sitten mennään nukkumaan. Viikonloppuisin lisäksi käydään paljon tutuilla kylässä tai ne meillä, käydään jonkun verran baareissa, toisinaan ostoksilla. Voin ihan rehellisesti sanoa, että nautin joka hetkestä, minkä ollaan yhdessä! Minä en tajua, missä välissä teillä on sitä nalkutusta ja miksi? Meillä tulee vasta kohta viisi vuotta naimisissa täyteen, joten voi tietysti olla, että tämä on sitä uutuudenviehätystä :-). Mutta siis oikeasti, ettekö arvosta tarpeeksi toisianne ja yhteistä aikaa, vai missä vika?
se meni meilläkin vielä viiden vuoden jälkeen nyt on vähän yli 15 vuotta täynnä ja loivaa alamäkeä on luisunut hiljalleen. Toivottavasti teillä jatkuu edelleen entiseen malliin. Kateeksi käy.
Minkä takia siinä niin kävi?
lapsen saanti ongelmat olivat yksi, ellei pää syy nykytilanteeseen, tuskin kuitenkaan ainoa, mutten niitä viitsi tarkemmin selostaa näin julkisesti, vaikka nimimerkin takana olenkin.
Toivonkin, ettei teille vastaavia ongelmia tule.
Alkuperäisessä viestissä puhuit kaverisi entisestä "vakipanosta", jonka rintojen suhteen olit utelias. Minusta kysymyksellä ei ollut mitään tekemistä peräänkuuluttamasi "hienotunteisuuden" kanssa.
Välttelevää vastausta jonkun ystäväsi rumaan puseroon ei voi verrata tähän.
Kiusasit turhamaisella utelullasi kaveria aiheuttaen itse ongelman ja piste.
Mä en ymmärrä minkä takia pitää kysyä kommenttia uudesta paidasta/kampauksesta/rinnoista, jos ei halua kuulla myös negatiivisia kommentteja? Jos mä menen kauppaan, niin valitsen vaatteet sen mukaan, mitä ne mua miellyttää, en sen mukaan, miellyttääkö ne mun kavereita. Sillä ei ole mitään merkitystä. Jos kaverini kysyy onks mulla hieno paita, kysyn tykkäätkö ite siitä ja vaikuttaako mun mielipide jotenkin (=palauttaako, eikö käytä enää?). Voin sanoa myös, että en itse tykkää, mut tärkeintä on että ite tykkäät.
...Hei come on! Ei toi tie kyllä kirkkoa pidemmälle. Mitä helvetin väliä sillä on jos täällä purat itteäsi. Kukaan ei saa tietää ongelmiesi henkilöä. Eli sinua. Joku voi jopa auttaa tai voi saada lampun välähtämään päässäsi. Näin homma jatkuu taatusti entistä parempana suhteena. Et olisi näillä sivuilla, mikäli elämäsi = suhteesi olisi kunnossa. Toivot siis löytäväsi apua. Uskon niin. Tsemiä!
Haluat katsoa suhdetta ruusupunaisten lasien läpi. Totuus on loukkaavaa ja siksi et halua totuutta kuulla vaan sen mikä ei riko pilvilinnoja.
Ihan jees... mutta älä silloin kirjoita mielipidettä ja yleistä sitä naisiin koskevaksi... olet aika harvinaisesti ajatteleva... osa kuulee mielummin sen rehellisen mielipiteen.
Jos totuutta muuntelee että luulee / ajattelee toisen pahoittavan mielen... olitko uskoton ( jep ) ja olettaa toisen haluavan kuulla (en taatusti pettäisi sinua ) niin tuon logiikan mukaan mies sanoisi sen jälkimäisen ( ja kun jää kiinni, nainen itkee ja vollottaa krokotiilin kyyneliä... ja mies ihmettelee, mikä tuli kun hän toimin kuten nainen halusi hänen toimivan... muunteli totuutta siten kun oletti naisen sen haluavan olla....
Mies kysyy nautitko ja saitko orkun ?
Totuus ei ollut oikein kivaa ja orkkukin jäi saamatta...
jos vastaa ihanaa kulta ja totta kait sain ( näytteli ) josta mies vetää johtopäätöksen... tällälailla nainen nauttii ja pyrkii kerta toisensa jälkeen toimimaan ihan samoin... seuraus... nainen pettyy kerta toisensa jälkeen seksii.. ja haluttomuus on kohta edessä ( ja ne syrjähypyt ( jolle voi olla rehellinen siinä mitä haluaa ))
jos on rehellinen... ja sanoo.. no en ...antaa miehelle oikean tilaisuuden muuttaa ajoissa käytöstä... ja se on molempien pitkän aikavälin etu...
Hetkellinen pahamieli vastaan pitemmän aikavälin ongelmat... jossakin vaiheessa se totuus kun pakkaa tulemaan esiin ( esim. (kiukus)päissään ) Siis TODELLA hieno tunne... toinen on kusettannut todella raskaasti..
Kuten miten pikkujoulut meni... olitko tanssimassa... " en, aika kurjaa, en viitsinyt edes yhtä tanssia" ja sitten jokin sivullinen kertoo " Oli sun äijälläs vauhtia, tanssitti koko ajan kaikkia ja ilo oli irti ja ei tahtonnut maltaa lähteä kotia olleskaan " Jees, ja sehän tuntuu niin mukavalta... mielumminhan sen totuuden kylältä kuulee kun omalta kullalta... se kun haluaa olla niin hienotunteinen että kertoo aina vain niitä valkosia valheita... toimii... siis sadussa ja keijukais kertomuksessa...
Ei meistä kukaan arvosta absoluuttista rehellisyyttä,
VÄÄRIN; VÄÄRIN, jotkut ihan oikeasti arvostavat sitä ( vaikka sehän on hirveän epäkohteliasta, jos aina sanottaisiin, mitä ajatellaan. Yleensä on (parisuhteessa) fiksumpaa jättää sanomatta, jos vastaus olisi epämiellyttävä. Ellei voi jättää vastaamatta vastatkoon rehellisesti. Mutta aika harvaan kysymykseen on pakko vastata. Eipä ole tullut vielä vastaan sellaista... edes oikeudessa ei ole pakko vastata ( nimimerkillä kokemusta on ) mutta valkosesta valheesta olisi todellakin häkki heilunnut minulle( kiinnijäätäessä ) PS. olin siis todistajana en syytettynä. Kysymys kuului voitko kertoa ja vastasin "en vastaa, valitettavasti". Noin kymmenen kertaa... Sakot sain oikeuden vaikeuttamisesta ja sen myönnän aikomukseni ei ole laittaa lusikkaa soppaan joka ei minulle kuulu.
Ja tätä ennen kuvittelit olevasi miehellesi kaikkien hänen ex-panojensa/tyttöystäviensä tai ikinä edes tapaamiensa naisten parhaiden piirteiden/ominaisuuksien täydellinen kombinaatio. Welcome to reality, kukaan meistä ei saa omasta mielestään kaikinpuolin täydellistä kumppania ja jos et oo sitä tähän mennessä tajunnut niin oot aika helvetin naivi ihminen.
No jaa, oletetaanpa nyt sitten asioiden järjestyvän niin, että mies pyrkii pitämään naisensa tyytyväisenä kaunistelemalla ja kiertelemällä totuutta. Ah ihanuutta, siitähän se paratiisi alkaakin. Nainen saa tuntea olevansa maailman kaunein, maailman rakastetuin, maailman älykkäin, maailman paras sängyssä... Mutta hetkinen. Minne katosi avoimuus ja rehellisyys, todellinen vuorovaikuttaminen, suoruus? Itse en suostuisi elämään päivääkään tuohon tapaan kieroon kasvaneessa parisuhteessa.
Rehellisyys on itsessään arvokasta, jos minulta kysytään. Ja jos kysyn mielipidettä, tahdon kuulla mielipiteen. Yksinkertaista. En tahdo omaa mielipidettäni takaisin heijastettuna, vaan tahdon toisen ihmisen oman mielipiteen, riippumatta sen luonteesta. Jos näytän ystävälleni jotakin vaatetta kysyäkseni hänen mielipidettään ja saan vastaukseksi epämääräisen mutinan "ihan kiva" (tai vaikka vähän vakuuttavammankin lausahduksen, kuitenkin paikkansapitämättömän), vaikka hänen makunsa tuntien tiedän hänen inhoavan kyseistä vaatetta, niin kiitos ja hei. Vale. Tarkoitus ei ole paha, mutta keinot hyvin alhaiset. Ja vielä kun olen mitä luultavimmin kaikkien ystävieni kanssa jutellut asiasta, ja heille on hyvin selvää, mitä ajattelen valehtelusta, olkoonkin sitten vain pienten, valkoisten valheiden viljelemistä. Minulla oli aikoinaan "ystävä", joka ei miltei koskaan sanonut minulle ainuttakaan poikkipuolista sanaa, vaikka oli aivan eri mieltä. Ymmärtäisin tuon jotenkin, jos kyse olisi ollut jostakin minulle merkittävästä asiasta, joiden suhteen saatan toisinaan äityä ehdottomuudessani hyyyvin hankalaksi keskustelukumppaniksi. Mutta jos kysymys on luokkaa "Pidätkö tästä paidasta?" niin luulisi hänen ymmärtävän minun kysyvän hänen mielipidettään, ei minun. Jos hän olisi sanonut, että ei pidä, olkoon niin, en minä siitä mitään haloota olisi nostanut. Hänen seurassaan tunsin itseni pieneksi, vihreäksi tunkeilijaksi rehellisyyden tilailmentymästä. Ei mitenkään yllättävää, ettemme nykyään ole missään yhteydessä toisiimme. Vastaavanlaisiin ihmisiin törmää harva se päivä, ja melkeinpä kehtaan sanoa, että ottaa päähän sellainen. (Vastaavasti heitä raivostuttaa minun suoruuteni, juupa juu.) Ja ihminen, joka valehtelee yhdestä asiasta, on luultavasti valmis valehtelemaan myös muista asioista.
Totuus voi sattua, mutta sen kestän ihan mielelläni, jos palkintona on mahdollisuus luottaa toiseen. Sanoisin nyt, että olemme kaikki erilaisia ja "antaa kaikkien kukkien kukkia", mutta tuo kohteliaisuusvalheiden ja epärehellisyyden risu saisi minun puolestani kyllä kadota ja kuihtua.
Ai niin, lisäksi asioissahan merkitsee paljon myös se, miten ne ilmaisee. Totuuden voi kaataa niskaan hyisenä vetenä, tai sitten sen voi esittää asiallisesti ja liioittelematta. Vaikka entisen naisystävän rinnat olisivat olleet miehen kauniimmat, ei sillä tiedolla tarvitse nykyistä kiusata jatkuvasti ja väkisin, loukkaamisen ilosta. Mutta jos kysytään, niin...
Täyttä asiaa. Mielipidettä kysyessä kysytään juuri toisen henkilön mielipidettä ko. asiasta, ei omalle mielipiteelle tukea.
Minun ex ja nykyinen käy joskus saunomassa yhtä mukaa mökillä. nykyinen vaimo on ääneen maininnut, exän rinnoista minulle että jos ne minusta olis hyvännäköiset ,,olisin kuulema sokea.Ei tehnyt lapsia, nykyinen kaksi lasta. Totuus minulle molemmat on omalla tavallaan kauniita.
Rehellisyys on katoava luonnonvara mutta hatunnoston arvoinen on jokainen joka siihen pyrkii.
Nostan siis sinulle hattuani ja ilmoitan kauniin kiitoksen. Pelastit viikkoni, kohtasin jälleen mielipiteen joka sai sydämmeni riemuisemaan.
...tai miten se sananlasku meni. Pakkoko oli mennä kyselemään.
Tää kyllä vahvasti vaikuttaa provolta, ei kukaan nainen voi olla noin tyhmä. Tää varmaan kokeilee hellaakin sormella onko kuuma.
No niin, saatiinpas vipinää tällekin palstalle, on sitten provo tai ei! Terhin kirjoitus on taatusti ainakin oikealla palstalla...tosiaankin naisten logiikkaa! Kysyppä mieheltäsi seuraavaksi, että mitä mieltä hän on Sinun pepustasi verrattuna edellisiin hoitoihin ja exiin. Sitten taas maailman julmuutta ihmetellen tänne kirjoittelet kun peppusi ei olekkaan paras mitä maa päällään kantaa. Tuli vaan mieleen vähän asian vierestäkin, että ootte varmaankin aikamoinen pari miehesi kanssa...
On kuulemma yksi maailman herkullisimmasta.. Parempi kuin kellään entisistä.
Edellinen viesti on feikki. Olipas hauska sellainen..
varsinaisia tampioita! Kun olen tehnyt useaan otteeseen selväksi, ettei itsetuntoni kokenut pienintäkään kolausta tästä poikaystäväni lausunnosta. Olen itse täysin tyytyväinen tisseihini. Mielestäni vain miesten tulisi muunnella totuutta tällaisissa asioissa. Piste.
"Kyseisen asian tiimoilta pahoitin mieleni todella pahasti."
"Minulle tämä asia on nimittäin jättänyt aikamoiset arvet.."
Kenen tekstiä nuo ylläolevat lauseet sitten olivat ellei sinun?
Nythän sä Terhi oikein hurskastelemaan rupesit...eli kun kysyit miesystäväsi mielipidettä rinnoistasi olisit halunnut kuulla, että ne ovat kauneimmat päällä maan. Eikös je...eli olisit halunnut pönkittää itsetuntoasi. Miestystväsi mielestä kuitenkin jopa edellisellä hoidolla oli paremmat rinnat kuin Sinulla. Pettymys toki oli suuri ja täällä haet itsellesi myötätuntoa itsetuntosi kolauksella. Niin ja tokihan me miehet ollaan nyt syyllisiä kun rehellisesti kerromme miten asiat on. No se on suunnaton onni, että sulla on upea peppu muutenhan tästä elämästä ei tulisikaan yhtään mitään...
Siis pitääkö asia ihan rautalahgasta vääntää!
Kyllä,
pahoitin mieleni ja jäi arvetkin (mielestäni on aikamoisen nöyryyttävää kuulla moista omalta rakkaaltaan hänen kaveriporukassa), mutta EI siksi että poikaystäväni kommentti olisi kolhaissut itsetuntoani!
Vaan siksi koska minua harmittaa että joku niinkin läheinen ihminen, kuin poikaystäväni ei ymmärrä olla kohtelias. Mitä hänen aivoistaan puuttuu, jotta hän haluaa nolata minut näin???
Kun kuulin hänen puhuvan kaverinsa kanssa tästä vanhasta hoidostaan, toki tulin uteliaaksi. Siksi halusin kuulla kaiken. Ei totuus minua satuta. Te ette tätä taatusti usko, mutta kai minä nyt haluan tietää ettei poikakaverini ole minua ennen hoidellut mitään harakoita.
POINTTI ON SE, ETTÄ MIKÄ HEMMETTI SIINÄ ON ETTEI IHMINEN TAJUA MILLOIN ON SYYTÄ OLLA REHELLINEN JA MILLOIN ON PAREMPI KAUNISTELLA TOTUUTTA! '
Vastatatkaa te nyt minulle sitten, että onko mielestänne AINA oltava rehellinen? Mielestäni rehellisyyden ohi menee kyllä se, ettei tieten tahtoen loukkaa ketään??
..tajuaisit kuinka tyhmää on tulla puhumaan mulle siitä että kuinka tärkeää ulkoinen olemus on. Olen nimittäin saanut sellaisen kotikasvatuksen, että tiedän mikä se on mikä ihmisessä kaunistaa. Ei se ole tissit eikä pylly, ei naama, eikä lihakset. Kyllä se on se sisäinen kauneus. Ja sitä juuri tarkoitan.. Hyvään käytökseen kuuluu mielestäni olennaisena osana hienotunteisuus. Eikö niin? Tällaiset piirteet ihmisestä kauniin tekevät.
Neiti hyvä...kyllähän sitä pikkuisen voi olla epälooginen ja naiselle on ihan sallittua vaihtaa mielipidettä sekä näkökulmaa kun vaan siltä tuntuu...mutta tätä en enää kestänyt :) vaikkakin asia ei enää tähän "tissi" keskusteluun kuulukaan. Kirjoitit: "Olen nimittäin saanut sellaisen kotikasvatuksen, että tiedän mikä se on mikä ihmisessä kaunistaa. Ei se ole tissit eikä pylly, ei naama, eikä lihakset. Kyllä se on se sisäinen kauneus. Ja sitä juuri tarkoitan.." Kuulostaa hienolta...mutta nyt herää kysymys...minkä ihmeen perusteella olet poikaystäväsi valinnut kun kirjoitit poikaystävästäsi näin: "kaikki ystäväni ovat ainakin kauhistelleet poikaystäväni kypsymätöntä käytöstä, röyhkeyttä ja ilkeyttä." Onkos hän vaan niin iiiihana ja cooli (niinkuin teineillä on tapana sanoa), että siinä kotiopit ja ystävien puheet ovat unohtuneet...
Siis sanoko kundis tän kommentin kavereidensa läsnäollessa? Jos kyllä, niin voi helvetti mikä tampio se sun kundis.
Jos kerran olet hienotunteinen niin miksi ihmeessä kysyit miehen ex:n ulkonäköä ja pyysit häntä vertaamaan ( ja vielä toisten kuullen )??????
Aika epäloogista, ainakin minusta.
Hienotunteisuuteen kuuluu ettei koskaan tai missään verrata ulkonäköä tai kommentoida sitä mitenkään, eikös vaan ????
Kaunis ihminen (sisäisesti ) on todellakin hienotunteinen... Olitko sinä sitä miehesi ex:ää kohtaan ???? Mietitkö miltä hänestä olisi tuntunut jos hän olisi saannut miehesi kommentoineen häntä vähättelevästi... ei niin hyvät kun sulla.... Ylipäätään ottaneen hänen olemuksen arvosteluun julkisesti... kasva isoiksi... olit täysin päinvastainen vai kuuluuko sinusta hienotunteisuuteen seläntakana arvostelu ??? eikö reilumpaa ole tehdä se silmästä silmään tai pitää mölyt mahassa. Kaikkea ei TODELLAKAAN tarvitse ääneen lausua mikä sisällä kiertää ja aina voi jättää sanomatta ( ei siis tarvitse kaunistella / käyttää valkoisiaVALHEITA / tai suoranaisesti valehdella ) kun olettaa toisen loukaantuvan vastauksesta... esim. jätän sanomatta... et halua sitä kuulla kuitenkaan... en arvostele ex:ää, joka on jo historiaa...
Kuvitelitko miehen olevan niiiiin epähieno että hän asettaisi sinun rintasi ex:n rintoja kauniimaksi... naiselle jolle ulkoinen olemus ei ole tärkeää...
Kaunis käytös = toisen ulkonäköä ( ennen kaikkea niiden jotka eivät ole läsnä ) ei arvostella....
Jos yhden asian olen eri suhteissa oppinut, niin sen ettei rehellisyys naisten kanssa kannata. Jos olet rehellinen, paskaa sataa niskaan loputtomasti. Nykyisin pystynkin valehtelemaan asiasta kuin asiasta täysin uskottavasti ilmeenkään värähtämättä ja ilman omantunnontuskia. Kiitos naiset... voinpahan ryhtyä myyntimieheksi jos kyllästyn nykyiseen duuniin... ;)
Valehtelu ei ole hyvä juttu. Mutta valkoiset valheet ja joidenkin asioiden kertomatta jättäminen voi olla joskus hyvästä. Mutta vain silloin kun on vaara että loukkaa jotain. Kyllä sä ymmärrät, vaikutit kirjoittamasi perusteella fiksulta mieheltä.
Tuo on kyllä totta. Vaikka ei täysin ymmärräkkään tuota rehellisyyden/totuuden muuntelun ristiriitaa, helpommalla pääsee kun muuntelee totuutta naisen haluamaan suuntaan. Useimmissa naisissa asuu kuitenkin se pieni prinsessa joka haluaa kuulla olevansa se kaikkein kaunein ja ihanin ihminen, vaikka itsekin tietävät ettei se ole totta. Jos on liian rehellinen, saa perustella kantaansa puolen iltaa ja mökötys jatkuu tuntikausia.
Kuitenkin toivon että naiseni on minulle ennemmin rehellinen kuin ylikorrekti. Jos minulla alkaa maha kasvamaan, toivon että nainen patistaa minut urheilemaan eikä ala kehumaan mukasöpöä kaljamahaani. Jos olen hankkimassa vaatteita ja kysyn mielipidettä naiselta, toivon tosiaan hänen mielipidettään enkä mitään "ihan kiva" -kommentteja.
Hanki nyt jo ELÄMÄ!!!!!!
Ihme heikko itsetunto on kyl sul.
Kannattaa ensi kerralla lukea koko keskustelu. Kun olen useaan otteeseen kertonut että ei ollut kyseessä itsetunnon kolaus! Ärsyttää kommentit, joista paistaa läpi niiden kirjoittajan asiaan perehtymättömyys.
Olet oikeassa, mutta olis jo alunperin hyvä ollu kertoa tilanne jossa tämä keskustelu poikaystäväsi kanssa käytiin. Se, että se käytiin kaveriporukassa muuttaa meinaa tilanteen täysin. Yleensä ihmettelen, että aiheesta keskusteltiin. Toki kovin jälkiviisaana sanon, että olisithan Sinäkin kysymyksesi voinut säästää myöhemmäksi. Tämä "oikeanlainen" epärehellisyys on meille miehille on ja varmasti tuleekin olemaan aina suuri mysteeri...toki ymmärrän mitä tarkoittaa tahdikkuus ja hienotunteisuus...se, että olet tuollaisen miehen itsellesi valinnut ihmetyttää suuresti. Tämän perustan kavereidesi kommentteihin ja tähän tilanteeseen. Väitithän itseäsi fiksuksi ja hyvän kotikasvatuksen saaneeksi. No nämä naisetn miehen valinta perusteet ovat kanssa toinen suuri mysteeri...
Olisi kannattanut tosiaan selittää kaikki asiaan vaikuttavat tekijät heti aluksi. Nyt jälkeenpäin kun luin ekan viestini, tajusin itsekin ettei siitä selviä paljon mitään. Eikä oikeastaan ollut edes tarkoitus puhua enempiä omasta sattumuksestani, vaan yleisesti siitä hienotunteisuudesta ja valkoisista valheista silloin kun on vaarassa loukata jotakin.
Sitä tosiaan toisinaan ihmettelen, miksi seurustelen ihmisen kanssa, jonka aivot tuntuvat valillä olevan jumissa ja jolle pitää selittää miten naisen kanssa tulisi olla/menetellä/käyttäytyä ja yleensä sen miten nainen toimii/ajattelee ja haluaa että mies ajattelee/toimii. ÖÖ.. Tajuaakohan kukaan tosta mitään.. ;)
Olen kuitenkin tavannut elämäni aikana useita miessukupuolen edustajia ja voin sanoa että harvassa on ne miehet jotka ajattelisivat samoin kuin me naiset. Ja itseasiassa en minä sellaista miestä haluaisikaan.. ;)
Ja okei. En halua loukata miehiä yleisesti. Poikakaverini käytös oli ala-arvoista, enkä usko monenkaan miehen käyttäytyvän näin. Ja vielä.. Poikakaverini sanoi heti tapahtuneen jälkeen motiivikseen näin.. : "jos kerran kysyt, niin mä vastaan niinku asia on" Ja kun tapahtuneesta on kulunut vuosia, jotakin arkaluontoista udellessani hän sanoo näin.. : "Haluatko nyt tosiaan kuulla totuuden" ja kun vastaan myöntävästi, hän sanoo sen, mutta kaunistellen... :)
Itsekin olen oppinut, ettei kaikkea kannata kysellä.. Vaikka tunnustettakoon, että ehkä minussa on hieman masokistin vikaa.. ;)
Luulen että tämä riittää tästä aiheesta. Toivottavasti kyseinen keskustelu on antanut edes jollekin jotain. Ja tätähän se on, se naisen logiikka!
Juu ja mulle ei sitten kukaan mies ala maalaileen puheitaan tai jätä kertomatta jotakin. Eipä silti, että nyt oisin edes entisistä eukoista kiinnostunut. Lähinnäkin kiinnostaa se, että onko miehet henkisesti eronneet näistä entisistä. Kirjoittajan ehdottamat salailu toiveet EIVÄT siis koske kaikkia naisia. Suora ja rehellinen puhe on parasta.
Ja mitä sitten, vaikka sillä naisella olikin täydelliset rinnat sen ukon mielestä. Voihan sitä sanoa, että joo munkin ent. miehellä oli täydellinen pili ja hemmetti kun oli hyvä sängyssä ja siihen on sulla vielä matkaa.
Alentuisi samalle tasolle kehuskelemalla entisiäni.. Vaan kukin toimii tyylillään.
Alentumista on mielestäni se, että toisen pitäisi muunnella totuutta tai valehdella tai mitä muotoa siitä nyt haluaa käyttää.
Minusta on myös aihetta olla esittämättä kysymyksiä, joihin voi joutua kuulemaan ei itseään miellyttäviä kysymyksiä. Eikä minusta kenelläkään ole oikeutta laittaa sanoja toisen suuhun, sillä periaatteella, että "vedän herneet nenään", jos vastaat eri tavalla kuin haluan kuulla.
Sitä paitsi miten ihmeessä toinen ihminen voi tietää mitä vastata mihinkin kysymykseen, jos on ns. lista asioista, joita toinen ei halua kuulla. Se lista on ehkä syytä kirjoittaa ihan näkyviin, että tekee toisen elämän edes jotenkin siedettäväksi. Ei tartte sen toisen koko ajan varoa sanojaan tai maalailla totuutta.
Miksi kysyt kysymyksen johon et kestä kuulla totuutta.
Kaikki naiset eivät arvosta miestä joka osaa sujuvasti valehdella. MINÄ ainakin arvostan miestä joka juuri niissä vähemmän imartelevissakin asioissa.
Olkaa siis rehellisä puheissa ja jättäkää sanomatta se minkä tiedätte toisen haluavan kuulla mutta joka on pelkkää paskaa...
KUN TÄSSÄ NYT EI OLEKAAN KYSE VALEHTELEMISESTA. Vai onko mielestäsi valehtelu ja totuuden muuttelu sama asia. Etkö itse ikinä ole muunnellut totuutta miehesi kanssa keskustellessasi?? Lue ensi kerralla koko keskustelu, ennen kuin kommentoit. Kiitos!
Kyse oli alunperin toisen naisen rinnoista. Mikä niistä puhuttaessa olisi mielestäsi valehtelua, mikä taas totuuden muuntelua?
Valehtelua : Jos poikaystäväni olisi sanonut näin: "Rinnat oli kamalat lattarinnat, aivan kuin tiskirätit, hyi hemmetti.
Totuuden muuntelua : Jos hän olisi sanonut näin: "Ihan ok, en oikeestaan ees muista ihan tarkkaan, eli ei mitkään massasta poikkeavat."
"Siis näin ei saa ikinä tehdä! Sen verran pitää olla epärehellinen, että sanoo "ihan hyvät, mut ei paremmat kun sulla."
EPÄREHELLINEN = valehtelua ( koska mies ei näin ajattele, miksi päästää valhe suusta ????? )Kenellä on NIIIIIIN huono itsetunto että ei kestä sitä ettei ole (oman)miehen silmissä se MISS MAAILMA.
Ja en ole muunellut totuutta mieheni kanssa ( naimisissa saman ukon kanssa 15 vuotta ) ja kummallakin on kanttia kestää se että toinen sanoo mitä ajattelee. ( myös ne vähemmän mukavat mielipiteet ) Riittäähän tuo kun peilin eteen kävelee ja katsoo ihan rauhassa siihen ( aika monikin on itseä vetävämpi, mutta minua se ukko siitä huolimatta rakastaa, ei sitä kiiltävää ulkokuorta tai daisareita /persettä tai edes kiinteää pi..a. ) Ihan alussa kerroin ihan suoraan että edellisellä oli kookaampi vehje ( eikä siitä sen enempää ) ja AVOIMUUS on juuri se mikä on näinkin pitkä liiton takana.
Jos valehtelle pienissä ( tai muuntelee totuutta ) niiiiiin aivan varmasti niissä isoissakin jutuissa. Se on faktaa.
Meidän ystäväpiirissä ei olla vieraskoreita ( kehuta ja haukuta vasta seläntakana ) vaan se tulee aina päin näköä ( reilua eikös vaan )
Miehen viime viikoinen kommentti "Ju..ta mistä noin hirveän koltun olet löytännyt... pelastusarmeijan ylijäämävarastostako ?" Mutta vain kantajan ( siis minun ) mielipide ratkaisee... ja kolttu pysyy käytössä. Mutta silloin kun kehuja rapisee... siihen voi todellakin luottaa. Sama meininki ihan alusta asti...
Ja vastauksena totuuden muuntelu ja valehtelu on mielestäni ihan sama asia... silloin kun mies miettii ex:llä oli paljon paremmat rinnat ja suusta tulee sammakoita... mutta ei niin hyvät kun sinulla... aivan puhdasta paskan puhumista... Vain jotta heikko itsetunto saisi naisella pönkitystä...
PS: Taisin muuten lukea koko kirjoituksen ja olen yhä samaa mieltä... Älköön kysykö kysymystä hän joka ei kestä totuutta.... ja olkaa rehellisä ( vaikka se totuus tuskin on aina niin miellyttävää kuuliasta )
Onneks olkoon et teillä toimii, niinkuin toimii. Etpä tajunnut pointtiani, mutta taidatkin olla hiukka oldis. Onnea valitsemallasi tiellä! *huh huh*
Toivottasti saat suhteen mitä haluat.. huh huh
"Ihan ok, en oikeestaan ees muista ihan tarkkaan, eli ei mitkään massasta poikkeavat."
No tuohan on valehtelua! Rinnat olivat täydelliset, eivätkä "ihan ok". Mitä väliä sillä on, jos exällä oli täydelliset rinnat? Niistä huolimatta se nainen ei miehellesi kelvannut, joten olisit itseesi ihan tyytyväinen, etkä vetäisi herneitä nenään pikkuasioista..
Kysykää heti kättelyssä haluaako nainen kuulla 100 % totuuden ilman liirum larum kohteliaisuuksia vai haluaako hän Terhin kaltaisen "totuuden" sen kaunistellun ja täynnä valkoisia valheita. Pääsette helpommalla.
Osa arvostaa sitä suoraa ja rehellistä totuutta 100 % ja osa muuneltua totuutta.