On puhuminen...
Miksi se on niin vaikeaa...varsinkin miehille?
Aikuisten ihmisten pitäisi osata keskustella asioista.Mieluummin ennen kuin "pinna palaa".Miksei voi sanoa "tuo ärsyttää minua" tai "mulla on paha mieli..." tai "miksi teet noin tai näin"?
Pitää osata myös pyytää anteeksi ja antaa.Ei pienten asioiden takia kannata montaa päivää mököttää tai napista.Opetamme tätä kyllä lapsille mutta missä on aikuisten oppi?Unohtunutko?
Asioista pitää puhua...ei ongelmat mihinkään katoa jos niitä ei selvitetä...ne odottaa ja vaanii ja nousee sitte esille kun seuraavan kerran tapellaan...sitten onkin jo kunnon likapyykki selvitettävänä.
On helpompi selvittää asiat kerralla ja heti kun tulevat esiin, kuin odottaa ja padota ärsytyksen ja raivon tunteita ja sitten onkin kunnon sota käynnissä.
Opetelkaa puhumaan...vaikeimmistakin asioista!Sillä onhan avo/aviopuolisonne samalla paras ystävänne ja se ketä rakastatte ja johon voitte luottaa.
Minulle ainakin on:)
Miksi se on niin vaikeaa...varsinkin miehille?
Aikuisten ihmisten pitäisi osata keskustella asioista.Mieluummin ennen kuin "pinna palaa".Miksei voi sanoa "tuo ärsyttää minua" tai "mulla on paha mieli..." tai "miksi teet noin tai näin"?
Pitää osata myös pyytää anteeksi ja antaa.Ei pienten asioiden takia kannata montaa päivää mököttää tai napista.Opetamme tätä kyllä lapsille mutta missä on aikuisten oppi?Unohtunutko?
Asioista pitää puhua...ei ongelmat mihinkään katoa jos niitä ei selvitetä...ne odottaa ja vaanii ja nousee sitte esille kun seuraavan kerran tapellaan...sitten onkin jo kunnon likapyykki selvitettävänä.
On helpompi selvittää asiat kerralla ja heti kun tulevat esiin, kuin odottaa ja padota ärsytyksen ja raivon tunteita ja sitten onkin kunnon sota käynnissä.
Opetelkaa puhumaan...vaikeimmistakin asioista!Sillä onhan avo/aviopuolisonne samalla paras ystävänne ja se ketä rakastatte ja johon voitte luottaa.
Minulle ainakin on:)
Vastaukset 7
Vanhimmat
vastauksena on yleensä ettei nyt huvita tai sinulla ei tapita tarpeeksi,, minkäs teet kun on valmiina noin negatiivinen asenne ennenkuin olen kunnolla edes aloittaa juttuja.
Naiminenkin on vaimolleni, suoraansanoen kärsimystä kun housuihin valuu siemen nesteitä panon jälkeen...en enää ainakaa puoleen vuoteen, sai nyt ja juhannuksena seuraavan kerran...
et sitten käytä kondomia, jos ongelma on noin helpolla ratkaistu?
Kun näitä palsoja lukee on kyllä tosiällikällä millaisissa suhteissa ihmiset elää, kun mahdollisuuksia olisi ihan rajattomasti...???
Olet oikeassa. Mutta lisäisin vielä, että kommunikoimisen lisäksi toista pitää kunnioittaa. Jos pari kommunikoi ja kunnioittaa toisiaan, JA lopettaa kaikkinaisen valtataistelun, niin liitto on pelastettu.
Ei pidä liittoonsa itsestään selvyytenä, et joka päivä huomioi sitä toista ihmistä kuten ne pienet mutta niin tärkeät sanat kuin KIITOS ja osoittaa arvostusta, rakkautta, osataan pyytää ja antaa anteeksi ja ollaan ystävällisiä, ja sitten se luottamus ja luottamuksen arvoisena oleminen, ettei edes haluta pettää toista millään tavalla, tai aiheuttaa toiselle mielipahaa.Ja kerrotaan myös sille puoliskolle että miten toista rakastaa ja kunnioittaa...
JOs puhuminen ei auta niin miksei sitten lähetä meiliä tai kirjoita kirjettä..!!
Toisaalta suhteessa ei ole tulevaisuutta jos ei ostata puhua, ja kaikki asiat vaan lakastaan matonalle.
Siis se puhuminen?
Meillä puhutaan ja halitaan ja kutsutaan toista hellittelynimillä jne...Jos jokin asia riepoo niin "nostetaan kissa pöydälle" ja selvitetään se.
Kuitenkin kun olen seurannut useita muita suhteita, niin asioista ei osata puhua.Onko sitten niin, että nämä ihmiset eivät ole sopivia toisilleen tai jotain?Minä ainakin luotan rakkaaseeni niin, että voin kertoa hänelle kaikki asiat.
Monessa suhteessa olisivat asiat paremmin jos osattaisiin puhua...
Tietenkin myös nuo asiat mitä mainitsit mm.luottamus...
Niin ja tosin...jos joku asia on ylivoimaisen vaikea kasvotusten sanoa tai asian esille ottamisesta tulee toistuvasti tappelu, niin kirjoittaa kirjeen.Paperin kanssa on vaikea tapella ja monesti asiat tulee sanottua selvemmin...
Minä en alussa luottanut, en pitkään aikaan.
Ajattelin kyynisesti, en uskonut rakkauteen vaan odotin vain koska tämäkin suhde päättyy.
Ilman luottamusta en tietenkään osannut myöskään puhua, vaan olin hiljaa ja nielin kaiken.
Vasta vuosien jälkeen, kun suhteemme oli pysynyt kasassa huonoista ajoista huolimatta, aloin uskoa että ei kaikki välttämättä eroa ja itsehän siihen vaikutamme.
Nyt osaan jo puhua melko hyvin, mutta aina se vaatii monotusta pyllylle..