Olen seurustellut poikaystäväni kanssa kohta puoltitoista vuotta ja olen lukenut että monilla muillakin on samanlaisia ongelmia kun meillä.
Riitelemme turhankin usein.Riita lähtee pienestä ja kumpikaan ei osaa lopettaa vaan paisuu oikein kunnon huudoksi ja repimiseksi.
Olemme yrittäneet monta kertaa lopettaa riidan jo alkuunsa mutta yleensä se ei onnistu.
Ja minä olen niin tulistuvaa tyyppiä että saan riidan aikaan kuulemma mistä asiasta vaan.Poikaystäväni on paljon rauhallisempi.Olemme kummatkin vesimiehiä.
Olemme eronneet jo kaksi kertaa mutta erot kestivät vain päivän/pari koska kummatkin alkoivat kaivata ja ikävöidä toista.Kaikki sanovat että täydennämme toisiamme mutta riitoihin olen niin kyllästynyt.
Rakkaus meidät pitää tässä suhteessa.Olemme niin rakastuneita toisiimme.
asumme kumpakin vielä vanhempiemme luona mutta olemme ajatelleet muuttaa yhteen poikaystävän armeijan loputtua.Hän on nyt intissä ja kun tulee lomille niin emme ole riidelleet yhtään.Tiedän että intti ei ole syy mutta toista niin ikävöi ja on ihana nähdä kun palaa kahden viikon intis reissulta.
Mutta mitäs intin jälkeen?Onko kellään mitään neuvoja miten riidat sais vähenemään ainakin?Ehkä jopa loppumaan?Olemmehan jo seurustelleet jo yli vuoden.
Enkä pysty kuvittelemaan elämääni ilman poikaystävääni.Nyt hänkin on sitä mieltä että haluaa jakaa elämänsä kanssani vaikka ei ollut vielä pari kuukautta sitten.silloin hän oli eroamassa ja sanoi että rakastaa mutta ei jaksa riidellä.Nyt olemme onnellisia mutta kuinka kauan?..
Pelkään kun hänen intti loppuu että riidat jatkuvat.
Riitelemme turhankin usein.Riita lähtee pienestä ja kumpikaan ei osaa lopettaa vaan paisuu oikein kunnon huudoksi ja repimiseksi.
Olemme yrittäneet monta kertaa lopettaa riidan jo alkuunsa mutta yleensä se ei onnistu.
Ja minä olen niin tulistuvaa tyyppiä että saan riidan aikaan kuulemma mistä asiasta vaan.Poikaystäväni on paljon rauhallisempi.Olemme kummatkin vesimiehiä.
Olemme eronneet jo kaksi kertaa mutta erot kestivät vain päivän/pari koska kummatkin alkoivat kaivata ja ikävöidä toista.Kaikki sanovat että täydennämme toisiamme mutta riitoihin olen niin kyllästynyt.
Rakkaus meidät pitää tässä suhteessa.Olemme niin rakastuneita toisiimme.
asumme kumpakin vielä vanhempiemme luona mutta olemme ajatelleet muuttaa yhteen poikaystävän armeijan loputtua.Hän on nyt intissä ja kun tulee lomille niin emme ole riidelleet yhtään.Tiedän että intti ei ole syy mutta toista niin ikävöi ja on ihana nähdä kun palaa kahden viikon intis reissulta.
Mutta mitäs intin jälkeen?Onko kellään mitään neuvoja miten riidat sais vähenemään ainakin?Ehkä jopa loppumaan?Olemmehan jo seurustelleet jo yli vuoden.
Enkä pysty kuvittelemaan elämääni ilman poikaystävääni.Nyt hänkin on sitä mieltä että haluaa jakaa elämänsä kanssani vaikka ei ollut vielä pari kuukautta sitten.silloin hän oli eroamassa ja sanoi että rakastaa mutta ei jaksa riidellä.Nyt olemme onnellisia mutta kuinka kauan?..
Pelkään kun hänen intti loppuu että riidat jatkuvat.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jep. Kuullostaapa tutulta. Olen seurustellu kohta vuoden tämän riitelyn toisen osapuolen kanssa ja voi että... hirveän rakastunu olen, mutta luonne mulla on semmonen, että pienikin asia saattaa ärsyttää niinkin paljon, että kaadan sen toisen niskaan AIVAN SYYTTÄ. Oon päässy tästä aina hetkittäin eroon ihan vaan "psyykkaamalla" itteäni ja ajattelemalla asiaa: mitä mä sillä voitan, että annan itteni suuttua miehelleni siitä, että MINÄ itse en jotain asiaa saa vaan tehtyä oikein omassa elämässäni? Jaah, no enpä mitään voita, mutta välillä tuntuu, ettei sitä oikeasti luonteelleen mahda. Tätä edellinen suhde kaatui 2 vuoden jälkeen juuri tähän negatiiviseen tulisuuteeni. Kyllä ketutti.
Luulisin, että olisin oppinu enemmän menneistä. Nykyään riidan jäljet tuntuu johtavan vain ja ainoastaan muhun tai sitten mies käyttää törkeästi hyväkseen tietoa siitä, että syytän itteäni AINA ensin ja aivan automaattisesti, jos riidellään. Tiedä häntä... ollaan juuh erottu kerran tässä jo, ja täytyypä sanoa, ettei se tilannetta ainakaan parantanu. Kolme viikkoa oltiin aivan riitelemättä. Mulle tuli taas sitte ylilyöntejä, kun kuukautiset alko. Sitten taas vähän rauhallisempi kausi ja jälleen pientä kinastelua sillon tällön. Nyt taas kk:t ja voi että osaa asiat ärsyttää... :) Mutta eipä laiteta kaikkea väsymyksen & kuukautiskierron piikkiin.
Siis asiaan. Vinkkinä se, että jos yhtään tunnet olevas samanlainen kuin minä (= liian pienet asiat saa lähes itkuraivarin aikaan) sun täytyy vaan luvata suullisesti toiselle, että yrität olla tappelematta. Asia on niin vaikea selittää ja tuntuu, että tämäkin vinkki on niin itsestään selvä ("Älä vaan tappele, Yritä olla rauhallinen, Niele kiukkus"), mutta mulla joka olen niin hemmetin äkkipikanen auttaa se, että joka kerta, kun olen aikeissa suuttua ja alottaa sen riitelyn, mietin ihan sen pienen hetken, että kannattaako. Mitä mä tässä toisessa taas rakastankaan? Jos en muistakaan sitten sillä hetkellä olla ihana ja olla tappelematta, oon kyllä tasan se ensimmäinen joka anteeksi pyytää. Mutta siihenkin sanaan "anteeksi" turtuu aika pian.
Ok. Ei luultavasti auttanu sitte paskaakaan, mutta aihe sattu sopivasti, koska mun aamu alko miehen mykkäkoululla ja odotan nyt sitten "innolla" hänen kotiin tuloaan. Ensimmäinen lause lienee "Moi. Mä en halua seurustella enää".
Intistä puheenollen sitte sanon vaan, että ero tekee aina hyvää. Yhessä asuminen tekee varmasti riitelemättömyydestä vaikeampaa, nähdään kuitenki joka päivä, mutta jos suhde ei toimi nyt, niin tuskin sitte myöhemmässäkään elämässä. :) Fakta.
Blaah, taidan masentua pian, mutta tuota... hillitse ittes nainen. :)
jep kuulostaa tutulta:) vielä jaksan hymyillä
mun avovaimoni luonne on sellanen että päivittäin tulee huutoa. hän ei pidä niitä riitoina mutta minua koskettaa aika kovasti.
monesti on ollu mielessä sanon, että en jaksa enää,ja lopetan suhteen.
onkohan toi luonne yleistäkin?
vaimoni sanoo että se rakastaa mua ,mutta sitä on välillä todella vaikee uskoo.
IIh... meinasin kirjottaa heti, että "otan osaa" tai "voi ei", mutta enpäs kirjotakaan. :)
Niin no... vaikea sanoa, onko se nyt sitte teitin kohdalla niin, että se huutaminen, mitä vaimokkees harrastaa, olis joskus ohimenevää vai onko se kiljuminen sitte niin juurtunu ihmiseen, ettei se ylpeydeltään siitä pääse ikuna eroon. Tykkäsin itte tosiaan huutaa ja möksöttää ed. suhteessa aivan älyttömästi (varmaan sitte joka ikinen päivä) enkä kyllä ollu itteeni tyytyväinen. Nykyään saa aika paskasti tehä, että jaksan enää edes tapella. Ja päätös pitää: en ryssi kaikkea kiukuttelemalla ja syyllistämällä. SAA TIETYSTI tapella, se on vaan normaalia, mutta ei jokapäivästä kinastelua jaksa!
En todella tiiä, kuinka yleistä se "huutajan luonne" nyt sitte naisissa on, mutta vois ensin miettiä, mikä se syy on, kun pitää taistella ja valittaa aiheesta ku aiheesta. Mulla varmaan olis epävarmuus tmv. En osaa oikein analysoida, mutta voisin kuvitella, että (jos ei oteta oikeasti väsynyttä ja stressaantunutta ihmistä mukaan ollenkaan,) mulle tulis ainaki fiilis, ettei se toinen halua mahollisesti alitajuisesti mun kanssa olla, jos se mulle huutaa koko ajan. Joko sanot (taas), etteipä tartte huutaa ja kilistellä jatkuvasti, kun et välttämättä ihan tuomiopäivään asti jaksa olla aina "syyllinen" kaikkeen pahuuteen maailmassa tai alat itte tehdä samaa ku avovaimos. Sitä saa mitä tilaa, näin on mulleki käyny taas kerran... :) Ymmärsitkö YHTÄÄN?
Suvi,
en nyt halua vaikuttaa miltään ihmissuhde- asiantuntijalta, enkä sitä myöskään ole.
Kysyit, miten voisit vähentää riitoja sinun ja poikaystäväsi väliltä tai jopa lopettaa ne kokonaan. Se on hyvä päämäärä, että lopettaa repivät riidat, koska ne hajottavat. Joskus jopa lopullisesti. Rakentavat riidat ovat asia erikseen. Tuskin kukaan voi elää täysin riidattomassa parisuhteessa.
Toiseksi haluaisin muistuttaa siitä, että vuosi on tässä ihmiselämässä aika lyhyt aika ja että tahtojen taistoja on vielä edessä vaikka millä mitalla. Silti ei kannata olla epätoivoinen tai lakata yrittämistä.
Käytät ilmausta "rakkaus meidät pitää tässä suhteessa" ja "en pysty kuvittelemaan elämää ilman poikaystävääni". Nämä kertovat, että olet tosissasi suhteessa, ja että koet sen elämäsi perustavanlaatuisena osana. Se on hyvä lähtökohta rakentaa luottamuksellista suhdetta.
Deepak Chopra on sanonut suunnilleen näin: "rakkaus ei ole ulkoista. Se on osa jokaista ihmistä, hänen ydinolemustaan."
Ja että: "Jokainen riita on osoitusta oman sisäisen elämän ristiriitaisuudesta." Onko tarkoituksenmukaista kaataa toisen niskaan oma ristiriitaisuus? Eikö pitäisi selvittää sen syy ja tehdä tarvittavat muutokset.
Riidat voivat olla seurausta myös erilaisista peloista. Kun luottaa toiseen ja siihen rakkauden voimaan, joka kahden ihmisen välillä ilmenee, pelko väistyy. Sisäinen rauha poistaa kärsimättömyyden, ja asioiden käsitteleminen helpottuu kummasti.
Yksi aikamme suurista harhoista on romanttinen rakkaus (tästä on artikkeli uusimmassa Voi hyvin-lehdessä). "Minä" vaatii ja haluaa saada sen sijaan, että se voisi antaa. Tommy Hellstenin lausahdus "saat sen mistä luovut" on totta.
Kun kohtaat toisen ihmisen rakkaudessa ja ymmärryksessä ilmennät korkeinta itseäsi, etkä ole enää arvostelevan ja tuomitsevan "minän" ohjailtavissa. Aito rakkaus on syvää ymmärrystä, johon sisältyy epäkohtien korjaaminen. Kaikkea ei tarvitse hyväksyä, mutta se, minkä voi, kannattaa muuttaa.
Puhun kokemuksesta, enkä vain lainaile hengen jättiläisten ajatuksia. Olen kokenut todella pahoja riitoja kumppanini kanssa ja käynyt todella syvällä mieleni syvyyksissä. Olen oppinut yhden asian - kumppani on ystäväsi, joten kohtele häntä kuin ystävää, ei kuten vihollista! Ja tämä on kaiken perusta.
Aina ei voi olla hyvä ihminen ja miellyttää toista. Elämä on kahden voiman välistä vuorovaikutusta, hyvän ja pahan, oikean ja väärän. Mutta kun yrittää parhaansa ja toimii parhaan ymmärryksensä mukaan, ei voi osua kovin metsään.
Muista, että poikaystävä on YSTÄVÄ, ei vihollinen ja että ystävät voivat sopia asioista. Ja jos et aina toimikaan oikein, älä tunne ylenpalttista syyllisyyttä siitä. Ensi kerralla voit tehdä paremmin.
Kaikella on tarkoituksensa. Ymmärryksesi kasvaa ajan kanssa. Kaikki on kuule helpompaa, jos et ota asioita liian henkilökohtaisesti!
Silloin annat rakkauden astua sydämeesi ja egosi vaatimukset heikkenevät. Et ole mielesi vietävänä vaan toimit korkeamman ymmärryksen tilassa.
Se on se HAASTE, joka on niin kovin YKSINKERTAINEN mutta silti niin vaikea saavuttaa.
Sulla ei taida olla mitään muuta vaihtoehtoa päästä pois tosta tilanteesta kuin aikalisä poikaystävästäs. Vaikka se tuntuukin pahalta niin silti... sinä aikana sun pitää miettiä mikä teissä kahessa niin särähtää yhteen. Mieti asiaa perinpohjin ja sit teet mihin tulokseen ikinä päädytkään. Riitojen syyt johtuu ilmiselvästi kyllästymisestä (=kahen viikon erossaolon jälkeen riitoja ei ole).
Noh, se varmaan onkin syynä että molemmat olette vesimiehiä. Olis pitäny miettiä ennen suhteen aloittamista että mikä miehen horoskooppimerkki on.
Jos ette oo vielä asunu/eläny yhdessä, niin varoitan: yhteisen huushollin pidosta se meteli vasta syntyykin. Pieniä riitoja syntyy kaikesta wc-paperista lähtien...
siitä meillä oli mieheni kanssa kamalia riitoja joka asiasta intin aikana ja hetken sen jälkeen, mut kyllä se siitä helpottaa kunhan poikaystäväsi pääsee siviiliin koittakaa vaan kestää.
ELÄMÄ ON VIKEAA MUTTA SUHDE ON KUITENKIN HYVIN JOS KUMPIKAAN EI ALA VÄKIVALTAISEKSI EI MYÖSKÄÄN NAINEN MEILLÄ MINÄ EN KÄY NAISEN/NAISENI KIMPPUUN MUTTA NYT MINUA VASTAAN ON ALETTU JO USEAMMAN KERRN KÄYMÄÄN NAAMA ON VERILLÄ JA NAINEN EI TAJUA ETTÄ SE ALENTAA JA TUO PAHAN MIELEN MYÖS MIEHELLE EI EDES MIESTÄ OLE LUOTU HAKATTAVAKSI MUTTA JOSKUS TUNTUU ETTÄ KUN ITSE ON KILTTI NIIN SIITÄ KÄRSII SITTEN ITSE ENEMMÄN KUN NAINEN HUOMAA MIEHEN KILTTEYDEN....TV.EETU