Kertokaapas miten teillä on toiminut suhde missä mies on selvästi vanhempi kuin nainen. Itse seurustelen 18 vuotiaan naisen kanssa ja jotenkin ikäero on alkanut häiritsemään minua viimeaikoina. Esim. hänen eräänlaisesta oman tahdon puuttumisesta on tullut mulle ongelma. Kaikki mitä ehdotan tai sanon kelpaa hänelle sellaisenaan ja joskus kaipaisin vähän vastaväitteitä tai eroavaa mielipidettä yms. Mulla on varmaan joku ongelma itsellä mutta mun mielestä ois mukava saada joskus vastustusta omille mielipiteilleen ja ideoille eikä vaan sanella mitä milloinkin tehdään. Jotenkin tässä tulee sellainen olo että toinen on vain tahdoton pala lihaa jota voi käskeä ja määräillä miten haluaa.
Tämä saattaa kuullostaa aivan järjettömältä jutulta mutta kiteytettynä kaipaisin jotain haastetta suhteessa. Onko kellään muulla ollu samanlaisia kokemuksia ja johtuuko asia ikäerosta vai onko homma kiinni vain kyseisen henkilön luonteesta?
Tämä saattaa kuullostaa aivan järjettömältä jutulta mutta kiteytettynä kaipaisin jotain haastetta suhteessa. Onko kellään muulla ollu samanlaisia kokemuksia ja johtuuko asia ikäerosta vai onko homma kiinni vain kyseisen henkilön luonteesta?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mitä tiedät tyttöystäväsi taustasta??
Kyllähän imiseltä tavallisesti aina omaa tahtoa löytyy, eriasia on jos se on joskus täysin nujerrettu ja näinollen hylkäämisen pelosta tai jostain muusta syystä ei uskalla olla mitään mieltä, että haluaa mielyttää miestä ja tehdä niinkuin mies tahtoo ja haluaa, ettei tulisi riitaa tai muita ns."ikävyyksiä." Ja jos naisella on todelle heikko itsetunto. Ainakin kuulostaa sellaiselta. No onneksi hänellä on sentään sut, sillä kuulostaa juuri sellaiselta naistyypiltä jotka yleenäs ajautuvat niitten väkivaltaisten sadistien äijien syliin...
Mutta anna suhteellenne ja tyttöystävällesi aikaa ja PALJON!! siis ihan ajan kanssa varmasti menee ohi kun hän on sun kanssa ja kokee päivittäin että toinen rakastaa ja välittää arvostaa ja kunnioittaa yms. ni se itsetunnon siemenkin alkaa pikkuhiljaa itämään ja alkaa tulla sitä omaa tahtoakin.. toivottavasti (=
Yhdessä vuodessa ei välttämättä tapahdu viel mitään merkittävää että se vie aikaa jonkin verran... ole kärsivällinen ja hellä.
Ei tuollaisen asian takia kannata suhdetta laitta poikki. Ja tuossa iässä kun sun tyttöystäväs on nyt ni on just ohittanut murrosiän muutama vuos sitten ja on matkalla aikuisuuteen ja ennen kahtakymmentä ikävuottakin ihminen muuttuu viel paljon ja kasvaa ihmisenä -toivonmukaan kasvua tapahtuu läpi kokoemälän! (;
AInaki itestäni voin sanoa että 18 vuotiaana olin kuin eri ihminen kuin nytten 24 veenä... oon muuttunu meinaan hirveesti, samoin myös itsetuntokin on noussut....
Miehenikin on sanononu että oon kuin toinen ihminen jonka kanssa hän meni naimisiin, kun oon muuttunu niin paljon sitä mukaan kun itsetuntokin on noussut...
että jaksa odottaa....!!
Ainakaan tiedossa mitään ihmeempiä kriisejä hänen elämässään ennen tapaamistamme. Ei hän mikään neitsyt ollut kun tapasimme mutta olen kuitenkin ensimmäinen ns. vakavampi suhde hänelle (ja niin on muuten hänkin minulle, eli en ainakaan kokemuksen vuoksi koe olevani mitenkään dominoivampi osapuoli suhteessa) eli kyse ei ole ainakaan mistään edellisen suhteen nujertamasta itsetunnosta.
Se riitojen vältteleminen vois tietenkin olla 1 vaihtoehto koska nyt kun ajattelen tarkemmin niin eihän me kyllä riidellä juuri koskaan muulloin kun silloin kun olen menossa mies/työporukalla ravintolaan/baariin. No eihän tämä periaatteessa ole edes mikään ongelma ja ehkä ajan kanssa myös mahdollinen heikko itsetuntokin alkaa nousta. Ei mulla ole käynyt edes mielessä lopettaa suhdetta tämän takia mutta aloin vain aprikoimaan että onko muillakin pareilla missä nainen on nuorempi ollut samalaisia ongelmia
m26 kirjoitti:
"Jotenkin tässä tulee sellainen olo että toinen on vain tahdoton pala lihaa jota voi käskeä ja määräillä miten haluaa. "
No tota suurempi vastuu sulla on naisestasi.
Rakasta häntä hellästi ja pidä häntä todella kuin kukkaa kämmenellä.... (:
Ootko nähnyt muumien sarjaa : näkymätön lapsi?
Aika spykologinen sarja, ja tottahan se onkin, että jos ihmisen itsetunto nujerretaan täsysin, kestää aikaa enennkuin hän uskaltaa olla se mitä hän on, uskaltaa näkyä ja kuulua....
kokemusta nimittäin on...itselläni asiasta...huonosta itsetunnosta ja siitä matkasta "näkyvämmäksi" ihmiseksi...
Itselläni oli (osittain vieläkin) samankaltainen tilanne oman tyttöystäväni kanssa vaikka olemmekin saman ikäisiä.
Ymmärrän sikäli tilanteesi mutta itse tein vain sitkeästi niin että sysäsin vastuuta ihan pienistäkin päätöksistä hänelle, tyyliin mitä syödään, tehdään jne.
Kyllä se oma tahto on pikkuhiljaa tullut esille vuosien varrella, koskien muutakin kuin vain meitä koskevia päätöksiä, siis hänen elämänsä kannalta tärkeitä päätöksiä.
Sillä välin koita ottaa huomioon hänen mielihalunsa äläkä ainakaan käytä oman tahdon puutetta hyväksi, niin kyllä se siitä.
Itse elän suhteessa, jossa mies on 26 ja itse olen 19. Henkisesti olemme täysin samalla tasolla, eikä minkäänlaisia onglmia ole tullut littyen ikäeroon. Minulla on vahva tahto, niinkuin hänelläkin.
Teidän tapauksessanne "ongelma" voi johtua iästä tai sitten ei. Jotkut tuntemani 18-vuotiaat ovat vielä niin lapsellisia, että heistä on "hienoa" seurustella niinkin vanhan miehen kanssa ja täten mielistelevät miestään, ettei tämä jätäisi häntä.
Toisaalta kysymys voi olla vain luonteesta. Joskus vain (valitettavasti) jotkut ovat sellaisia, etteivät tiedä mitä haluavat ja ehkä ovat myös epävarmoja.
En tiedä kuinka pitkä suhteenne on, mutta uskoisin että "ongelma" johtuu tyttösi epävarmuudesta, mikä ei välttämättä ole liitoksissa ikään vaan siihen ettei hän vielä ole aiemmin seurustellut vakavasti.