Hei!
Ihanaa tietää, etten ole ainoa, jolla on hirveä anoppi!
Kiitos tästä palstasta!
Oma anoppini on maailman itsekkäin, etäisin, omahyväisin, epäempaattisin ja kylmin ihminen, jonka olen koskaan tavannut. Ja työskentelee tietenkin hoitoalalla..
Jos keskustelen hänen kanssaan, hän EI KOSKAAN kysy vastakysymyksiä jutuihini liittyen, vaan joko vaihtaa puheenaihetta tai puhuu vaan itsestään. Eivätkä juttuni aina ole niin huonoja...
Hän luulee olevansa maailman täydellisin ihminen ja haukkuu mm. omia mukavia ja sivistyneitä vanhempiani minun kuulteni.
Hän kohtelee mieheni siskontytärtä, ainoaa lapsenlastaan hirvittävän ankarasti ja kieltää kaiken mahdollisen leikkimisen, joka ei miellytä häntä. Lapsen pitäisi vain leikkiä siten, ettei koskaan sotkisi paikkoja tai tekisi mitään muuta lasten mielestä hauskaa.
Hän mm. kommentoi lapsen piirustuksia ja arvostelee niitä tyyliin "ei tuo näytä kissalta" tai "piirrä siihen nyt vielä tällainen niin sitten se on parempi" tai "älä tuollalailla suttaa".
Lisäksi hän kuvittelee olevansa mukava ja rento.
Odotan kauhulla sitä, että meillä on joskus omia lapsia. En halua niitä tuon ahdistavan mummon hoitoon.
Ihmettelen myös sitä, miten hän on onnistunut kasvattamaan miehestäni ja hänen veljestään ja siskostaan normaaleja ja tasapainoisia aikuisia. Kaikki "viat", joita miehessäni esiintyy, olen kuitenkin päätellyt anopin ja lapsuuden aiheuttamiksi. Mm. yltiöperfektionismi, yltiösiisteys, tietynlainen negatiivisuus jne..
Mieheni on ihana ja älykäs, mutta omia lapsiani en silti halua antaa anopin hoitoon.
Kiitos.. jo helpotti.
Ihanaa tietää, etten ole ainoa, jolla on hirveä anoppi!
Kiitos tästä palstasta!
Oma anoppini on maailman itsekkäin, etäisin, omahyväisin, epäempaattisin ja kylmin ihminen, jonka olen koskaan tavannut. Ja työskentelee tietenkin hoitoalalla..
Jos keskustelen hänen kanssaan, hän EI KOSKAAN kysy vastakysymyksiä jutuihini liittyen, vaan joko vaihtaa puheenaihetta tai puhuu vaan itsestään. Eivätkä juttuni aina ole niin huonoja...
Hän luulee olevansa maailman täydellisin ihminen ja haukkuu mm. omia mukavia ja sivistyneitä vanhempiani minun kuulteni.
Hän kohtelee mieheni siskontytärtä, ainoaa lapsenlastaan hirvittävän ankarasti ja kieltää kaiken mahdollisen leikkimisen, joka ei miellytä häntä. Lapsen pitäisi vain leikkiä siten, ettei koskaan sotkisi paikkoja tai tekisi mitään muuta lasten mielestä hauskaa.
Hän mm. kommentoi lapsen piirustuksia ja arvostelee niitä tyyliin "ei tuo näytä kissalta" tai "piirrä siihen nyt vielä tällainen niin sitten se on parempi" tai "älä tuollalailla suttaa".
Lisäksi hän kuvittelee olevansa mukava ja rento.
Odotan kauhulla sitä, että meillä on joskus omia lapsia. En halua niitä tuon ahdistavan mummon hoitoon.
Ihmettelen myös sitä, miten hän on onnistunut kasvattamaan miehestäni ja hänen veljestään ja siskostaan normaaleja ja tasapainoisia aikuisia. Kaikki "viat", joita miehessäni esiintyy, olen kuitenkin päätellyt anopin ja lapsuuden aiheuttamiksi. Mm. yltiöperfektionismi, yltiösiisteys, tietynlainen negatiivisuus jne..
Mieheni on ihana ja älykäs, mutta omia lapsiani en silti halua antaa anopin hoitoon.
Kiitos.. jo helpotti.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.