Mun anoppi ja appi on toisaalta mukavia, toimeen ollaan tultu hyvin, mutta toisaalta he ovat niin ärsyttäviä!!! Ollaan poikaystävän (hän on 21 ja minä vuoden nuorempi) kanssa seurusteltu reilu 4 vuotta ja ollaan siinä välissä asuttu yhdessäkin. Nyt kuitenkin asutaan kotona käytännön syistä, onneksi kuitenkin tän vuoden puolella vielä päästään muuttamaan omaan asustoon...huh! Poikaystävä on nyt armeijassa mutta on ollut jo monta vuotta eräässä työssä, josta saa tosi hyvää palkkaa ja sitä voi tehdä iltaisin ja viikonloppuisin, eli myös opiskelun ohessa. Hänellä on säästössä aika paljonkin rahaa ja kun kotona asutaan, ei rahaa mene vuokraan eikä ruokaan, eli sitä jää käteen joka kuukausi aika mukavia summia. Luulisi että sen ikäinen mies saa ihan itse päättää, mitä rahoillaan tekee, mutta ei. Hänen vanhempansa kieltää häntä kuluttamasta rahaa erääseen harrastukseensa! Anopin ja apen mukaan heidän poikansa ei saa käyttää rahaa muuta kuin vaatteisiin... He muka väittävät, että heidän poikansa sitten kinuaa rahaa heiltä, kun omat loppuvat, vaikka hän ei ole pyytänyt penniäkään rahaa 17 vuotta täytettyään...
Hänen vanhemmat on koko ajan sanomassa, mitä hänen pitäisi tehdä. Kotoa ei kuulemma kannata muuttaa kun sieläkin saa asua. Sillä sitten ei oo mitään väliä että me haluttais muuttaa jo omillemme... Anoppi ja appi osaa niin mainiosti aina perustella nämä "hyvät" neuvonsa.
Kaiken huippu oli se, kun anoppi kielsi meidän kihloihin menon... Oltiin sovittu, että mentäisiin kesällä kihloihin, niin sitten ilmoitettiin vanhemmille että kesällä pidettäis kihlajaiset! No, appi meni hiljaiseksi ja sano, että missä vaiheessa hän nyt meille järjestää kihlajaiset, kun on mökin rakentaminenkin kesken... Hänelle ei tullut mieleen, että minun vanhempani olisi mielellään osallistunut juhlien järjestämiseen. Ja sitäpaitsi yleensähän ne järjestetään morsiamen kotona... Ei, seuraavaksi hän otti kalenterin käteensä ja rupesi plaraamaan ja ehdotteli päiviä jolloi me VOISIMME mennä kihloihin!!! Mä olin aivan kiehumispisteessä. Sellaiseen lopputulokseen hän pääsi, ettei nyt kyllä kesällä kerkeäisi. Ja sai vielä poikansa uskomaan, että tämä on hyvä ratkaisu...
Tuntuu että tuun hulluksi varsinkin anopin kanssa, appi on sitte taas ihan oma tarinansa... Apesta sen verran, että kerran baarissa poikaystäväni kaveri yritti iskeä minua ja minä yritin ystävällisesti häätää tätä pois. No, riitahan siitä sitten tuli ja appi vielä kehtasi sanoa kotimatkalla, että ethän sinäkään nyt ihan syytön ollu.
Hulluks tässä meinaa tulla!!! Niin ja vielä, anoppi ja appi sanoo, että mihinkä heidän poikansa pitäisi nyt mennä töihin!!! Kun poikaystäväni sanoo heille vastaan, tulee huutoa, että kyllä sinun nyt pitää mennä sinne....
Minkälaisia anoppeja ja appeja teillä muilla on?? Onko yhtä hirveitä kun mulla =D
Hänen vanhemmat on koko ajan sanomassa, mitä hänen pitäisi tehdä. Kotoa ei kuulemma kannata muuttaa kun sieläkin saa asua. Sillä sitten ei oo mitään väliä että me haluttais muuttaa jo omillemme... Anoppi ja appi osaa niin mainiosti aina perustella nämä "hyvät" neuvonsa.
Kaiken huippu oli se, kun anoppi kielsi meidän kihloihin menon... Oltiin sovittu, että mentäisiin kesällä kihloihin, niin sitten ilmoitettiin vanhemmille että kesällä pidettäis kihlajaiset! No, appi meni hiljaiseksi ja sano, että missä vaiheessa hän nyt meille järjestää kihlajaiset, kun on mökin rakentaminenkin kesken... Hänelle ei tullut mieleen, että minun vanhempani olisi mielellään osallistunut juhlien järjestämiseen. Ja sitäpaitsi yleensähän ne järjestetään morsiamen kotona... Ei, seuraavaksi hän otti kalenterin käteensä ja rupesi plaraamaan ja ehdotteli päiviä jolloi me VOISIMME mennä kihloihin!!! Mä olin aivan kiehumispisteessä. Sellaiseen lopputulokseen hän pääsi, ettei nyt kyllä kesällä kerkeäisi. Ja sai vielä poikansa uskomaan, että tämä on hyvä ratkaisu...
Tuntuu että tuun hulluksi varsinkin anopin kanssa, appi on sitte taas ihan oma tarinansa... Apesta sen verran, että kerran baarissa poikaystäväni kaveri yritti iskeä minua ja minä yritin ystävällisesti häätää tätä pois. No, riitahan siitä sitten tuli ja appi vielä kehtasi sanoa kotimatkalla, että ethän sinäkään nyt ihan syytön ollu.
Hulluks tässä meinaa tulla!!! Niin ja vielä, anoppi ja appi sanoo, että mihinkä heidän poikansa pitäisi nyt mennä töihin!!! Kun poikaystäväni sanoo heille vastaan, tulee huutoa, että kyllä sinun nyt pitää mennä sinne....
Minkälaisia anoppeja ja appeja teillä muilla on?? Onko yhtä hirveitä kun mulla =D
Vastaukset 6
Vanhimmat
Valitettavasti joudun toteamaan,että et ole tervetullut tohon sukuun. Tekosyyt kertovat aina totuuden.Kundikaverisi pitäis olla aina sun puolella,jos ei ole suhteella ei ole tulevaisuutta. Koska apet kääntävät hänet sua vastaan jossakin vaiheessa!Toivotan onnea taistelussasi!!
POIKAystävä ... ei mies, tai itsellinen kaveri joka osaa elää omaa elämäänsä. Mamman helmoissa, ja napanuora lujasti kiinni ... älä appivanhempia syytä, vaan sitä vellihousua joka ei kykene tekemään omia ratkaisuja yhdessä naisen (eiku, tytön) kanssa koskien yhteistä elämää. Ette ole valmiita kihloihin saati muuhunkaan siihen liittyvään. Seurustelkaa, kasvakaa, itsenäistykää ... ja katsokaa sitten.
Minunkaan "mies" (26v) ei puolusta mua tai lapsiaan, kun anoppi (harvemmin)- tai appi hyökkää silmille ja haukkuu... Olen sanonut monia kertoja että voisitkos puolustaa perhettäs...??!! Mut mies ei uskalla ettei vanhemmat vaan suutu!!!! Vai johtuuko se siitä kun mies on lapsena saanut ruumiillista kuritusta kasvatus-keinona ettei nytkään uskalla olla vanhempiaan vastaan??
Onko kellään neuvoja? Mitä teen kun appi alkaa taas haukkua? Milloin olen piip-jakaja, milloin liian ala-arvoinen heidän sukuunsa.... Omasta mielestäni olen sen arvoinen että mua ei tartteis syyttä haukkua!
Isäni haukkui miehentekeleeni jälleen viime syksynä.Kuulema olisin paremman saanut.Asumme nykyään maaseudulla yhtisessä taloudessa töiden takia ja siksi miesystäväni möi asuntonsa kauempaa pois. Sai hän siitäkin kuulla, että olisit pysynyt siellä etkä tänne olisi tullut ja sinun on maksettava ainakin 2000mk vuokraa.Miesystäväni suvunkin haukkui vaikkei vanhempani ole heillä käyneet 15 vuoden aikana kertaakaan kylässä.Miesystäväni veli ja isä ovat olleet auttamassa joskus täällä vuosia sitten. Emme ole tehneet lapsia vielä, etei siitäkin tulisi aikanaan huutamista.
Minun ex-anoppi ja appi olivat saman laisia. Ongelma oli siltä osinkin sama, että ex-avomiehenikään ei kyennyt sanomaan perheelleen vastaan. Luonamme yöpyi milloin ketäkin anopin serkun kaimoja, joille anoppi järjesti luotamme yösijan. Yleistä oli myös se, että anoppi toi perhetuttujaan katsomaan asuntoamme. Koskaan ei mukanaan tuonut kahvipakettia tai pullapitkoa, meidän tarjoilut kyllä aina arvosteltiin nenää nyrpistellen.
Aikoinaan kun ostimme ex-siippani kanssa asunnon kysymättä appivanhempien mielipidettä, saimme haukut ja huudot. Minusta tehtiin syntipukki, joka oli pakottanut heidän poikansa moiseen. Myös kihloihin meno oli heidän mielestään "minun vikani".
Ex-appeni haukkui minua luuseriksi ja sanoi ettei arvosta minua, koska olen ylioppilas. Loukkaannuin ja häivyin yläkertaan. Jälkeen päin mieheni kehoitti minua olemaan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut, jos vaikka saisin anteeksi sen että suutuin!
Ex-mieheni ei koskaan asettunut puolustamaan yhteisiä päätöksiämme, vaan pakeni valheiden taakse. Mistään ratkasuistamme ei saanut kertoa kenellekkään, "ettei sitten tule sanomista".
Näin jälkeenpäin voin vain todeta, että miehellä täytyy olla sen verran selkärankaa, että pystyy seisomaan päätöksiensä ja tekojensa takana. Myöhemmin eromme aiheutti juuri ex-mieheni selkärangattomuus. Hän ei pystynyt enää sanomaan kenellekkään "EI", vaan yritti miellyttää aivan kaikkia... paitsi minua. En kestänyt enää sitä, että parisuhteessamme oli minun ja mieheni lisäksi myös anoppi, appi, mieheni sisko ja kaverit tekemässä päätöksiä.
Tilanteesi kuulostaa ikävältä, saat myötätuntoni... Tarttuisin kuitenkin siihen seikkaan että mistä ihmeen "kihlajaisista" puhut? Mun mielestä kihloihin mennään nimenomaan kysymättä keneltäkään, ja jälkeenpäin ILMOITETAAN mm. tuleville appivanhemmille, että nyt ollaan kihloissa - sanokaa mitä sanotte.
Perinteisesti kysehän on naimisiinmenon ilmoituksesta, vaikkei häitä vielä suunnittelisikaan. Ilmoituksen jälkeen teitä juhlivat ne joiden mielestä asia on juhlimisen arvoinen :)