että ku yläasteelta pääsee pois, nii tulee kiinnostus hevimusaan. enhän mä kuunnellu ala ja ylä asteella ku jotain räppiä, mutta nyt jo rupee toi räpätys kuulumaan iha paperilta lukemiselta. nyt siis olen 18 ja iron maiden rulez, voitte sanoa ihan mitä vaa tästä viestistä mä en välitä koska mä kuuntelen troopperii number of the beastii ja wasted yearsii henkilökohtaiset lempparit.
outoa!!!
power
8503
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Niinhän se musiikkimaku muuttuu elämän mukaan. Jostain saattaa tykätä ensin ja sitten alkaa inhoomaan.
Ite kuuntelin nuorempana paljon metallia, mutta joskus ylä-asteen jälkeen (kauan sitten) vaihdoin räppiin. Ja en voinut mukamas kuunnella metallia.
Nyt kuuntelen kumpaakin yhtälailla. Metalli on musikaalisesti huomattavasti parempaa ja mielenkiintoisempaa, mutta räpissäkin on jotain joka pitää otteessaan. =)
tuo sanoma mikä tulee sen rapin mukana kiinnosti, juuri tuon musikaalisuuden takia vaihdoin metalliin siitä tulee hyvät fiilikset=D
Minä olen yläasteella ja kuuntelen Stonea. Piti sitten tämäkin kertoa. Olen muuten tyttö. Niin että voi se kiinostus alkaa jo ennen kun saa peruskoulun lusittua loppuun.
Olen kuunnellut heavya 7-vuotiaasta asti eli yli 20 vuotta ja yhä se on niin,että heavy on huonoimmillaankin parasta musiikkia.
Tuo on kyllä sinänsä totta, että vaikka sitten olisi paskaakin heviä, on siinnä varmasti enemmän "sanomaa" kuin paskassa räpissä. Tai ainakin enemmän melodiaa, eli edelleenkin enemmän sitä musikaallisuutta.
Varsinkin kun räpissä on nykyään niin paljon ylitarjontaa ja sitä pitää puskea joka tuutista, kaikenlaista huonoa. Suurin osa uusista, varsinkin suomalaisista räp-musiikin edustajista tekee itsensä aikalailla naurettavaksi uhollaan (ainakin mielestäni). Vaikka edelleenkin olen sitä mieltä että räpistä löytyy myös oikeasti hyviä artisteja ja edustajia.
Metallimusiikissa se jokin on se, että se on oikeasti soitettua, tunteella veivattua musiikkia, vaikka sitten olisi kuinka paskaa. =)
itse aloin kuunnella heviä 6-luokan puolessa
välissä ja nytten olen 17-wee...
elikkä muutama ihana hevin täytteinen vuosi takana...en voisi kuvitellakkaan että kuuntelisin
jotakin muuta musiikkia.Olen varmaan kauhean
yksinkertainen ja suppea katseinen ihminen mutta
mikään muu musiikki ei enää lämmitä sydäntä.
Yksi tuttuni joka on pyörinyt nyt yli 20 musiikkipiireissä sanoi kerran että aina se veri
vetää sen musiikin suuntaan minkä seurassa on viettänyt nuoruutensa...
minäkin kuuntelin pienempänä vain sitä musiikkia mitä mainostettiin eniten/mitä näki eniten, kuten räppiä ja kaiken maailman rokkia. ei sitä pienenä jaksanut etsiä mitään ihmeellistä, kuunteli vain sitä mitä kaveritkin. onneksi pääsin kuitenkin eroon tuosta. tietenkin veljeni räpin kuuntelun takia en jaksa sitä suorastaan haukkua maan rakoon koska joudun sitä kuitenkin pakostakin kuuntelemaan hänen seurassaan.
Minä kuuntelin ala-asteen kaikkea mitä pinnalla oli. Yläasteella aloin jo kyllästyä ja kaverin kavereiden kautta löysin tien hyvälle pohjalle. Heviä on suoraansanottuna tultu kuunneltua pari vuotta, mutta siihen se ei todellakaan aio jäädä.
Itse olen kasvanut paljon henkisellä tasolla musiikin myötä (???), enkä voi sietää noita massateinejä, jotka kuuntelevat pinnallista musiikkia. Ei se ainainen rakkaus musiikissa paranna sitä nykyistä tilaa ja se vasta on masentavaa musiikkia, toisinkuin ihana hevi. Hevillä tunnelmaan pääsee eikä millään purkkapopilla. Siis en ole kapeakatseinen, jos radiosta tulee, annan tulla. Mutta CD:iltä en niitä kuuntele ja jos saan itse valita, laitan raskaampaa. Kavereiden luona kuuntelen mitä ne kuuntelee.