kerronpa oman tarinan, kertokaa te,mitä olette mieltä, pettämistä vai ei.
samana vuonna,kun olimme menneet vihille nyk,ja ainoan mieheni kanssa,tapasin,(selvin päin)toisen miehen, johon rakastuin silmittömästi,kuin myös päinvastoin.onneksemme emme tehneet mitään sopimuksia,asuimme kaukana toisistamme,ja säästyimme heti aluksi syöksymästä sänkyyn.
molemmat olimme siis aviossa,lapsiakin oli,päätimme harvoissa puheluissamme,että kunnioitamme toistemme perheitä.tapasimme vuosikymmenien ajan pari kertaa vuodessa päivän- parin ajan kerrallaan.koskaan emme rakastelleet,emme edes suudelleet.vaikeata oli monesti,tosi vaikeata,siksi alkuaikoina pyrimme tapaamaan yhteisten ystävien kanssa.puheissa tunteet kuohahtelivat viimeaikoihin asti.
molemmolle karttui perhettä lisää,tuli vaikeuksia,iloja,menetyksiä.näissä kaikissa olimme tukena toisillemme.ystäväni erosi, solmi uuden suhteen,ja kaiken aikaa kuitenkin olimme rakkaat toisillemme.ja rakastimme puolisoitamme,minulla on rakas mies ja hyvä suhde hänen kanssaan,kuinka siis saatoin rakastaa, olla jopa rakastunut toiseen?
mieheni tietää,että on olemassa henkilö nimeltä x,muttei sitä, kuka hän minulle oli.
(miehelläni oli joskus muita suhteenpoikasia,muttei mitään kovin vakavia ne mitä tiesin,ehkä oli muita,mutten jäänyt mistään paitsi,niin että mitä sitten, jos olikin)
loppuvuosina näkeminen jäi vähemmälle,ystäväni sairastui ja kuoli nopeasti joitakin aikoja sitten.tunnen itseni jalkapuoleksi kulkijaksi,en kuitenkaan ole lohduton,hän oli rikkaus elämässäni.emme koskaan saa tietää,mitä olisi ollut,jos...puhutaan sielunkumppaneista,me olimme niitä toisillemme.
nuoremmista tuntuu ehkä oudolta tämä seksittömyys,(suhteessamme oli kyllä latausta,katseissa,keskusteluissa,äänenpainoissa,mutta pidimme sopimuksemme)enkä tiedä vieläkään, kuinka me onnistuimme,siksi intohimoisia olimme molemmat.ehkä se oli se vakava sitoutuminen aviosuhteeseen ja perheeseen.
olen kiinnostunut toisten ,varsinkin miesten mielipiteistä.itse en koe syyllisyyttä,enkä osaa ajatella,että olisin pettänyt aviolupauksen,sillä lupasin tahtoa rakastaa ja kunnioittaa, sitä olen pyrkinyt noudattamaan.
samana vuonna,kun olimme menneet vihille nyk,ja ainoan mieheni kanssa,tapasin,(selvin päin)toisen miehen, johon rakastuin silmittömästi,kuin myös päinvastoin.onneksemme emme tehneet mitään sopimuksia,asuimme kaukana toisistamme,ja säästyimme heti aluksi syöksymästä sänkyyn.
molemmat olimme siis aviossa,lapsiakin oli,päätimme harvoissa puheluissamme,että kunnioitamme toistemme perheitä.tapasimme vuosikymmenien ajan pari kertaa vuodessa päivän- parin ajan kerrallaan.koskaan emme rakastelleet,emme edes suudelleet.vaikeata oli monesti,tosi vaikeata,siksi alkuaikoina pyrimme tapaamaan yhteisten ystävien kanssa.puheissa tunteet kuohahtelivat viimeaikoihin asti.
molemmolle karttui perhettä lisää,tuli vaikeuksia,iloja,menetyksiä.näissä kaikissa olimme tukena toisillemme.ystäväni erosi, solmi uuden suhteen,ja kaiken aikaa kuitenkin olimme rakkaat toisillemme.ja rakastimme puolisoitamme,minulla on rakas mies ja hyvä suhde hänen kanssaan,kuinka siis saatoin rakastaa, olla jopa rakastunut toiseen?
mieheni tietää,että on olemassa henkilö nimeltä x,muttei sitä, kuka hän minulle oli.
(miehelläni oli joskus muita suhteenpoikasia,muttei mitään kovin vakavia ne mitä tiesin,ehkä oli muita,mutten jäänyt mistään paitsi,niin että mitä sitten, jos olikin)
loppuvuosina näkeminen jäi vähemmälle,ystäväni sairastui ja kuoli nopeasti joitakin aikoja sitten.tunnen itseni jalkapuoleksi kulkijaksi,en kuitenkaan ole lohduton,hän oli rikkaus elämässäni.emme koskaan saa tietää,mitä olisi ollut,jos...puhutaan sielunkumppaneista,me olimme niitä toisillemme.
nuoremmista tuntuu ehkä oudolta tämä seksittömyys,(suhteessamme oli kyllä latausta,katseissa,keskusteluissa,äänenpainoissa,mutta pidimme sopimuksemme)enkä tiedä vieläkään, kuinka me onnistuimme,siksi intohimoisia olimme molemmat.ehkä se oli se vakava sitoutuminen aviosuhteeseen ja perheeseen.
olen kiinnostunut toisten ,varsinkin miesten mielipiteistä.itse en koe syyllisyyttä,enkä osaa ajatella,että olisin pettänyt aviolupauksen,sillä lupasin tahtoa rakastaa ja kunnioittaa, sitä olen pyrkinyt noudattamaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sinulla on ollut onnea, että sinulla on ollut tuollainen ihminen elämässäsi. Se on tuonut mukanaan varmasti paljon. Hieno homma ettette menneet pilaamaan tätä ainutlaatuista ystävyyttä seksillä. Nimittäin jos olisitte menneet sänkyyn olisi teillä varmasti ollut melkoinen sotku selvitettävänä, nyt voit vain muistella hyvällä häntä.
Minä olen seurustellut vakavasti yli 7-vuotta,mutta viime kesänä meillä rupesi menemään huonosti ja minä löysin itselleni työpaikalta ihanan miehen johon ihastuin voimakkaasti, juttelimme aina paljon ja meidän välillä oli sähköä. Sitten hairahduimme sänkyyn, jonka jälkeen emme ole enää oikein mitään. Minä kyllä haluaisin, mutta hän ei suostu edes puhumaan tapahtuneesta. Hän sanoi että minun tulisi jatkaa ukkoni kanssa ja niin olen tehnyt, mutta sydämmessäni asuu myös tämä toinen.
olen ihastunut ystäväni vaimoon. Tunne on molemminpuolinen. Tai en ole varma. Ehkä olen vain koston välikappale. En tiedä mitä tekisin asialle, se kun ei helpota vaikka vuosia on kulunut.
Rakastelu olisi varmaan ihanaa hänen kanssaan, mutta ehkä sitten illuusio hajoaisi, ehkä sekin
olisi vain helpotus. Tämäkin rassaa... en vain tiedä?? Ihana Ihminen kuitenkin.
en kyllä kannusta,jos on ihana ihminen, niin ole ystävä,äläkä pyri muuhun.sillä saiait kenties tällin naamaasi-hän ei ehkä olekaan kiinnostunut.naisten viestit ei ole aina kovin yksiselitteisiä,lienet huomannut.hän voi pitää sinusta,mutta ei välttämättä enempää. menetät ystävän,saat parhaassakin tapauksessa vain jonkunaikaa kestävän jotakin ei mitään.
ole mitään syytä syyllisyyteen! Teillä oli todella vahva ja läheinen ystävyyssuhde kaikkine hehkuineen - ja erittäin vahva moraali. Sääli, että se päättyi noin.
Minulla on ollut 5 vuotta jotain saman kaltaista. Rakastan miestäni yli kaiken, välitän myös suuresti hänen ystävästään. Sekä minä että mieheni ystävä tunnemme suurta vetoa toisiimme, kumpikin tietää että toinen välittää. Kaikki alkoi silloin siitä että sekä mieheni että hänen ystävänsä olivat rakastuneet minuun, mieheni "vei voiton". Olen viettänyt yön tämän toisen kanssa kerran kun olimme vaikeuksien vuoksi mieheni kanssa eronneet. Palasimme yhteen, mieheni ei tiedä siitä yöstä. Mieheni tietää kuitenkin sen että hänen ystävänsä on aina ollut rakastunut minuun... Hankalaa...