Onko tässä enään mitään järkeä, tätä mietin lähes joka ilta. Olen nuori nainen, olen seurustellut avomieheini kaa n 3 vuotta, 2v ollaan asuttu yhdessä... Kaikki saattaa olla päälisin puolin hyvin, mutta jokin puuttuu, enkä edes itse tiedä mikä. Hänen mielestään meidän seksi elämä on vähentynyt, mutta eikös niin käy joka suhteessa alkuhuuman jälkeen. En ikimailmassa halua jättää miestäni, sillä rakastan häntä yli kaiken, mutta en myöskään tiedä mitä tehdä.
Pelkään lähinnä hänen jättävän minut, vaikka mitään kovin järkevää syytäkään en edes löydä siihen. Joskus pelkään että hän löytää itselleen uuden tyttö ystävän....
ollaan puhuttu kyllä tästä kahdestaan, mutta hänelle se tuntuu olevan hankala aihe puhua.
En voi vain uskoa voiko ongelmana olla pelkkä seksi, siis kun tuntuu että kaikki menis päin helvettiä....
Pelkään lähinnä hänen jättävän minut, vaikka mitään kovin järkevää syytäkään en edes löydä siihen. Joskus pelkään että hän löytää itselleen uuden tyttö ystävän....
ollaan puhuttu kyllä tästä kahdestaan, mutta hänelle se tuntuu olevan hankala aihe puhua.
En voi vain uskoa voiko ongelmana olla pelkkä seksi, siis kun tuntuu että kaikki menis päin helvettiä....
Vastaukset 4
Vanhimmat
normaalilta tilanteelta vaikuttaa, että seksin määrä vähenee parisuhteessa. Ongelmia ilmenee usein silloin, kun väheneminen etenee kovin eritahtia osapuolten välillä, niinkuin teilläkin taitaa olla. Useimmin se taitaa naisilla taantua nopeammin, mutta selvästi näillä palstoillakin tulee esiin, että se voi olla myös toisinkin päin.
Miten ihmiset suhtautuu parisuhteessa vastapuolen halujen vähenemiseen omiin verrattuna, riippuu varmaankin siitä, miten fyysinen ihminen on kyseessä. Mitä fyysisempi henkilö on kyseessä sitä herkemmin, etsii parisuhteen ulkopuolelta apua puutteeseen, tai vaihtaa kokonaan kumppania.
Ymmärrän kyllä huolesi, mutta tuntematta miestäsi on vaikea sanoa hänen mietteitään tulevasta.
Onko esim. hellyys vähentynyt samassa suhteessa kuin seksi, vai vieläkin enemmän?
tuopa on aika yleinen "ongelma".Itekin aika ajoin siitä kärsin,kuten monet ystävänikin-varsinkin kun oikein avaudutaan.Mielestäni iso syy nyky.yhteiskunnassa.Telkusta tulee tuutin täydeltä romanttisia sarjoja,elokuvia joissa on aivan IIIHANAAA,ja sitten kun on tylsää ja riiteluä-vaihdetaan partneria.Pettämistä,valehtelua...
Sitä kovasti ihmetellään kuinka eroja on yhä enenevissä määrin,itsekin kerran eronneena tunnustan sortuneeni joka ikiseen sudenkuoppaan.
Isäni kerran sanoi,että oikea elämä ei ole kuin dallasissa ja dynastiassa,olen sitä sukupolvea.ja aloin oikeasti miettimään,että nykyään arvot ovat tosi pahasti metsässä.Salkkareissa ja kaunareissa petetään,käytetään viinaa liikaa,huumeita,on eroja.Tiedän että kukaan ei jaksaisi katsoa aivan tavallista arkea,mutta jättääkö nämä kaikki jotain vääristymiä alitajuntaamme?Odotammeko että meidänkin elämä olisi yhtä draamaa tai hektistä kuin elokuvissa? En tiedä mutta tyytymättömyys elämään on tämän aikakauden suuri ongelma,joka vaikuttaa jokaiseen-naisiin,miehiin ja kasvaviin lapsiin.
Kyllä viihdeteollisuuden tarjoamilla ihanteilla on suuri merkitys.
Sieltähän ne helposti omaksutaan sen ihanan rakkaustarinan mallit kuin myös pettämiset ym. - yleensäkin se tunteiden vuoristorata, jossa eletään.
Sieltä omaksutaan myös kauneusihanteet, seksikkyyden määritelmät ja se, millaista seksin tulee olla, jotta se veisi meidät aina yhä suurempaan hurmioon...
Vääristymiä ja liian suuria odotuksia syntyy ilman muuta, olen samaa mieltä.
on valmis! Juuri tuo pelko - "Pelkään lähinnä hänen jättävän minut, vaikka mitään kovin järkevää syytäkään en edes löydä siihen" - johtaa helposti kierteeseen, jossa pelkää, että alkaa pelätä jotakin. Kaikki - tai ainakin 99,97% suhteista muuttuu alkuhuuman jälkeen. Joillakin se kestää pitempään ja joillakin se muutos on suurempi kuin toisilla. Olisiko se kuitenkin niin, että se rakastuminen muuttuu rakastamiseksi?
Meilläkin seksi väheni aikoinaan radikaalisti, kun aika seurustelun alkamisesta kului. Mutta senkin kanssa, niinkuin kaiken muunkin, on aikamoista aaltoliikettä. Mennään kuin leipäveitsen terällä: Nousuja ja laskuja, ylämäkeen ja alamäkeen, koko ajan sivusuunnassa tasapainoillen.
Välillä vaan tuntuukin, että kaikki menee päin helvettiä. Usein se minulla vaan johtuu siitä, että odottaa ja vaatii liikoja toiselta, itseltä, ja jokapäiväiseltä elämältä!