Tää palsta näyttää olevan täynnä sellasia ihmisiä jotka KUVITTELEVAT olevansa sinkkuja. Jos te olette just kaks päivää sitten eronneet parisuhteestanne, niin te ETTE ole sinkkuja! Te ETTE ole oikeutettuja siihen titteliin. Te olette tällöin "epäonnistuneessa parisuhteessa eläneitä" eli ihmiskunnan pohjasakkaa. MINÄ en ole KOSKAAN elänyt parisuhteessa, joten MINÄ olen sinkku, ette te.
Ja jos joku sinkku-wannabe vastaa tähän viestiin esim. vaikka että, "Voi että mikä luuseri ja idiootti!", niin olet todennäköisesti suurempi luuseri ja idiootti kuin minä...
Ja jos joku sinkku-wannabe vastaa tähän viestiin esim. vaikka että, "Voi että mikä luuseri ja idiootti!", niin olet todennäköisesti suurempi luuseri ja idiootti kuin minä...
Vastaukset 6
Vanhimmat
"Ja jos joku sinkku-wannabe vastaa tähän viestiin esim. vaikka että, "Voi että mikä luuseri ja idiootti!", niin olet todennäköisesti suurempi luuseri ja idiootti kuin minä... "
...todella lahjakasta varautumista, eli ennaltaehkäisyä... paras puolustus olkoon siis hyökkäys.
Onnea valitsemallesi tielle Sinkku!
Minäkään en ole koskaan ollut parisuhteessa, joten minäkin olen ihan varmasti sinkku. En varsinaisesti ole sinkkuutta tavoitellut ja ihmettelenkin usein, miten helposti ihmiset oikein löytävät kumppaneita. Vai onko kyse vain siitä, että sitä kelpuutetaan melkein kuka tahansa siihen vierelle, kun pelätään niin kauheasti sitä yksinäisyyttä?
Välillä tuntuukin, että ihmiset seurustelee vain pelkästään yksinäisyyden pelosta, sillä tosi harvassa suhteessa on kyse mistään oikeasta rakkaudesta. Ja mitä järkeä on seurustella, jos ei kyse ole todella todellisesta rakkaudesta?
Tätä ihmettelee yksi kummastelija ;).
Sama laulu täällä ja ehdottomasti olen samaa mieltä kanssasi! Tuntuu, että yksin ei osata olla. Tämä riippuu tietenkin ihmisestä, itse nautin yksin olosta. On ihanaa, kun saa tehdä juuri mitä ja milloin itse haluaa. Joskus iltaisin (tai esim. baarista jälleen yksin palatessa) tunne on ehkä hieman toinen... ;) Ehkä olen kasvanut itsekkyyteen, kun olen ollut koko elämäni yksin, pystynkö sopeutumaan sitten joskus toiseen ihmiseen "valtakunnassani"?
Parikymppiseksi ennätettyäni tuntuu, että nyt ei enää viitsisi aloittaa suhdetta vaan seurustelun vuoksi vaan siinä pitäisi olla jo...rakkautta(?).
Siis sitten vasta saa sanoa itseään sinkuksi, jos ei ole aikuisiällä koskaan edes koskenut vastakkaiseen sukupuoleen (ehkä muodolliset kättelyt voidaan laskea poikkeukseksi).
Ja ikää pitää olla vähintään 30! Jotta tietää ja tuntee sinkkuutensa läpikotaisin.
No entäs sitten jos 9. luokan päättäjäisissä on luokkalainen tyttö tehnyt vaisun halauksen? Olenko fake sinkku? Ikääkin on nyt vielä alle 23.
Naapurin setä piti kättään reidelläni taloyhtiön makkaranpaistoillassa viime kesänä. Menikö sinkkuus?