Olemme seurustelleet 10v josta naimisissa 2v.
Puolisoni narahti. Hän on pettänyt minua viime vuoden toukokuussa ja jatkanut suhdetta lyhyen aikaa katkaisten sen kuitenkin myöhemmin. Syksyllä yhteydenpito oli alkanut uudestaan sähköpostinvaihtona jatkuen "loppuun asti".
Raivostuin! Käskin hänen häipyä ja hän menikin serkkunsa luo asumaan ja siellä hän onkin vielä reilu viikko tapahtuneen jälkeen. Tilanteen rauhoituttua rupesin miettimään mitä oli tapahtunut ja löysin syitä niin itsestäni kuin hänestäkin - meillä ei ollut mennyt kovin hyvin.
Olemme puhuneet asiasta ja käyneet läpi syitä jotka johtivat tähän tilanteeseen. Ongelmakohdat löytyivät ja olemme miettineet miten saisimme ne korjattua.
Tilanne on kummallinen - tunnen osasyyllisyyttä tapahtuneesta. Tilanne laukaisi suhteessamme jo pidemmän aikaa märkineet paiseet. Pettäminen ja paljastuminen saattoi jopa pelastaa meidän suhteemme joka parhaimmillaan onkin ollut loistava. Nyt tiedämme mikä meni pieleen.
Toisaalta en tiedä pystynkö antamaan anteeksi vaikka niin haluaisin. Aika näyttää.
Tätä palstaa lukiessani huomaan ihmisten ajattelevan varsin mustavalkoisesti. Todellisuudessa tilanne on aina monimutkaisempi. Pettäminen itsessään on aina virhe. Jos tilanteeseen ajautuu pitää herätä suhteen tosiasioihin ja korjata tilanne. Pettäminen on heikkouden merkki - ei pystytä käsittelemään suhteen ongelmia vaan pakoillaan tilannetta. Pettämistä ei pitäisi ikinä tapahtua vaan asiat pitäisi pystyä käsittelemään ennalta niin sydämiä ei särkyisi. Toisaalta virheiden tekeminen on inhimillistä - olemme vain ihmisiä.
Suhteemme saattaa palautua siihen mitä se oli parhaimmillaan. On myös mahdollista, että se kaatuu koska ongelmat johtivat liian pitkälle. On piste minkä jälkeen rakkauskaan ei suhdetta pelasta. Ratkokaa ongelmat ennen kuin tällaista pääsee tapahtumaan. Muuten saatatte menettää jotain korvaamatonta.
Puolisoni narahti. Hän on pettänyt minua viime vuoden toukokuussa ja jatkanut suhdetta lyhyen aikaa katkaisten sen kuitenkin myöhemmin. Syksyllä yhteydenpito oli alkanut uudestaan sähköpostinvaihtona jatkuen "loppuun asti".
Raivostuin! Käskin hänen häipyä ja hän menikin serkkunsa luo asumaan ja siellä hän onkin vielä reilu viikko tapahtuneen jälkeen. Tilanteen rauhoituttua rupesin miettimään mitä oli tapahtunut ja löysin syitä niin itsestäni kuin hänestäkin - meillä ei ollut mennyt kovin hyvin.
Olemme puhuneet asiasta ja käyneet läpi syitä jotka johtivat tähän tilanteeseen. Ongelmakohdat löytyivät ja olemme miettineet miten saisimme ne korjattua.
Tilanne on kummallinen - tunnen osasyyllisyyttä tapahtuneesta. Tilanne laukaisi suhteessamme jo pidemmän aikaa märkineet paiseet. Pettäminen ja paljastuminen saattoi jopa pelastaa meidän suhteemme joka parhaimmillaan onkin ollut loistava. Nyt tiedämme mikä meni pieleen.
Toisaalta en tiedä pystynkö antamaan anteeksi vaikka niin haluaisin. Aika näyttää.
Tätä palstaa lukiessani huomaan ihmisten ajattelevan varsin mustavalkoisesti. Todellisuudessa tilanne on aina monimutkaisempi. Pettäminen itsessään on aina virhe. Jos tilanteeseen ajautuu pitää herätä suhteen tosiasioihin ja korjata tilanne. Pettäminen on heikkouden merkki - ei pystytä käsittelemään suhteen ongelmia vaan pakoillaan tilannetta. Pettämistä ei pitäisi ikinä tapahtua vaan asiat pitäisi pystyä käsittelemään ennalta niin sydämiä ei särkyisi. Toisaalta virheiden tekeminen on inhimillistä - olemme vain ihmisiä.
Suhteemme saattaa palautua siihen mitä se oli parhaimmillaan. On myös mahdollista, että se kaatuu koska ongelmat johtivat liian pitkälle. On piste minkä jälkeen rakkauskaan ei suhdetta pelasta. Ratkokaa ongelmat ennen kuin tällaista pääsee tapahtumaan. Muuten saatatte menettää jotain korvaamatonta.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minun kokemuksen mukaan olette saaneet lopuksi ikää aukeamattoman solmun.
Asiat vain pahenee.
Jos voit niin lopeta suhde se ei ole enään koskaan muutu paremmaksi,koska luottamus on nyt teeskentelyä.
"Pettämistä ei koskaan pitäisi tapahtua". Ai miksi niin? Sehän on vain yksi asia muiden joukossa, joista voi saada sydänkipuja, mutta se on ELÄMÄÄ!
Pettämisen jälkeen suhteesta voi tulla todella tiivis ja paljon ehompi kuin ennen pettämistä.
Kun petetään ollaan jo ajauduttu suohon. Ongelmat voi ratkoa menemättä niin pitkälle.
Eli tiedätkö, mitkä ovat miehesi tunteet tähän toiseen naiseen? Itselläni samanmoinen tilanne, yhteisiä vuosia vain enemmän.
Noin kuukausi "kiinni jäämisen" jälkeen yritämme elellä ja kuulostella tuntemuksiamme. Mieheni on matkatöissä...
Mieheni on tunnustanut, että on edelleen ihastunut tähän toiseen naiseen, mutta on valmis/jättänyt jo yhteydenpidon tähän "misuun". Mieheni haluaisi yrittää rakentaa suhteemme uudelleen, tunteet minua kohtaan ovat kuulema edelleenkin vahvat. (Uskooko?)
Tämä luottamuksen puute on kalvava ja sen tosiasian hyväksyminen, että hän tosiaan on ihastunut toiseen ! En tiedä voinko elää sen tiedon kanssa...!
Miten sinulle tuli mieleen että mies oli pettävä osapuoli tuossa tapauksessa? Ainakin minulle syntyi kuva että nimenomaan nainen petti. Varsinkin tuo serkun luokse muuttaminen antoi vaikutelman siihen suuntaan.
Jätin tarkoituksella sukupuolet pimentoon. Mielestäni on yhdentekevää kumpi on kumpi.
petetty vaimo, siksi.
teillä on mahdollisuudet kaikkeen! ensin sinun on opittava antamaan anteeksi itsellesi, sitten toiselle. keskustelkaa, puhukaa ja jos rakkautta on vielä jäljellä, on vain unohdettava ja anteeksi annettava, ja aloitettava uudelleen. tai saa aloittaa...
Siis pystytkö luottamaan? Jos hän on yön poissa,
niin epäiletkö? Jos puhelin soi ja hän menee
toiseen huoneeseen juttelemaan, niin epäiletkö?
Pystytkö oikeasti enään luottamaan???
...Koska eiköhän se ole aika tärkeä osa kanssa-
elämistä?
Minä en voisi, en pystyisi.Minä rakastan miestäni,
ja jos hän pettäisi, haluaisin varmaankin antaa
anteeksi lasten takia. Mutta en voisi enään
koskaan luottaa, tuskin häntä sänkyyni enään
haluaisin... ehkäpä siinä tunteetkin pian kuolisi.
Puolin-jos-toisin. Ja oravanpyörä olisi valmis.
Entäs jos joskus huomaat olevasi yhdessä pahemman pettäjän kanssa,mietitkö sitten myös itseäsi.
En tiedä luotanko vastaisuudessa vai en. Aion kuitenkin yrittää. Jos luottamus palaa ja suhde rupeaa toimimaan en näe syytä erota. Eroaminen "suoriltaan" olisi mielestäni hätiköityä.
Jos luottamus ei palaa/suhde ei toimi eroamme. Sovimme pelisäännöt yhteisymmärryksessä ja seuraavat pari kuukautta näyttävät mitä tapahtuu.
Toivon parasta mutta pelkään pahinta...