Olen törmännyt tällaiseen ongelmaan: Olemassa olooni ei uskota!?!? Tekstiviestein ja mailein tapahtuvassa yhteydenpidossa ei uskota,että olen juuri sellainen,kun kerron olevani ja livetapaamisissa aina vihjataan,että kaiva nyt se sormus sieltä taskusta.Et voi olla vapaa.
Itse en pidä itseäni,kuin ihan tavallisena miehenä ulkoiselta olemukseltani.Sisäisestä puolestani on sanottu,että olen erittäin fiksu ja mukava mies,jonka kanssa voi keskustella sivistyneesti asiasta,kuin asiasta ilman,että tarvitsee tuntea itseään jännittyneeksi ja vaivautuneeksi.Käytöstapojani ja kohteliaisuuttani ovat monet vanhemmat ihmisetkin kehuneet joko suoraan minulle tai vanhemmilleni.
Miten voi teille arvon naiset vakuuttaa,että olen juuri tällainen,kuin olen ja vapaana kuljen vielä,enkä piilottele sormustakaan???? Vai yksinkö sitä saa vielä seuraavatkin 33 vuotta kulkea???
Itse en pidä itseäni,kuin ihan tavallisena miehenä ulkoiselta olemukseltani.Sisäisestä puolestani on sanottu,että olen erittäin fiksu ja mukava mies,jonka kanssa voi keskustella sivistyneesti asiasta,kuin asiasta ilman,että tarvitsee tuntea itseään jännittyneeksi ja vaivautuneeksi.Käytöstapojani ja kohteliaisuuttani ovat monet vanhemmat ihmisetkin kehuneet joko suoraan minulle tai vanhemmilleni.
Miten voi teille arvon naiset vakuuttaa,että olen juuri tällainen,kuin olen ja vapaana kuljen vielä,enkä piilottele sormustakaan???? Vai yksinkö sitä saa vielä seuraavatkin 33 vuotta kulkea???
Vastaukset 8
Vanhimmat
kutsu epäilijät kylään. Eiköhän asuntosi paljasta, asuuko siellä nainenkin kanssasi.
Kyllä sitä ihan hyvin yksinkin pärjää kunhan lopetat itsesäälisi ja jatkuvan naisenhakusi.
Monet miehet ovat valinneet yksinelämisen jatkuvien parisuhdeongelmien tai jonkun muun syyn vuoksi
Sitten kun on päättänyt elää yksin on paljon helpompi olla. ( Maassamme on melkoinen määrä yksineläjiä)
Jos tämä nyt menee elvistelyn puolelle niin menköön.
Olen erittäin kauniiksi kehuttu nainen. Tästä johtuen, ihmisillä on alkuun omituinen asenne minua kohtaan.
Tutustuttuamme, alkaa tulla kommentteja; Miten sä voit olla noin mukava, kultasydäminen ja älykäs ku olet ton näköinen. Hyvännäköiset naiset ovat yleensä täynnä itseään ja pinnallisia...
Olen tullut siihen tulokseen että ihmiset jotka eivät ajattele pintaa syvemmältä, tai tietävät sisimmässään olevansa kieroja, itsekkäitä ja epärehellisiä; Eivät pysty käsittämään että jonkun ihmisen toimintatavat saattavat olla täysin erilaiset.
Myöskin kateus on kuvioissa niin kauan kuin ihmisiä ollaan, ja sekös se syö mieltä rotan lailla...
Aitoja Helmiä tässä kovassa maailmassa on näet harvassa! :)
Kiitos kommentistasi.Olet oikeassa siinä,että helmiä tai aarteita on hyvin harvassa :) Senkin olen saannut havaita,että kaikki meistä ihmisistä osaa keskustella,mutta hyvin harvat meistä osaavat oikeasti kuunnella toista ihmistä... :)
No eiköhän sitä vielä jollekulle joskus kelpaan tällaisenakin... ;)
Jos tunnet olevasi vähän "erilainen"; luonnollinen, aito ja oikeasti toisista välittävä, on syytä olla tyytyväinen itseensä.
Rakasta, kunnioita ja viihdy ensin itsesi kanssa, ja pian muutkin tulevat sen tekemään!
Ja olit ihan oikeassa. Harva aidosti kuuntelee toista, moni vain esittää välittävänsä antaakseen itsestään miellyttävän kuvan. Itsekkäistä syistähän ihminen lähes poikkeuksetta toimii. Mutta onneksi niihin harvoihin helmiinkin törmää ajoittain! :)
Kuten jo otsikkokin sanoo,niin toivossa on hyvä elää.Ja itseni kanssa olen sinut ehkä liiankin hyvin... :) Olenhan yksikseni ollut koko elämäni...
Kuten jo sanoit aikaisemmin,helmiä on hyvin harvassa.Joku voi törmätä sellaiseen,joku ei törmää ehkä koskaan ja joku ei vain usko,kun helmeen törmää tai ei ainakaan halua uskoa...
No elämä jatkuu joko ilman helmeä tai helmen kanssa... Itsestäni en numeroa tee,enkä itseäni tyrkytä.Voi olla enneminkin niin,että jonkun on tartuttava minua kädestä... ;)
Minulla on aivan sama ongelma...joskus kun on tavannut mukavia miehiä niin tuntuu että kaikki vaan tuijottaa sitä ulkonäköä, eikä katso minua, siihen mitä minä olen sisältä...
olen myös törmännyt siihen ongelmaan ettei miehet uskalla lähestyä minua, vaan katselevat vain kaukaa. Sitä joutuu sitten aina itse rohkaisemaan mielensä ja menemään juttelemaan. Onneksi olen hymyileväinen ja sosiaalinen luonne, todella kiltti ihminen. En koskaan oikeastaan ajattele muista pahaa.=)
Nykyään olen suhteessa todella suloisen miehen kanssa, jolla onneksi on itsetunto kohdallaan ja näkee sen miten paljon häntä rakastan ja osoittaa sen päivittäin, miten arvostaa minua ihmisenä. Meillä on 4 vuotta ikäeroa, eli hän on minua hieman vanhempi. Kyllä jokaiselle on se elämänkumppani olemassa=)