Rakastuin sinuun, en uskaltanut näyttää sitä.. pelkäsin itseäni ja sinua. Kului aikaa ja olin oman onneni herra... kunnes rakkaus ja intohimo oli saanut tarpeeksi kasvaa räjähtääkseen. Tapasimme tavalla jolla emme olleet ennen tavanneet, rakastuimme, olimme onnelisia. Meni pitkän aikaa ja unohdin kuinka aika juoksee, olin sokea. En nähnyt,en välittäny en tarvinnut muuta kuin sinua. Aika kului ja suuttui tiedottomuudestani kuinka se voi antaa ja ottaa. Se päätti vastata tyhjään kaikuun jollaista ei normaalisti synny. Se sai minut sekaisin, en enää ymmärtäny läheisyytesi tarkoitusta vaikka jossain rakastin sinua enemmän kuin maa aurinkoa. Ajauduimme aikaan jollaista ei ole ollut ennen... se tehtiin meitä varten ja siellä se odottaa vieläkin seuraavaa onnellisuuden hetkeä. Käyttäydyin huonosti sinua kohtaan, satutin sinua en ehkä pahimmalla tavalla mutta tarpeeksi pahasti omasta mielestäni. Sinua en enää kainalossani nää ilman mitään hoppua ja kiireitä. Muistelen aikaamme jolloin olimme onnellisia.... aikaa sen jälkeen kun sinnittelimme, mutta lopulta aika sai yliotteen se vei sinut pois minun luotani... kokonaan. Nyt pidän ajasta kiinni ja toivon... toivon ettei sitä aikaa olisikaan joka meidät eroitti, sai minut muuttumaan, vihaamaan ja olemaan paha. Aika antoi minulle opetuksen, opetuksen siitä ettei sitä kannata unohtaa... Ja nytten muistan sen aina tavalla jolla kukaan ei voi kuvitella... se vei minusta isoimman osan. Anna minulle anteeksi rakkaani!
Aika
Kirjoittaja
2538
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kauniisti kirjoitettu, ihankuin mulle. Mutta mikä aika ? Aikaahan on.....
Ei aikaa voi selittää ;) Tässä oli lähinnä kysymys matalasta ajasta jonka jokainen käsittää omalla tavalla :) Alanko sekoamaan? :D Rakkaus on ihmeellinen asia jota ei voi mitata,määritellä tai ohjata. Ja ehkäpäs se olikin sinulle... kuka tietää ;)