Luulin(tyhmä kun olen),että meillä on kaikki suurinpiirtein hyvin....vaan tulipa turpaan(henkisesti ja kunnolla).Miehelläni olikin toinen nainen,jolle kertonut"kamalasta akastaan"....joulu yritettiin viettää yhdessä ja sopiakkin asioita...sain oikein hepeneitä joululahjaksi...tammikuussa mieheni ex soittaa ja kertoo että heillä on suhde....mieheni on katuvainen,tahtoo korjata välit yms(elätänhän minä perheemme ja maksan talolainan,kun miehelläni menee taloudellisesti huonosti).Perjantai-iltana mieheni kertoo kuitenkin ettei minua enää rakasta ja kuinka vastenmielinen olen(olen mahtanut olla näky kiloineni lahjahepenissä....)Nyt yritän raapia itseäni kasaan ja ajatella eteenpäin,jo lastenkin takia.....Voi kuinka tunnen itseni typeräksi,halvaksi...huiputetuksi...kuinka näin voi tehdä toiselle,lastensa äidille???
mieheni ei välitä
onneton
41620
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minulle kävi samoin, miehelläni oli yllättäen pitkäkestoinen suhde toiseen naiseen. Sillä erolla, että minulla mies on kotona tällä hetkellä, mutta ei meillä enää mitään parisuhdetta ole.
On siinäki äiti, tokaisi mieheni tänään. Melkein 30 vuotta avioliitoa takana. Meillä on kaikki päin peetä. Viisi vuotta sitten yritimme parantaa suhdettamme, kaksi vuotta pariterapiaa, muutama avioliittoleiri jne. Nyt parisuhdetta ei enää ole olemassakaan.
Silloin keskustellessamme, miehelläni ainoat asiat mistä hänellä oli hyvää sanottavaa minusta oli siinä, että olin käynyt töissä ja kasvattanut lapset, silloin jo aikuiset.
Nyt en ole ollut töissä vaan eläkkeellä ja meillä on lapsi jota mies joutuu hoitamaan, koska en ole sairauksieni vuoksi tällä hetkellä kykenevä yksin huolehtimaan tästä lapsesta enkä kodista, kuten aikaisemmin olen tehnyt.
Mieheni on myös eläkkeellä, eikä hänelläkään ole muita velvollisuuksia, kun tämä lapsi ja koti. Minua hän ei missään tapauksessa hoida, vaikka sitä välillä tarvitsisinkin. Jos kuolisin lapsi minut sängystä kylmänä löytäisi, mies ei huomaisi ennen kun lapsi alkaisi ihmetellä miksi äiti on kylmä.
Lisäksi olen ollut kaksi vuotta kotona neljän seinän sisällä, mies ei lähde minun kanssani minnekään. Kauppaankaan en kelpaa mukaan, hän käy yksin sielläkin. Lääkäri on ainut paikka jossa joskus pääsen/joudun käymään.
Pikkaritkin sain ostettua kun käveltiin lääkäristä autolle ja sattui kauppa olemaan matkan varrella niin kävelin ovesta sisään, muuten olisin saanut pian olla kokonaan ilman niitä. Ilman tietokoneella ostomahdollisuutta, en tulisi toimeen, esim. lapsen vaatetus ja kaikki muu tarpeellinen jäisi hankkimatta.
Eroaminen ei ole mahdollista, mikä neuvoksi ?
Hei !!!
Olen itse mies, tuommoista jota kutsut mieheksi oikea nimi on tekopäyhä p*a. Ryhdistäydy hyvä nainen, vika ei ole sinusta. Jätä se onneton etsimään isompaa egoa, se vielä kapsahtaa....Tsemppiä toivottaen...
Voi hyvät naiset.
Eikö teillä ole itsekunnioitusta sen vertaa, että jättäisitte tuollaisen sadistin.
Uskoisin, ettei monikaan mies sietäisi moista käytöstä.
Kunnioituksen ja toisesta huolehtimisen pitää olla molemminpuolista.
Kirpaiseehan se ero aina, mutta ajatelkaa elämäänne kokonaisuutena.
Elämäänsä ei kannata haaskata toisen ihmisen takia, jos kerran itse on parhaansa yrittänyt.
Paha tähän neuvoa antaa. Oma äitini kesti vastaavan paikan hammasta purren ja odotti, että lapset kasvoivat. Vanhemmat erosivat pian sen jälkeen kun nuorin oli täyttänyt 18 vuotta. Kunnioitan häntä siitä ja hän sai ylläpidettyä kulissia niin, ettemme me lapset tajunneet mitä tapahtui.
Toisaalta tuollainen tilanne on henkisesti niin raskas, että sitä ei välttämättä kannata pitkittää. Kyllä lapsetkin eroon sopeutuvat kunhan se käy siististi. Toista vanhempaa on turha arvostella ja haukkua lapsen kuullen, siitä ei seuraa mitään hyvää. Jokainen on ansainnut molemmat vanhempansa myös avioeroperheessä.
Toivottavasti kaikki vielä selviää ja muuttuu hyväksi.