Eilen, muistatko? Oltiin täällä meidän yhteisessä kodissamme, porukka oli taas koossa.Mutta silloin joskus viideltä aamulla mullakin oli sitä seuraa, sun paras ystäväsi, lapsuudenkaverisi.Se vaan kävi niin helvetin äkkiä, enhän mä sua ikinä oo ees ajatellu pettäväni, sä kun merkitset mulle niin paljon enemmän kuin ne edelliset.Mutta mä tein sen taas, mä olen hölmö.Sillä hetkellä en välittänyt ollenkaan, sähän olisit voinut hetkenä minä hyvänsä tulla sisälle huoneeseen.Voiko tällästä ikinä unohtaa, antaa anteeksi...Ku vaan sattuu...Mä kertoisin jos uskaltaisin.
Petin, taas kerran...
Kössi Kenguru
31209
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
merkitsee hän niin paljon!!! HUH HUH mitä paskaa sä jauhat.
Tuntuu että aika pieni osa ihmisistä ajattelee aivoilla
Ei toi oo kovin yksiselitteinen juttu. Se, että noin käy, on syy molemmissa osapuolissa. Syitä siihen täytyy miettiä ja tunnustus voi johtaa jopa parempaan suhteeseen...tai sitten lopettaa senkin mikä on ollut. Meille kävi just niinkuin ensin mainitsin. Tapahtuneesta on jo lähes kahdeksan vuotta aikaa ja kaikki on hyvin...mutta enää en uskalla tunnustaa...