Tarvitsisin neuvoa ...olemme mieheni kanssa eron partaalla. Lapset pitää vielä miehen asunnossamme jonka hän jättää kokonaan minulle. Itse hän saa auton ja sitten on rahallisesti rikkaampi joten niihin en halua kajota...muutenkin kuin minä. Nyt kysyn neuvoa miten teen paperin jolla on lain voima? voinko tehdä sen itse koska mieheni kuitenkin sen allekirjoittaa. Ja ottaa siihen sitten kaksi todistajaa ? kysyn tätä siksi koska en vaadi muuta ja en halua riitaista eroa. Tämä on meidän yhteinen sopimus. Mutta haluan sille lain voiman..koska ei tiedä mitä mies päättää hetken päästä.
Miten teen paperin?
Woman
101105
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Neuvoisin Teitä teettämään osituksen lakimiehen luona jossa selviää kaikki yhteiset varat,velat ja lasten huoltajuus sekä tapaamisoikeudet sekä se miten yhteinen omaisuus jaetaan. Lakimies tulee ennenpitkää halvemmaksi ja sopimus on sanamuodoiltaan oikein laadittu.Joudut hakemaan lainhuudatuksen kiinteistöstä asuinpaikkakuntasi käräjäoikeudelta, käsittelyaika on n.1kk maksaa noin 70 €.Eli parempi tehdä kaikki asiat kerralla eikä mitään osa-osituksia,niistä voi tulla riitaa jälkeenpäin.
Meillä on lapset niin isoja jo ettei niiden kanssa tule ongelmia. Nuorin 14v, Meillä vaan on tilanne ettei mies halua tajuta että suhteemme on ohi. Siksi haluan paperille asiat sitten vasta haen eroa. En halua riitaista eroa. Kaiken pitäisi olla selvillä ennen eroa. Tai niin minä haluaisin. Olemme siksi jo jakaneet suullisesti ja auto ja asuntomme on noin osapuilleen samoissa hinnoissa. Emme siis ole rikkaita joten osingonjakoa ei muuten tarvita.
Siis haluat osittaa omaisuuden ennenkuin olet jättänyt käräjäoikeuteen avioerohakemuksen ensimmäisen vaiheen? Aika erikoista, miksi moinen järjestys? Ymmärsinkö, ettet hae eroa ellei mainitsemaasi sopimusta synny miehesi kanssa ennen kuin alat eroprosessin? Käytännössähän olisitte tekemässä avioehtoa, missä määritellään kunkin omisuus... jonka mukaisesti omaisuus jaetaan erossa.
Jos olet päättänyt erota, niin jätä ensin hakemus KäO:teen, ja sitteen teette ositussopimuksen, sovitte elatuksen ja tapaamisoikeudet. Ellei ole paljoa jaettavaa, ja asia sovussa menee ... niin ei ositussopimus kauhean vaikea ole laatia (malleja löytyy kyllä). Ja lainvoima sopimuksilla on, eikä ositussopimusta ole "rekisteröitävä" maistraatissa kuten esim. avioehdon laita on. MUTTA, jos osituksen tuloksena esim. sinun haettava uudet lainhuudot kiinteään omaisuuteen, tms. NIIN suosittelen juristin käyttämistä ... voi pitkässä juoksussa tulla paljon halvemmaksi.
Oletteko jakaneet myös velat suullisesti? Periaatteessa nekin kun menevät avioerossa omaisuuden tavoin puoliksi (riippimatta kumman nimissä otettu tai milloin). Joka tapauksessa, omisuus kannatta osittaa ja jakaa mahdollisimman pian kun ero kintuilla -- muuten tuppaa jutut mutkistumaan, kuten tuossa alla on luettavissa.
PS. Osituksessa EI makseta osinkoa, vaan tasinkoa (jos toinen ns. "saamapuolella")
Täytyy varmaan tarkentaa että jos eroamme ilman että olemme jo osittaneet omaisuuden mies tekee asiasta riitaisan. Näin kun tekisimme kuten olemme suullisesti sopineet poistaisi monta ongelmaa. Tai ainakin minä uskon niin ja haluan turvata ainakin itselleni katon pääni päälle. Meillä ei ole velkaa yhtään. Ei kummallakaan. miehelläni on jopa rahaa huomattavasti enemmän kuin minulla tilillä. Niistä en halua mitään. Siksi kysyin voinko tehdä vaan *paperin* jolla olisi lain voima . Olen jo kolme vuotta koettanut saada miestäni tajuamaan ettei meidän suhde jatku. Olemme siis vaan kulissiliitossa kun mies ei halua että saan oman rauhan. Mutta kun olemme jakaneet niin sitten on varmaan minunkin helpompi laittaa suhteelle piste. Älä nyt käsitä väärin...haluan vaan turvata lapselleni katon pään päälle ..enkä mitään ihmesotaa mieheni kanssa.
Siis ... sinä tahdot avioeron, mutta et ole prosessia aloittanut. Jos aloitat prosessin ennen kuin olette jakaneet omaisuuttanne, pelkäät että miehesi käy "hankalaksi". Olen melko varma (varman vastauksen saat tuolta "Laki&Rikos" foorumista) ettette voi lainvoimaista ositusta tehdä, ilman että ero on vireillä. Eli, luulisin avioehdon olevan ainoa keino (joka rekisteröitävä maistraatissa) jakaa yhteinen avioliitossa oleva omaisuus "etukäteen". Ja sitten jos/kun eroatte, avioehdon mukaisesti omaisuus kahteen kasaan.
Muta se ei päähäni mahdu ... että kuinka kuvittelet saavasi miehen jakamaan omaisuutenne juridisella sopimuksella "tosta vaan huvikseen" vaikka siitä joskus olisikin jutusteltu. Ei kai hänkään nyt NIIN tyhmä ole, ettei tajua mikä kuponki käräjäoikeuden kansliasta seuraavaksi tulla tupsahtaa...
No, omapa on asianne -- mutta miksi mennä "perse edellä" puuhun eroasioissakaan. Logiikkasi ymmärrän (asunto lapsille ja sulle), mutta en sitä kuinka ajattelemallasi järjestelyllä estät tilanteen "mies tekee asiasta riitaisan"
Olen outo tapaus. Myönnän itsekin. Mutta en jaksaisi alkaa tapella kun saan muutenkin koettaa
joka päivä ajatella että kyllä tämä tästä. Mieheni ei ole tyhmä mutta kuten sanoin sille jää kuitenkin enemmän kuin minulle jos teemme vaan paperin. Joku vana sanoi että voi tehdä pelkän osituspaperin siksi täältä sitä kyselin. En avioehtoa ajatellut.
... rautalangat taas jätinkään (anteeksi, tämä oli sydämmellistä vinoilua)...
Sinähän suhteenne ja etenkin miehesi parhaiten tunnet -- mutta aika sälli ellei ala vetää hernettä nenään kun moista kuponkia tarjoat allekirjoitettavaksi todistajien läsnäollessa. Mä ainakin arvaisin viimestään sillon että ero tulee, ja ottaisi pattiin tollanen säätäminen ja virittäminen ... "pitääks se mua tyhmänä"-reaktio, tai "pitääks se mua roistona"-reaktio (mikäli asia on jo suullisesti sovittu).
Siis voittehan te osituksen tehdä "valmiiksi" ennen kuin eroa haettu, mutta vahvasti epäilen sillä mitään lain voimaa olevan (avioerohakemuksen ja ositussopimuksen päiväys ei oikein täsmää). Ja jos mies oikeasti omaisuuden jaossa jäisi "voitolle" kuin jos se tehdään 50/50 , niin luulisi hänen ositukseen suostuvan edukseen silloinkin kun eroprosessin olet aloittanut.
Mutta ... jos valitsemallasi tiellä tahdot edetä, ja lainvoimaisen jaon avioliiton aikana tehdä ... niin se on sitten avioehto.
Tiedän kyllä että sinä höystät juttua huumorilla. Pidän tavastasi antaa minulle ohjeita :)
Mutta meillä nyt vaan tilanne mikä on..mies on ns. tyhmä kun ei tajua että ei toista saa noin vaan lämpenemään. Ja minä taas olen tyhmä kun en vaan marssi hakemaan eroa. Ositus tapahtukoon sitten miten vain...mies voi myydä autonsa ja pistää rahat vaikka kankkulan kaivoon. Eli meillä jää vaan asunto jaettavaksi =)))
Mutta sano sinä miehenä miksei mies usko jos sanoo ettei tykkää enää toisesta ja koettaa saada toisen jatkamaan eloa muulla tavoin...siis yksin.
Äläkä sano minulle että se rakastaa minua ...jos toisesta välittää niin kyllä sen jättää rauhaan. Vai pitäiskö mun alkaa itkemään ? se taitaa olla ainoa keino mitä en ole tehnyt...
P.s. tämä ei kyllä nyt koske ihan aihetta mistä aloitin
... yhteen kommenttiisi : "mies voi myydä autonsa ja pistää rahat vaikka kankkulan kaivoon." ==> eikä voi, ellet niin tahdo / salli. Auto on teidän yhteistä omaisuuttanne riippumatta siitä kenen nimiin rekisteröity. Kuin myös tileillä olevat rahat, riippumatta siitä kenen nimissä tili. Noh, asunto jää jaettavaksi kyllä ... tai se menee päikseen muun kanssa ... mutta on teillä aika arvokas auto tai erittäin edullinen asunto jos ne yks yhteen menis ...
Toi toinen pointtis siitä, miks mies ei tajua että tahdot hänen jatkavan eloa toisaalla ... eipä sitä mielellään tunnusta itselleen, väkisin koettaa varmaan "yhteiseloa" kanssasi. Vaan siihen kun tarvitaan kaksi, mutta eroon yksi. Jos olet päätökseesi huolellisella pohdinnalla ja arvioinneilla tullut, niin kyllä se sun vastuulla on asialle jotain tehdä jotta sen mielenrauasi saat. Parisuhdepuolella voisi sitten saada niitä toisenlaisia neuvoja -- tänne en niitä aihepiirin vuoksi tarjoile.
Kiitos sinulle M35 kun jaksoit vatvoa minun kanssa tätä asiaa. Sait vääntää jopa rautalangasta :)
Mutta sainpahan sinulta kyllä neuvoakin...ja kyllä minun mieheni auto on kallis...ja eihän osake ole minkään arvoinen täällä lännessä. Pitäisi asua Hesassa :D
Olet oikeassa se vika kysymys ei kuulunut tänne palstalle mutta laitoin sen hieman kevennykseksi. Pärjään kyllä ilman parisuhdepalstaa...usko tai älä :)