mikä siinä on

Höpönlöpö Vai mies muuttumassa naiseksi? Naiset ovat kautta aikojen osanneet puhua asioista. Sittenhän miesten juuri pitäisi osata puhua asioista paremmin muuttuessa naisten kaltaisiksi.

Nainen kirjoitti:

Höpönlöpö Vai mies muuttumassa naiseksi? Naiset ovat kautta aikojen osanneet puhua asioista. Sittenhän miesten juuri pitäisi osata puhua asioista paremmin muuttuessa naisten kaltaisiksi.

Okei, sanavalinta oli väärä (ja provo), tarkoitus oli sanoa: "Muuttumassa _neideiksi_". Enkä viitannut tällä siihen, että tekstiä ei tule, vaan siihen että sanojen takana ei seistä ja selän takana puhutaan paskaa. Juonitellaan ja valehdellaan. Sitten kun jäädään kiinni, niin selittely ja kiemurtelu on ihan tolkutonta, tai väännetään itkua kun tulee isin kädestä...

korjaan... kaikki minun tuntemani miehet. sano sä nyt, että törmäät vääriin ihmisiin. niin aina. sori, mutta se vaan alkaa olla niin katkeroittavaa, että tosiaan tuntuu siltä, ettei muunlaisia olekaan. vaikka itse kuinka yrittäis olla rehellinen, suora ja ottaa toisen huomioon... mikään ei riitä.

Oon usein törmännyt samaan. Siitä sitten oppii, että on alettava kiertelemään, kun haluaa välttää kähinöitä ja olla mieliksi. Sitten kun alkaa kiertelemään eikä sano suoraan, niin sitten tingataan suoraa vastausta. Kun viimein sanoo sitten suoraan, niin siitä vasta riemastutaan, että no niin, miksei sitä voinut heti sanoa, ihan suoraan, oliko tuo nyt niin vaikeaa, tä?!

Että mitä siihen nyt sitten sanot...?

morkkis kirjoitti:

Oon usein törmännyt samaan. Siitä sitten oppii, että on alettava kiertelemään, kun haluaa välttää kähinöitä ja olla mieliksi. Sitten kun alkaa kiertelemään eikä sano suoraan, niin sitten tingataan suoraa vastausta. Kun viimein sanoo sitten suoraan, niin siitä vasta riemastutaan, että no niin, miksei sitä voinut heti sanoa, ihan suoraan, oliko tuo nyt niin vaikeaa, tä?!

Että mitä siihen nyt sitten sanot...?

niin ei siitä useinkaan hyvää seuraa. Avokämmentä, käsilaukkua, haukkumista ties miksi, välien selvittelyä ynnämuuta. Mutta tietyissä asioissa, kuten ihmissuhteet, olen kyllä pyrkinyt sanomaan asiat suoraan. Tuloksena se, ettei naamaani kaivata näköpiirissä. Mutta hyväksyn sen.

Kruuse kirjoitti:

niin ei siitä useinkaan hyvää seuraa. Avokämmentä, käsilaukkua, haukkumista ties miksi, välien selvittelyä ynnämuuta. Mutta tietyissä asioissa, kuten ihmissuhteet, olen kyllä pyrkinyt sanomaan asiat suoraan. Tuloksena se, ettei naamaani kaivata näköpiirissä. Mutta hyväksyn sen.

Aihe kiinnostaa, koska mulla on ollut samanlaisia kokemuksia. Miesten vastauksista voi päätellä, että tärkein syy on halu vältellä ongelmia. Okei, sehän kuuluu samaan sarjaan kuin muutenkin ikävien asioiden välttely (tiskaaminen, sukulaisvierailut ym.) ja on sinänsä ihan ymmärrettävää. Ihmispolo karttaa luonnostaan (tai ainakin lykkää mielellään) ikäviä hommia, mutta usein niiden välttelystä aiheutuu vielä isompia ongelmia tulevaisuudessa. Näkökulma vaikuttaa: tiskaamisenkin voi nähdä joko ongelmana (hirvistys, joudun raatamaan) tai ratkaisuna ongelmaan eli tiskivuoreen. Yleensä ajatellaan, (tai ehkä tämä on vain naisten ja sosiaalitätien näkökulma) että puhuminen ratkaisisi ongelmia. Monien miesten mielestä se kuitenkin tuottaa niitä. Luulen, että mitään ei ole tehtävissä niin kauan kuin osapuolten näkemykset puhumisesta poikkeavat näin paljon toisistaan.

Niina kirjoitti:

Aihe kiinnostaa, koska mulla on ollut samanlaisia kokemuksia. Miesten vastauksista voi päätellä, että tärkein syy on halu vältellä ongelmia. Okei, sehän kuuluu samaan sarjaan kuin muutenkin ikävien asioiden välttely (tiskaaminen, sukulaisvierailut ym.) ja on sinänsä ihan ymmärrettävää. Ihmispolo karttaa luonnostaan (tai ainakin lykkää mielellään) ikäviä hommia, mutta usein niiden välttelystä aiheutuu vielä isompia ongelmia tulevaisuudessa. Näkökulma vaikuttaa: tiskaamisenkin voi nähdä joko ongelmana (hirvistys, joudun raatamaan) tai ratkaisuna ongelmaan eli tiskivuoreen. Yleensä ajatellaan, (tai ehkä tämä on vain naisten ja sosiaalitätien näkökulma) että puhuminen ratkaisisi ongelmia. Monien miesten mielestä se kuitenkin tuottaa niitä. Luulen, että mitään ei ole tehtävissä niin kauan kuin osapuolten näkemykset puhumisesta poikkeavat näin paljon toisistaan.

siinä olet varmaan oikeassa, että tärkein syy lienee on halu vältellä ongelmia. Mutta eikös se ole molemmilla sukupuolilla?!? Luulisi ainakin olevan... Tuosta tiskaamisesta en oikein osaa sanoa kun minulla siinä ei ole ongelmaa, teen sen mielelläni muutaman päivän välein vaikkei altaaseen olisikaan kertynyt kuin muutama lautanen. Mutta sukulaisvierailut on kyllä pakkopullaa.

Niin vielä siitä, että puhuminen ratkaisee ongelmia. Osittain uskaltaisin olla eri mieltä. Itse ainakin koen henk. koht. perheongelmani ja siihen liittyvät tunnekuohut niin, että parempi kun pidän ne sisälläni. Itteeni vaan ottaa päähän se kun kaverit tivaavat tuntemuksiani jonka seurauksena voivottelevat, taputtavat olkapäälle ja väittävät ymmärtävänsä... mistä ne voi tietää kieroutuneen ajatusmaailmani tuntemuksia. Mut kyl se puhumine joissai asioissa auttaa. Joskus on ainakii auttanu sellain, ettei oo tarvinnu nähdä vastapelurin naamaa muutamaan kuukauteen ku on vetäny niin isoja herneitä nenään.

Tällänen loppuihmettely vielä; ihmettelin tuossa itekseni, että eikös se selkäänpuukotus ja paskan puhuminen selän takana oo kuitenkin enemmän naisten kuin miesten laji? Tällanen mielikuva minulla ainakin on. Ja eikös ennakkoluulot olekkin elämän suola ;)

Kruuse kirjoitti:

siinä olet varmaan oikeassa, että tärkein syy lienee on halu vältellä ongelmia. Mutta eikös se ole molemmilla sukupuolilla?!? Luulisi ainakin olevan... Tuosta tiskaamisesta en oikein osaa sanoa kun minulla siinä ei ole ongelmaa, teen sen mielelläni muutaman päivän välein vaikkei altaaseen olisikaan kertynyt kuin muutama lautanen. Mutta sukulaisvierailut on kyllä pakkopullaa.

Niin vielä siitä, että puhuminen ratkaisee ongelmia. Osittain uskaltaisin olla eri mieltä. Itse ainakin koen henk. koht. perheongelmani ja siihen liittyvät tunnekuohut niin, että parempi kun pidän ne sisälläni. Itteeni vaan ottaa päähän se kun kaverit tivaavat tuntemuksiani jonka seurauksena voivottelevat, taputtavat olkapäälle ja väittävät ymmärtävänsä... mistä ne voi tietää kieroutuneen ajatusmaailmani tuntemuksia. Mut kyl se puhumine joissai asioissa auttaa. Joskus on ainakii auttanu sellain, ettei oo tarvinnu nähdä vastapelurin naamaa muutamaan kuukauteen ku on vetäny niin isoja herneitä nenään.

Tällänen loppuihmettely vielä; ihmettelin tuossa itekseni, että eikös se selkäänpuukotus ja paskan puhuminen selän takana oo kuitenkin enemmän naisten kuin miesten laji? Tällanen mielikuva minulla ainakin on. Ja eikös ennakkoluulot olekkin elämän suola ;)

Hmm. Ei kai sitten voi sanoa, että puhuminen olis absoluttisesti hyvä juttu kaikissa tilanteissa. Kai sen toimivuus riippuu myös osallisten kommunikaatiokyvyistä. Mulle se sopii ehkä siksi, kun en ole kauhean toraisa. Puhumisen idea kyllä on siinä, että sillä on mahdollisuus hävittää ne ihmissuhdeongelmat niin, ettei sitten tarvitse enää säilöä niitä sisällään. Enkä nyt tarkoita, että niillä voi hävittää sen kumppanin ;)

Loppuhuomautukseesi liittyen; en osaa sanoa, onko selkäänpuukotus ja paskan puhuminen selän takana enemmän naisten kuin miesten laji, mutta tosi ikävää se on. Olen aina inhonnut juoruilua ja selän takana puhumista, ja ärsytti tosiaan, kun pari vuotta sitten joku teki aiheesta väitöskirjan ja totesi, että juoruilu onkin hyödyllistä sosiaalisesti lahjakkaiden ihmisten puuhaa.

morkkis kirjoitti:

Oon usein törmännyt samaan. Siitä sitten oppii, että on alettava kiertelemään, kun haluaa välttää kähinöitä ja olla mieliksi. Sitten kun alkaa kiertelemään eikä sano suoraan, niin sitten tingataan suoraa vastausta. Kun viimein sanoo sitten suoraan, niin siitä vasta riemastutaan, että no niin, miksei sitä voinut heti sanoa, ihan suoraan, oliko tuo nyt niin vaikeaa, tä?!

Että mitä siihen nyt sitten sanot...?

Näin on, juuri näin nainen toimii.

Minun on vaan niin helvetin vaikea ymmärtää - tai siis - saada juntattua läpi tätä ajatusta naiseeni, että miksi kysyä asiaa, johon ei halua vastausta. Ja siis tämän, että ei oikeasti halua kuulla totuutta, tuntuu kyllä sisällään tietävän jo kysyessään.

Riidan haastamista se on, turhan päiten.

Sitten kun sanot suoraan niin suututaan.

Rehellisyys ei ole nykymaailmassa kunniassa.

Niina kirjoitti:

Hmm. Ei kai sitten voi sanoa, että puhuminen olis absoluttisesti hyvä juttu kaikissa tilanteissa. Kai sen toimivuus riippuu myös osallisten kommunikaatiokyvyistä. Mulle se sopii ehkä siksi, kun en ole kauhean toraisa. Puhumisen idea kyllä on siinä, että sillä on mahdollisuus hävittää ne ihmissuhdeongelmat niin, ettei sitten tarvitse enää säilöä niitä sisällään. Enkä nyt tarkoita, että niillä voi hävittää sen kumppanin ;)

Loppuhuomautukseesi liittyen; en osaa sanoa, onko selkäänpuukotus ja paskan puhuminen selän takana enemmän naisten kuin miesten laji, mutta tosi ikävää se on. Olen aina inhonnut juoruilua ja selän takana puhumista, ja ärsytti tosiaan, kun pari vuotta sitten joku teki aiheesta väitöskirjan ja totesi, että juoruilu onkin hyödyllistä sosiaalisesti lahjakkaiden ihmisten puuhaa.

Minä oon ainakii tullu siihe tuloksee ettei se puhumine oo ain kaikkein paras vaihtari. Mut kyl se joskus toimii, jopa minun kohdalla =)

Ja se selkäänpuukotus, kyl se taitaa olla sukupuolesta riippumaton ihmiselle luonteenomainen piirre. Sellasta vaan tapahtuu ja ei kai sille mitää mahda. Tuo väitöskirja on kyl aikamoine pamaus... en silti meinaa tutkimuksista huolimatta puukottamaa kaikkia kavereita selkää..

naiset kysyvät kysymyksiä, joihin vaativat rehellistä vastausta, vain silloinm kun he haluavat haastaa riitaa.

vastaus on parempi kun roikuttaminen. Ei kaikki saa itkupotkuraivareita.