Mitenhän naiset/tytöt kestäneet kumppaninsa armeijassa olon..?
Olisi mukava tietää muiden kokemuksia ko.asiasta.
..Kyllä on naurettavaa touhua armeijassa, kun joutuu tilille joka pikku asiasta.. Sängyssä istumisesta saa puhuttelua..! ..Ja väärinkäsityksistä..Aivan naurettavaa..Olisi edes kunnon syitä, muttei?!
Olisi mukava tietää muiden kokemuksia ko.asiasta.
..Kyllä on naurettavaa touhua armeijassa, kun joutuu tilille joka pikku asiasta.. Sängyssä istumisesta saa puhuttelua..! ..Ja väärinkäsityksistä..Aivan naurettavaa..Olisi edes kunnon syitä, muttei?!
Vastaukset 16
Vanhimmat
Et yhtään mitään mielipiteittesi perusteella. Ne perustuvat varmaankin kermaperseisen poikaystäväsi vikinään siitä miten häntä kohdellaan huonosti ja ihmisarvoa tallataan armeijassa. Ei tarvitse olla mitenkään erityisen vahva pärjätäkseen armeijassa. Vain normaali ja terve mies. Jos ei kestä edes 6 kuukautta "erossa" kumppanistaan on asiat aika huonosti. Ja nykyäänhän varusmiehet ramppaa ilta- ja viikonloppulomilla yhtenään. Minun palvelusaikana oli jopa kuukauden "kineksiä" eikä akat vinkunu yhtään toisten perään. Mutta nykyään kaikki tuntuu olevan niin paljon toisin...
Minä tiedän armeijasta sen verran että on juuri sinunlaisiasi kavereita sinne ei tarvittaisi. Olet ilmeisesti ihminen joka et paljon parisuhteista perusta? "....Akat vinkunu yhtään toisten perään" Kauniisti puhuttu meistä jotka jää sen ennen yhteisen arjen keskelle yksin. Säälittää että kukaan ei ole "vinkunut" sinun perään.(tai sitten on ja voi pojat onko se ollut kyllä helmiä sioille) Mieheni on juuri tällä hetkellä keskellä metsää pienessä teltassa liian monen asukin kans ja ei valita yhtään. Soitti ja kertoi kuinka viihtyi ohuella patjalla rämmittyään päivän hangessa. Hän lähettää viestejä jossa kertoo rakastavansa ja minä vastaan rakastavani häntä. Joka kerta itken ilosta kun hän tulee ja itken ikävästä kun hän lähtee takaisin. En tiedä mitä tarkoitat että "jos ei kestä erossa" siis ei tässä narun jatkeeksi olla hyppäämässä mutta voin sanoa että ikävä on suuri ja päivät eivät ole samoja ilman häntä..
Ikävää että sinä olet kadottanut tunteiden näyttämisen rikkauden...
..Aika typerä sinun täytynee olla..?!
Eipä ole ainoa mies, joka ihmettelee moista kohtelua..
..Ja toiseen asiaan, tuskinpa niillä alikessuilla on oikeutta siellä kännispäiten toisille vittuilla..?! Rikkomus sekin.. Kosto on suloinen...
Samaa mieltä sinun kanssasi..!!!
Ottaa se kaiketi luonnon päälle, jos itsellä ei ole yhtä hyvin, kuin muilla..Tai tunnevammainen..?!?! Kenties kateellinen...
..Se on hienoa, kun osaa itkeä ilosta toisen nähdessään ja surusta, kun joutuu luopumaan toisesta...Sitä se rakkaus on...
Tekstisi oli sen verran naurettavaa sontaa, että kannattaisi harkita maanviljelijän uraa (vai onko se jo?). Armeija-aika oli aivan perseestä, naurettavaa pelaamista ja pelleilyä, jolla ei ollut mitään tekemistä maanpuolustuksen kanssa. Ykköstilalla olivat rättisulkeiset ym järkipankkipuuhat.
Minunkin aikanani oli muuten niitä "jopa" kuukauden kineksiä. Ja akat vinkui toisen perään...
Joten voinet laittaa sen kermaperseesi takaisin housuihin?
Suomessa kun pääse joka viik.loppu kotiin en näe mitään ongelmaa. Ajattele miten esim Venäjällä tai Israelissa. Miehet pääsee lomalle 3 vuoden aikana viikoksi!! Siinä on sitä kestämistä! Varsinkin kun mies joutuu jonnekin Tsetseniaan vuodeksi!!
Yllättävän hyvin oon sopeutunu uuteen tilanteeseen! Asiaa autaa ehkä se, että poikaystäväni pärjää intissä, eikä koe sitä maailmanloppuna. Yhdessä olosta koitetaan ottaa kaikki irti, ja olla riitelemättä. Kerrotaan toisillemme päivän tekemisiä, eikä musta oo ollenkaa kyllästyttävää kuunnella inttijuttuja=D Yks pikku vinkki noista viikonloppuriennoista; en oo kertaakaa kieltäny ukkooni menemästä poikien kans kaljalle(tai näyttäny hapanta naamaa asiasta). Vaan eipä tuo silti oo menny, kun on halunnu viettää aikaa mun kanssa:) Ymmärtäväisyys, kärsivällisyys ja puhuminen, niistä kannattaa pitää kiinni!
saa nähä kuinka tulee taas sanomista tosta nimimerkistä..
Kulta kun lähtee kyyneleet tulee..aina kun se soittaa tulee kyyneleet, kun on niin ikävä..kun se tulee pois itken ilosta..:)
..Tähän alkaa tottua..elämä yhtä odottamista kultaa pois..mutta on se sen arvostakin..
Joku tosiaan aiemmin oli ottanut pahasti herneen nenäänsä nimimerkistäsi..Mutta sehän on vain nimimerkki..
Taidat itkeä monta kertaa=)...
...Mutta eipä tuo miehen armeija maailmaakaan kaada, joskus hyvä saada olla yksin...=)
..tapa nin se vahvistaa..hyvää tää tekee suhteelle..ei ainakaa kyllästy..
..noinhan se onkin..!!!
..Ja todellakin armeijan aikana huomaa, millä pohjalla suhde oikeasti on.
Muista kuitenki pitää huolta itestäs, ja elää omaa elämääs siinä odottelun lomassa. Ei siinäkää mitää järkee oo et tuhlaisit koko inttiajan pelkkään odotteluun:)
..tässä kerkee hyvin elämään muullekkin...!!!
Ei se äijän armeijassa olo maailmaa kaada..(?)Hih
..Ja kun se pääsee pois, ei enää koskaan tartte mennä yhtä pitkäks aikaa minnekkään kuulemma..
Noh, sen näkee sitte...!
..Onneks on päivät töissä, ni ei siihen odotteluunkaan aikaa paljoa jää..ja illat kun hengailee kavereiden kaa..(jos jaksaa töiden jälkee)..joskus kuitenkin kun on yksin illalla menossa nukkumaan sitä vaan odottaa..
..Ja jos vaikka opiskelee, menee opiskellessa päivä, eikä koko ajan miettiessä "Mitähän se mies nyt tekee?"
Kyllä huomattavasti pahempi olla olisi, ellei mitään tekemistä itselleen keksisi..
Mun mielestä on täysin normaalia että elämä tuntuu raskaalta siinä vaihees kun poika/miesystävä lähtee inttiin ja ikävöimiseen odotteluun kuluu aikaa. Sehän vaan kertoo siitä että rakastat ja juttu on hyvällä pohjalla.
Jännä miten ei huvita lähteä edes baariin ilman omaa miestä, mieluummin käydään sitten joskus harvoin lomilla ottamassa yhdessä.