Hei!
Olen seurustellut vuoden päivät miehen kanssa, joka on kultainen ja rakastava.
Minua on vain viime aikoina, tai ehkä alustakin saakka, vaivannut miten erilaisista asioista ja aloista olemme kiinnostuneet. Itse olen henkeen ja vereen humanisti, taiteen ja kulttuurin ystävä, sekä harrastuksien, opintojen että tulevaisuuden työsuunnitelmien puolesta.Mieheni opiskelee kaupallista alaa.
Ongelmana on se että meistä kumpikaan ei osaa oikein ymmärtää tai arvostaa mitä toinen opiskelee ja josta tämä on kiinnostunut. Hmph! Etenkin oma suhtautumiseni harmittaa. Kaupallinen ala tuntuu edustavan minulle peikkoa, kylmää, rahan motivoimaa maailma, jossa ei ole tilaa humaanimmeille arvoille. Näin mustavalkoisestihan se ei tietenkään mene.Mutta tällaisen kuvan olen mielipiteistäni varmasti poikaystävälleni välittänyt.Samalla tavoin hän toisinaan kommentoi opintojani hieman vähättelevään sävyyn, ei ilkeästi mutta pieninä naljaisuina.
Onko teillä kokemuksia vastaavasta tilanteesta? Miten paljon uskotte tällaisilla "näkemyseroilla", erilaisilla kiinnostuksen kohteilla, olevan merkitystä loppupeleissä? "Vastakohdat" täydentää toisiaan vai repii lopulta erilleen? Rakkaus voittaa?
Itse tuntuu että stressaan liikaa asiasta. Onhan meillä yhteisiäkin ihania juttuja ja kiinnostuksen kohteita - kulinaristeja ja maailmanmatkaajia kumpikin. Ja minulla on iso liuta taiteisiin höyrähtäneitä kavereita,"hengenheimolaisia", joiden kanssa syväkeskustella kulttuurista....
Mutta kertokaapa kokemuksianne ja mielipiteitänne!
Olen seurustellut vuoden päivät miehen kanssa, joka on kultainen ja rakastava.
Minua on vain viime aikoina, tai ehkä alustakin saakka, vaivannut miten erilaisista asioista ja aloista olemme kiinnostuneet. Itse olen henkeen ja vereen humanisti, taiteen ja kulttuurin ystävä, sekä harrastuksien, opintojen että tulevaisuuden työsuunnitelmien puolesta.Mieheni opiskelee kaupallista alaa.
Ongelmana on se että meistä kumpikaan ei osaa oikein ymmärtää tai arvostaa mitä toinen opiskelee ja josta tämä on kiinnostunut. Hmph! Etenkin oma suhtautumiseni harmittaa. Kaupallinen ala tuntuu edustavan minulle peikkoa, kylmää, rahan motivoimaa maailma, jossa ei ole tilaa humaanimmeille arvoille. Näin mustavalkoisestihan se ei tietenkään mene.Mutta tällaisen kuvan olen mielipiteistäni varmasti poikaystävälleni välittänyt.Samalla tavoin hän toisinaan kommentoi opintojani hieman vähättelevään sävyyn, ei ilkeästi mutta pieninä naljaisuina.
Onko teillä kokemuksia vastaavasta tilanteesta? Miten paljon uskotte tällaisilla "näkemyseroilla", erilaisilla kiinnostuksen kohteilla, olevan merkitystä loppupeleissä? "Vastakohdat" täydentää toisiaan vai repii lopulta erilleen? Rakkaus voittaa?
Itse tuntuu että stressaan liikaa asiasta. Onhan meillä yhteisiäkin ihania juttuja ja kiinnostuksen kohteita - kulinaristeja ja maailmanmatkaajia kumpikin. Ja minulla on iso liuta taiteisiin höyrähtäneitä kavereita,"hengenheimolaisia", joiden kanssa syväkeskustella kulttuurista....
Mutta kertokaapa kokemuksianne ja mielipiteitänne!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itselläni on ihan täsmälleen samanlainen asetelma kuin sinulla - itse olen humanisti ja poikaystävä kauppatieteilijä. Ongelma tämä asia on ollut lähinnä minun puoleltani; varsinkin aluksi olin ihan hirveän ennakkoluuloinen.
Tällä hetkellä olen viimein päässyt yli suurimmasta osasta ennakkoluulojani ja olen huomannut, että erilaisuus oikeastaan vain rikastuttaa suhdetta. Saapahan vähän perspektiiviä ja tulee mielenkiintoisia keskusteluja ja väittelyitä...
Toisaalta poikaystävälläni on kuitenkin hyvä maku kirjallisuuden ja elokuvien ym suhteen, mikä on minulle äärimmäisen tärkeää.
Tällä hetkellä suurimmaksi ongelmaksi ovatkin muodostuneet poikakaverin kaverit - en todellakaan koe olevani heidän kanssaan samalla aaltopituudella ja yhteisissä illanvietoissa haluaisin aina jättää sanomatta, mitä opiskelen (koska se poikii aina tyhmiä kysymyksiä ja lopulta vaivautunutta hiljaisuutta).
Tämä huolestuttaa itseäni paljon, koska kaverit ovat poikaystävälleni todella tärkeitä ja näitä yhteisiä iltoja on aika paljon...(ja tulevaisuudessa varmasti yhteisiä lomia myös ym)
Enpä osaa vielä sanoa, miten sitten pidemmän päälle toimii, mutta tällä hetkellä uskoisin, että erilaisuus on kuitenkin rikkaus.
Tsemppiä teillekin! :)
pikaisesti laajentamaan näkökulmaa!
On se vaan kumma, että kaikkien elämieni vuosien aikana olen saanut kerta toisensa jälkeen havaita, että kaikkein rajoittuneimpia muiden alojen ymmärtäjiä ovat humanistit! Olen aina yrittänyt kuvitella, että asia olisi juuri toisin päin, mutta muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta olen pettynyt. Jostain kumman syystä heillä tuntuu olevan yleinen maailmantietämys kaikkiin asioihin, ja vielä siten, että he ovat aina totaalisen oikeassa!
Olen opiskellut yliopistossa myös "vihreällä puolella", ja käsitykseni vain vahvistui. Kertokaa mistä moinen jyrkkyys muita aloja kohtaan?
Tunnen aika läjän juristeja, insinöörejä, kauppatieteilijöitä, putkimiehiä, yrittäjiä sun muita, jotka ovat hyvin kiinnostuneita taiteista eri muodoissaan, matkailusta, kulttuureista, kirjallisuudesta, luonnosta ym., eikä heillä ole läheskään niin usein pahaa käsitystä eri alojen ammattilaisista.
Siis mistä tulevat humanistien väärät käsitykset muiden alojen ihmisiä kohtaan?
Tietysti jäykkiksiä mahtuu kaikille aloille, enkä sano, että kaikki tuntemani humanistitkaan olisivat sellaisia, mutta heidän piirissään olen ylivoimaisesti eniten törmännyt tuohon mustavalkoisuuteen.
Suvaitsevaisuutta lisää, niin eiköhän teillä ole ihan rikas tulevaisuus - kaikin tavoin.
Ja ehkä minun pitäisi itsekin pyrkiä tuohon ensimmäiseen lauseeseeni - yhä enemmän...
Ali-ihmisiä jotka luulevat olevansa viisaita. Mutta ali-ihmisyys loistaa vaikka kuinka monta filosofian tuntia ottaisivat.
Jouduitko pakolla menemään 15v töihin vai mikä riepoo? Katkeruus/kateus haisee niin että nenästä karvat palaa...
Allekirjoitan todeksi myös omien kokemusten pohjalta. Itse -sanotaanko- kulttuurialan sisällöntuottajana olen mm. juuri kouluissa kyllästynyt tylsään omahyväiseen laumasieluisuuteen. Usein on näin, että olet vasta in kun musiikkimakusi ja pukeutumisesi on katu-uskottavaa ja tietysti, että käyt baarissa paljon hokemassa käsitteitä joiden tarkoituksesta et ole ihan varma. No, ihmiset onneksi kasvavat iän myötä.