Mulla oli sellainen anoppi jolle ei kelvannut yksikään miniä (4 miniää).
Aina oli selän takana pahaa puhumassa.
Minä olin miniöistä nuorin, koulutetuin, hyvässä virassa, hyvätapaisin... mutta mikään ei kelvannut anopilleni.
Meillä käydessään hän aina puhui ****:n talo, ****:n auto, ****:n lapset, ****:n sänky, ****:n sauna, ****:n kukkapenkit, ****:n talous, ****:n ****:n ****:n....
Tokaisinkin kerran ****:n vessaan mennessäni meneväni vaihtamaan tampoonia ****:n jakorasiaan.
Suututti sen verran kun kaikki oli ****:n, mulle ei jäänyt mitään, ei edes yhteistä.
Miehestäni ei koskaan ollut vaimonsa puolustajaksi äitiään vastaan, vaikka hyvin selvillä oli tilanteesta.
Nyt olen kylläkin eronnut tuosta "ihmeellisestä miehestä" ja jaossa sain puolet omaisuudesta.
Nyt on mullakin jotain omaa... ja tätä kaikkea omaa olen myös kartuttanut, toisin kuin ex-mieheni, joka osaa vain kuluttaa.
Jälestä päin olen lapsiltamme kuullut, kuinka hyvä vaimo minä anopin mielestä olin sittenkin ollut hänen pojalleen.
Anopinkin silmät ovat nyt avautuneet näkemään, millainen poika todellisuudessa on kun ei ole vaimoa huolehtimassa.
Nyt elän onnellisesti omaa tasapainoista elämääni ilman kenenkään arvostelua.
Otan vastuuta vain omasta elämästäni ja nautin itsenäisyydestäni.
Lapset ovat aikuisia ja heihin on minulla kiinteä ja lämmin suhde.
Pyrin auttamaan heitä kaikessa mihin he apua tarvitsevat, mutta en puutu heidän aikuiseen elämäänsä mielipiteineni ja kannanottoineni.
Minulla on myös vävy, joka on aivan yhtä tärkeä kuin omat lapsenikin.
Katkeruutta en enää tunne ja olen osannut antaa anteeksi.
Tätä päivää ei olisi jos eilistä ei olisi ollut.
Aina oli selän takana pahaa puhumassa.
Minä olin miniöistä nuorin, koulutetuin, hyvässä virassa, hyvätapaisin... mutta mikään ei kelvannut anopilleni.
Meillä käydessään hän aina puhui ****:n talo, ****:n auto, ****:n lapset, ****:n sänky, ****:n sauna, ****:n kukkapenkit, ****:n talous, ****:n ****:n ****:n....
Tokaisinkin kerran ****:n vessaan mennessäni meneväni vaihtamaan tampoonia ****:n jakorasiaan.
Suututti sen verran kun kaikki oli ****:n, mulle ei jäänyt mitään, ei edes yhteistä.
Miehestäni ei koskaan ollut vaimonsa puolustajaksi äitiään vastaan, vaikka hyvin selvillä oli tilanteesta.
Nyt olen kylläkin eronnut tuosta "ihmeellisestä miehestä" ja jaossa sain puolet omaisuudesta.
Nyt on mullakin jotain omaa... ja tätä kaikkea omaa olen myös kartuttanut, toisin kuin ex-mieheni, joka osaa vain kuluttaa.
Jälestä päin olen lapsiltamme kuullut, kuinka hyvä vaimo minä anopin mielestä olin sittenkin ollut hänen pojalleen.
Anopinkin silmät ovat nyt avautuneet näkemään, millainen poika todellisuudessa on kun ei ole vaimoa huolehtimassa.
Nyt elän onnellisesti omaa tasapainoista elämääni ilman kenenkään arvostelua.
Otan vastuuta vain omasta elämästäni ja nautin itsenäisyydestäni.
Lapset ovat aikuisia ja heihin on minulla kiinteä ja lämmin suhde.
Pyrin auttamaan heitä kaikessa mihin he apua tarvitsevat, mutta en puutu heidän aikuiseen elämäänsä mielipiteineni ja kannanottoineni.
Minulla on myös vävy, joka on aivan yhtä tärkeä kuin omat lapsenikin.
Katkeruutta en enää tunne ja olen osannut antaa anteeksi.
Tätä päivää ei olisi jos eilistä ei olisi ollut.
Vastaukset 1
Vanhimmat
hatunnostoinen suoritus ...Onneksi olkoon!!!