miksi ei saa olla laiha?

mutta laiha eli 173 senttiä ja 52 kiloa,ollut aina, kahden lapsen syntymän jälkeenkin, kun aikaa on mennyt muutama kuukausi. Anoreksia- tai syömishäiriöepäilyjä minunkin kohdalla epäiltiin, ihmeteltiin jopa, että miten olen voinut tulla raskaaksi...
Eli itsekin koin, että en ollut hyväksytty tällaisena, vaan käskettiin syödä ja syödä...mutta kun en liho. Tosiaan, laihaksikin nimittely voi sattua, vaikka toisin luulisi. Ollaan me vain kuin ollaan, eikös...

Mä olen ollut 15-30 vuotiaana n. 45 kiloinen ja pituutta 159 cm. Nyt 41 vuotiaana paino on 52-54 kg. Ei sulla ole mitään hätää jos syöt joka päivä ruokaa. Kyllä niitä kiloja alkaa tulla myöhemmin.
Äitini oli myös hoikka tyttö aikoinaan ja hänet lääkäri pisti lihotuskuurille. Siitä kiitollisena äitini on joutunut kamppailemaan ylipainon kanssa koko aikuisikänsä.

Koska ylipaino on niin yleinen ongelma ja lähes jokainen ylipainoinen kokee hoikkuutesi henkilökohtaisena loukkauksena. Koska ylipainoiset ovat sitä mieltä, että laihduttaminen on vaikeaa/ikävää/mahdotonta, ja heistä olisi mukavaa, että kaikki muutkin olisivat sitä mieltä, jolloin he voisivat perustella sillä sitä, että ovat ylipainoisia.

Koska sinä hoikkuudellasi olet elävä muistutus siitä, että hoikkana on mahdollista elää ilman ponnisteluja, kunhan ruokahalun normaali sääntely toimii eli ihminen syö enimmäkseen nälkäänsä eikä lohdukseen tai ajankulukseen. Se on vähän kuin ei saisi olla kaunis, koska silloin muut näyttävät suhteessa rumemmilta, vaan kaikkien pitäisi olla tasaisen rumia, että kukaan ei tuntisi itseään muita rumemmaksi. Rumennuskuurille siitä!

olen kokenut saman.Lukiossa ja oikeastaan aina olen ollut reilusti alipainoinen 17 vuotiaana 165 cm ja 48 kiloa.Vasta 21 vuotiaana alkoi painoa tulla treenaamisen ja vasta kunnolla tupakoinnin jättämisen jälkeen.Nyt oon 22 vuotta ja 166 cm ja painoa 59-60 kiloa.Olen aina ollut epävarma itsestäni alipainoni vuoksi.Olen myös saanut kokea kiusaamista sen vuoksi ala-asteelta asti.Lihotuskuurit eivät auta jos perinyt sellaiset geenit.Itsekin olen ollut aina kova syömään ja kiloja ei tullut lisää muutakuin nyt vanhemmalla iällä vasta.

Minäkin olen kokenut saman. Yläasteella ja lukiossa olin hyvin hoikka (169/48), joten terveydenhoitaja muisti aina kysyä, että en kai vaan laihduta. Kerran menin hakemaan buranaa päänsärkyyn, mutta buranaa en saanut, vaan terveydenhoitaja kehotti menemään ruokalaan pyytämään mehua tai jotain. Tuolloin en tajunnut asiaa, mutta myöhemmin tajusin, että terveydenhoitaja luuli, että olen anorektikko tai ainakin laihduttaja... Oletti ilmeisesti, että heikko oloni johtui laihdutuksesta. Missään nimessä en siis koskaan teini-iässä laihduttanut, vaan olin luonnostani hoikka.

20 ikävuoden jälkeen painoni on noussut "normaaliksi", enkä enää ole laiha. Mutta vieläkin ärsyttää, kun muistelen terveydenhoitajan suhtautumista silloin teinivuosina!

Mielestäni jokainen saa olla millainen haluaa, siis kunhan pysytään terveyden rajoissa. Olet kyllä melkoisen laiha, eikä muutama lisäkilo haittaisi. Luulen kyllä että sopivampi sinulle olisi (jos haluaa painoa lisää) jokin lihasmassaa kasvattava liikuntamuoto. (tarkoitukseni ei ole painostaminen, kunhan pohdin asiaa). Mielestäni painoa tärkeämpi mittari olisi rasvaprosentti, jos se ei ole kohdallaan (lähentelee 10:ä) olisi sinun ihan oman terveyden ja hyvinvoinnin ja aivojen toimintakyvyn vuoksi hyvä hieman lihottaa itseäsi.

En itsekään halua pakottaa ketään mihinkään muottiin, mutta mielestäni on tärkeää miettiä juuri sitä että onko terve. Itse ole 161cm ja painan 52kg (hyvin hoikka tosin) ja normaalipainon alarajoilla painoindeksin mukaan, mutta rasvaprosentti on vain 13 (naisilla p.o. muistaakseni n. 20). Itsekin muistan miten ärsyyntynyt olin mittaajan huomautuksista. Sanoin kyllä ystävällisesti että olen urheilija. Jotta rasvaprosenttini olisi kunnossa (suhteessa lihasmassaani) minun pitäisi painaa lähes 60 kg:aa, eli 8kg läskiä lisää!

Olen hyvin pienikokoinen ja saan kuulla siitä kommentteja jatkuvasti, lihavammat ihmiset taas katsovat kieroon. Voin vain kuvitella miltä minua hoikemmista tuntuu kun heitä katsotaan kieroon...

Joo, munkin molemmat mummot tarkkailee aina mun syömisiä, ku oon niillä kylässä. Syy: olen laihtunut muutamia kiloja, ja olen selvästi hoikempi. En kuitenkaan ole lähelläkään mitään langanlaihaa mallia..

Silti jotkut tuntuu selvästi epäilevän, et pihistelisin syömisistäni. Löysin jopa mummon pöydältä kirjan syömishäiriöistä. Toinen mummo taas yritti huomaamattomasti tarkkailla mun vartaloa, kun olin kesällä bikineissä.

Tää ensimmäinen mummo myös yrittää aina kovasti syöttää ja lihottaa mua. Ensin se pitää puhuttelun siitä, kuinka mun tulee ehdottomasti syödä joka päivä aina työpaikallani lämmin ateria.
Ja sit kun sanon syöneeni, alkaa hän kyselemään että mihinkäs aikaan mää sen oikein söin, ja että johan se maistus toinenkin ateria. Ei edes meinaa uskoa..

Tuntuukin, et sen mielestä mun pitäis olla vähintään lievästi ylipainonen, ennenku olisin hänen silmissään "normaali"

kiva kun on muitakin "laihoja"..no 163/52 ei edes kuulosta pahalta,mutta oon silti hyvin hoikka.Aikaisemmin olin vielä laihempi.Aina on tuntunut siltä että erityisesti muita naisia siis tukevampia naisia häiritsee hoikkuus, miehet ei oo varmaan koskaan valittaneet yhtään.

Painoindeksisi on noin 17,6 eli kun ns. normaalipainon rajoina pidetään indeksiä 20-25 niin kovin hoikkahan olet. Et kertonut ikääsi, mutta jotenkin sain käsityksen, että olet vielä nuori. Kehitysvauhti on kovin yksilöllinen ja kroppa kyllä hakee omanlaisensa mitat aikanaan. Itse olin vielä 17-vuotiaana täysin lauta laiheliini, mutta nykyään oikein naisellinen. Myös rakenne toki vaikuttaa ja monet aivan terveen, joskin tietysti hoikan näköiset, missit ovat noissa indeksiluvuissa.

On terkkarin (tms?) ammattitaidottomuutta, jos ei osaa keskustella painojutuista muuten kuin kauhistellen ja arvostellen. Hyvää hän kuitenkin varmasti tarkoitti. Terveellinen ja riittävä syöminen on kaiken painoisille tärkeä juttu ja omia tottumuksia voi aina pohtia, esimerkiksi kiireisimpinä aikoina lipsuu helposti pelkälle kahvi ja sämpylä -linjalle, mikä ei tietenkään ole hyvä.

Eli jos elintavat ovat kunnossa ja tunnet itsesi terveeksi niin ei muuta kuin ole ylpeä itsestäsi, tsemppiä :)!

Miekin olin tossa ala-aste- lukioiässä aika hoikka, jotain 160/47. Mut mie söin kun sika. Minkä sille voi jos on kova liikkumaan ja on ns. läpipaska? Nyt 24 vuotiaana oon 160/53 ja enää ei kukaan kyttää syömistä ym. kun on oikea maha. Ja jos kyttää, käsken koittaa hauista, se on nimittäin sen verran iso, että saa nopeasti todistettua, että voimaa löytyy, ja on tultu syötyäkin! :) Uskon että kun vähän vanhenet, niin tulee muutama kilo lisää, siihen asti en voi toivoa muuta kun yritä olla viisaampi kun arvostelijat ja jättää (kateelliset?) kommentit omaan arvoonsa. Myö kaikki ollaan erilaisia, toiset ei vaan tunnu sitä hyväksyvän. Mut se olkoon niiden ongelma. :)

Kun ihminen vertaa aina panoa omaansa. Lihava näkee laihat uhkana. Ihmiset keskimäärin painavat = normaali ( ei lääketieteellistä perustetta, kultuuriin sidonainen aikakauteen )

Lääketieteellisesti itse olen huippu trimmissä ( olen kilpa urheilija, ja aika tarkassa tarkkailussa )

Nämä ylipainoiset kun huomauttelevat laihuudesta vastaa kohteliaasti vain. Painosta huomauttelu on aika epäkohteliasta, pidätkö sinä sitä normaalina jos muut huomauttavat sinun ylipainosta ja heikosta kunnosta jatkuvasti sinulle ????

hentoinen oon sun kanssa ihan samaa mieltä. mut on jo useesti laitettu lihotuskuurille mun alipainosuuden takia. mä tiedän kyl et oon alipainonen mut ei se haittaa mun elämää ollenkaan. mä oon mun kavereitakin terveempi eikä mulla oo mitään ongelmia. mä oon 162/42 ja saan kuulla siitä jatkuvasti joltain..aina valitetaan et ihmisten pitäs erottua jotenkin massasta ja sit kaikki koitetaan saada ihan saman painosiks ja kokosiks. mäkin esimerkiks oon semmonen et mä en lihoo mitenkään vaikka kuinka söisin. joten..ihmiset miettikää ennen ku rupeette valittaan toisten alipainosuudesta tai vaikka ylipainosuudesta..ei kaikki ihmiset vaan yksinkertasesti voi painolleen mitään.

Laiha ei saa olla, monet siihen pyrkivät, mutta sitten kun sitä joku on, on se huomauttelemisen arvoinen juttu.
Olen 35 ja koko ikäni kuullut laihuudestani.
Esim. kamala kuinka noi sun luut törröttää, kolisee, kamala että sä olet laiha jms.
Älä kävele viemärin yli, että et putoa sinne rei,istä jne.
Itselläni ei tulisi mieleenkään sanoa jollekkin, että kamala kun olet lihava tms.
Laihoja saa haukkua vaikka kuinka ja huomauttelijat ovat keitäs muita, kuin itse ylipainoisia!!!
Olen yrittänyt kaikkeni, että painoni nousisi, mutta ei auta ja sen suuremmalla syyllä tunnen surua näistä sanomisista.
Raskauksien jälkeen, menee korkeintaa puolisen vuotta, niin paino laskee rytinällä.
Äitini on ollut samanlainen ja vasta hänen täytettyään n. 50v. on hänen painonsa jonkun verran noussut.
Painoa varmaankin saisi hankkimalla ison lihasmassan, mutta haluanko sitä ja ei kyllä olisi aikaakaan pienten lasten äitinä.
netissäkin huomaa usein, että jos kerrot olevasi laiha, sinut suljetaan ulkopuolelle keskustelusta tai sanotaan että kehtaatkin valitella jotain paino-ongelmaa.
Helpompi on antaakin muiden ymmärtää, että jatkuvasti laihdutat;)

Ärsyttää kun lehdissä joissa "komeat naiset" antavat haastatteluja, he sanovat että eivät haluaisikaan olla mitään 50-kilosia anorektikkoja. Anorektikkoja????!!! Miehetkin kuulemma pitävät ihan oikeasti vain isoista tytöistä, ja hoikat ovat epäseksikkäitä. Omasta mielestäni on kauniita naisia sekä lihavissa että laihoissa, ja se on just niin raivostuttavaa kun lihavat voivat haukkua laihoja ties miksi heinäkepeiksi eikä kukaan sano mitään mutta auta armias jos laiha sanoo lihavaa vaikka "vähän tukevaksi" niin johan rupeaa kuulumaan..Ja kaikissa haastatteluissa on jotain että "ollaan ylpeitä kiloistamme", olkaa ihan rauhassa, mutta älkää alkako haukkumaan hoikkia ihmisiä sen takia.

joitakin lainauksia muista keskusteluista:

"Olen huomannut,että pyöreämpien tyttöjen hiuksetkin ovat parempi kuntoisia ja ihon väri terve"

"Liian laihasta tulee aina sairaus mieleen.Naisen kuuluukin olla pehmeämpi ja se on kaunistakin ja miellyttävän tuntuista"

"Meillä isoksi luullaan niitä,jotka eivät ole juuri
ruikkutaulukoiden mukaisia."

"Isoilla tytöillä on muotoja ja ruikuilla ei.Ihan yläluokilla he olivatkin sitten naisellisia ja kauniita ja joka kundi kuolasi.Vaateripustimet saivat kuivua rauhassa"

"Ruikut kärsikööt kun eivät uskalla nauttia!Mies tykkää kun olen pulskempi!"

"Jos ihminen on terve ja nätti muutenkin niin pitäisikö nahka saada roikkumaan ja naama ennen aikojaan.Naisten on oikeesti karmeen näköisiä ilman perseitä ja muotoja!Ei miehet niitä himoitse"

"Kyllä sun laiset tunnetaan!TE OLETTE AINA LAIHIKSELLA JA ANOREETIKKOJA JA VALEHTELETTE OLEVANNE LUONNOSTAAN LAIHOJA"

"naisen pitää olla pyöreä ja pehmeä...
hän suorastaan mahtava...seksikäs,kaunis,viehättävä...kaikkea.."

Kivoja juttuja kirjotellaan. Mikä helvetin tarve lihavilla on haukkuja laihoja ja laihoilla lihavia? Antaisivat ihmisten olla sellasia kuin ovat, ihan kuin laihoilla ei olisi tunteita ollenkaan..

Onko susta loukkaus jos laihaa sanotaan laihaksi?? Laihuus on [epäterveesti tosin] nykyään kaunista. On paljon törkeämpää sanoo et "Hei kato vähän läski muija, kauhee fat ass!" ku "Ompas siinä laiha tyttö."
Kumpi kuulostaa loukkaavammalta??

en minä ainakaan loukkaannu jos joku sanoo että olen laiha!Olen luonnostaan hoikka,en tee painolleni ikinä mitään,koska minun ei tarvitse!Olen 164 cm pitkä ja painan vaivaiset 44 kg.Mutta kenelle se kuuluu kuin vain itselleni?Pidän itsestäni tälläisena ja se on pää-asia..ei pidä ottaa toisten ihmisten kommentteja niin vakavasti,he voivat olla vain kateellisia..ja kaikilla on omat mielipiteensä!Siksi en edes ymmärrä miten joku tulee tänne valittamaan siitä että on haukuttu laihaksi,kun muut ihmiset sen sijaan ovat yrittäneet laihduttaa koko ikänsä...jotain rajaa:)

Mä oon seurannu tota isokokoisten palstaa ja huomannu että ne puhu samalla tavalla. että niitä ärsyttää, niitä kiusataan, ne haluais laihtua. mutta jostain ihmeellisestä syystä mä kallistun enemmän näitten lihavanpien puolelle. kuinka usein koulussa ja työpaikoilla ihmistä kiusataan ja syrjitään sen takia että ne on lihavia? kuinka monella laihalla on itsetunto ongelmia? ja jos on niin äkkiäkös siitäkin pääsee, asia nimittäin on näin että lihominen on paljonkin helpompaa mitä laihduttaminen. kuitenkin homma on näin: se että on hoikka on muodikasta. mutta terveydellisesti ois hyvä jos ois siinä unelmapainossansa, näyttäis sopusuhtaiselta ja terveeltä. hoikkakin on vielä terve mutta te tunnutte olevan laihoja suunnilleen kaikki. ihmiset: liian laiha ei ole yhtään sen kauniimpi kuin liian lihava! terveydellisistä syistä on aika tärkeä asia etä ihminen on normaali, nainen tarvitsee rasvakudosta!!!!
muutenkin... jos mä olisin laiha mä en otais pultteja siitä että mulla on alipainoa. mä vaan ryhtyisin lihotus kuurille ja luultavasti muuttuisin paremman näköseksi siinä samalla.

hentoinen, olen kanssasi aivan samaa mieltä. olen 12w ja terveystarkastuksessa kauhisteltiin alipainoani (159/38) minua on haukuttu luuviuluksi tai luurangoksi neljänneltä luokalta lähtien. monet tulevat sanomaan, että kyllä sinun kelpaa, kun sinua ei ollenkaan haukuta muuta kuin kauniisti. minuakin nimitettiin läskiksi. eiväthän he tajua, että luurangoksi haukkuminen on aivan yhtä loukkaavaa kuin läskiksi haukkuminen. tietysti se imartelee minua, jos joku sanoo minua hoikaksi tai "sinulla on mallinvartalo". saisitte lihavat lakata valittamasta, meitä haukutaan yhtä lailla, eikä kukaan muu tiedä, että se sattuu, kui nyt sinä, hyvä lukija. joten lihavat, valitus pois! emme me laihatkaan ole valitelleet!

Outoa. Mulle ei oo koskaan kukaan sanonu negatiivises mieles, et "ootpas sä laiha" jne.. Oon 163 pitkä ja painan 46kg. En ees loukkaantuis jos joku sanois mulle et "hyi helvetti ku oot laiha", koska tiedän, et oon terveellä tavalla hoikka sillä multa löytyy peppu, lantio sekä outoa kyllä, mutta myös isot rinnat.

Olen itsekkin laiha ja pienikokoinen. Nykyisin tuntuu, että lihavuus on jotenkin in.(suurin osahan on lihavia)
Ja lihavilla on jotenkin aihetta haukkua meitä laihoja, olen kuullut kommentteja, että olen pinnallinen, koska olen myöntänytkin etten ikimaailmassa haluaisi olla lihava.
Ei kuulosta kovin kivalta, kun aina haukutaan laihaksi. Itsekkin syön kumminkin vain terveellisesti, ja sorrun aika usein myös karkkeihinkin.
Ovatkohan lihavat vain kateellisia?

...vaikka olinkin tonne ylemmäs jo kirjotellut. Se, mistä menee totaalisesti hermo, on jos on esim. kylässä tai jossain. Sitten on just syöny kotona oikeen kunnolla ja ehkä vetässy kahvit ja munkit päälle. Sitten kun kylässä ollaan kahvipöydässä, eikä jaksa ottaa kun yhden palan jotain, niin jeesus. No hyvä tyttö, ei tämä lihota! Et kai sie vaan laihuta? Maista nyt! Miten ei noin laihalle nuorelle maistu! Ei täs oo paljon rasvaa! Sit yrittää sanoa et just söin, mut sama se... :(

Minullakin oli sellanen tukeva tantta terkkarina ala-asteella joka jaksoi kaakattaa isoon ääneen laihuuttani. Kun sitten tulin yläasteelle päähäni oli iskostunut että olen alipainoinen ruipelo ja kun uusi terveydenhoitaja kysyi millainen painoni oli omasta mielestäni vastasin että reilusti alipainoinen. Olin silloin 160 cm ja 40 kg.

Tämä mukava ja ammattitaitoinen terveydenhoitaja selitti minulle että on olemassa monenlaisia ihmistyyppejä. Toiset ovat tukevampia toiset sirompia ja kaikkea siltä väliltä. Minä olen perinyt vanhemmiltani (jotka olivat kumpikin todella hoikkia nuoruudessaan) erittäin siron rakenteen enkä sen vuoksi ole mitenkään sairaan alipainoinen vaan normaalipainoinen.

Tottahan tämä nosti itsetuntoani kohisten ja tulin paljon iloisemmaksi ja tyytyväisemmäksi kehooni. Nykyään olen 169 cm ja 50 kiloa ja ihan tyytyväinen sillä saan syödä niin paljon kuin haluan murehtimatta painoani.

Aivan! olen kokenut saman. Elämänmuutoksen seurauksena laihdun vuoden aikana huimat 7 kiloa ja täytyy sanoa, et pelottaa välillä itteäkin vähän. Olen kyllä mielestäni aivan terve. Syön monipuolisesti, ulkoilen paljon, olen pirteä, kuukautiset vähän liiankin runsaat, ja hiukset kiiltää. Ei siis mitään ongelmia. Mutta ne kaverit ja sukulaiset..Ensimmäinen kommentti jonka saan, kun olen pukeutunut esim juhlia varten hiukankaan ihonmyötäisempiin kuteisiin, on ootpa sä laiha! kauheeko kun oot laihtunu jaadijaadijaa.. Ja juhla fiilis laskee nollaan.Ja mä kun syön ja hemmottelen itseäni mielestäni terveellä tavalla ruokaympyrän mukaisesti, silloin tulos vaan on tämä.Olen koittanut hiukan itseäni lihottaakin. Se vaan on kovin vaikeeta, yhtä vaikeeta kun laihduttaminen kun on omaksunut tietyt elintavat ja kebabit ei maistu. Enkä voi sanoa, että ylipainoisuuskaan erityisemmin houkuttais, tuskin kukaan voi. Noh, onneksi olen itse tyytyväinen itteeni ja luotan kyllä siihen, että viimestään lastenteko vaiheessa paino pamahtaa kattoon ja alipainosuus on muisto vain. Nytpä nautin alhaisesta verenpaineestani ja pienestä verisuonitukosriskistäni..

Älä välitä, olen 163/45 ja kuulen aina kommentteja laihuudestani! En ole anorektikko vaan luonnostani sirorakenteinen. Menkkani ovat säännölliset, joten olen aivan täysin terve! Eli, kyllä saa olla laiha, jos on terveellä tavalla laiha, you know!

Älkää välittäkö kateellisten puheista.
Kyllä useimmat olisivat mieluummin laihoja kuin lihavia.
Olen myös saanut hoikkana(joskaan en luonnostaan)
kuulla kommentteja tyyliin miten sä voit olla noin laiha ja sitä rataa...
Lihavat vain eivät kestä sitä että kaikki eivät ole norsuja.

Muistot tuli mieleen... :D
Jumankauta, mun sukulaiset kyttäs yhdessä vaiheessa mun syömisiä joka kerta kun niillä käytiin, en vaan lihonnut, kiitos ilmeisesti isän puolen geenien. En nyt hirveesti luota mun tädin ja mummin ruokailuohjeisiin...
Täti on ''terrorisoinut'' nyt jo aikuiset lapsensa tiukkaan ruokarytmiin ja tiettyihin ruokatottumuksiin (ts. päivä menee pilalle jos ruokaa ei ole tasan klo 12, saman verran ja niitä iänikuisia, lapsuudesta asti saatuja ruokia..tsiisus!). Mun broidi ja minä ( meidän vanhemmat) ollaan helisemässä, kun sinne mennään: soitetaan, että tulossa ollaan ja mainitaan että ollaan jo matkalla käyty syömässä---> ''täällä on ruokaa odottamassa!''
Mun mummi kokkaa sen verran, että siitä riittäis koko armeijalle (''syökää nyt, kun sitä on niin paljon'' ''ei me jakseta'' ''no tehän otitte niin vähän'' ''---'') koko homman päälle vielä kahvia ja pullaa, vaikka sanotaan että EI KIITOS!
Molemmat em.henkilät on ylipainosia, mummilla on diabetes. Ruokaan läträtään kermaa ja sokeria (aivan, diabeetikon ruokavalio...). Nykyään mummi tosin pihistelee syömisten kanssa, ''jottei sokeriarvot nouse''. Niinpä niin, meille kyllä voi tuputtaa ja perunahan on se ''terveys''ruoka....

On tosi loukkaavaa, kun joku tulee huomauttamaan painosta/laihuudesta. Kuntosalilla kun käyn (oon nyt lihonnut hieman, BMI on n.19) YLIpainoiset naiset tuijottaa mua ja muita hoikkia kuntoilijoita, h*lvetin ärsyttävää! >:( ei oo mun vika, että ne sitä kakkua vetää lärviinsä. Lukion terkkari, lihava täti hänkin, jakso huomautella mun laihuudesta. Ei auttanu kun mainitsin, että harrastan juoksua...

Seuraavan kerran, kun joku kauhistelee mun painoa/ulkomuotoa, ja jos kauhistelija on lihava, kysyn että saanko haukkua läskiksi, ihan vain tasa-arvoisuuden vuoksi?

Kiva, että löytyy kohtalontovereita! Itse olen 25v, paino 53kg, pituutta 157cm. Eli pienikokoinen nainen olen, ohuet luut. Itse olen asian kanssa aivan sujut, mutta joskus masentaa, kun jotkut lähipiirissä kauhistelevat ulkomuotoani: "oot kyllä laihtunu ihan hirveästi, ei susta oo enää mitään jäljellä!" jne. Mitähän tässä pitäisi tehdä? Alkaa syömään hirveästi? Kokemuksen mukaan kun kilot näkyy kasvoissa ja takapuolessa, ei keskivartalossa. Ei oikein innostaisi.

Löytyyhän meitä näköjään muitakin! Olen 23-vuotias, 164 cm ja 51 kg. Olen aina ollut sirorakenteinen, vaikka painoni on pituuteeni nähden normaali. Ihmiset kyttää syömisiäni koko ajan, jopa töissä olen saanut kuulla kuinka muut ovat huolissaan syönkö tarpeeksi. Perheeni aina kauhistelee, voi kun olet kuin sudenkorento, voi miten pieni pää yms... Olenkin nyt jo vuosia ollut tankkauskuurilla ja pyrin syömään isoja annoksia. Työkaverini syövät salaattia ja puuroa, itse syön rekkamiehen annokset spagettia ja jauhelihakastiketta. Olen pyöristynyt hieman, mutta painoa on tullut vain 400 g lisää. Syön siis kuin hevonen! Paino ei ole periaatteessa noussut paljoa, mutta muotoja on tullut vähän lisää. Kauhean työn on joutunut tehdä tämänkin eteen, kun joudut mättämään isoja annoksia vaikka ei tee yhtään mieli. Lihavat ihmiset on aina arvostelemassa ja haukkumassa. Kokevat varmaan että se on heidän etuoikeus. Tunnen itseni todella terveeksi, syön paljon ja monipuolisesti, mutta myöskin liikun päivittäin. Olen edelleen sirorakenteinen enkä tästä muuksi muutu. Ei isoluinenkaan voi muuttua pienempiluiseksi. Ihmiset voisi kyllä miettiä mitä puhuvat muille. Suomalaiset ovat suurin osa tosi isokokoisia, joten Suomessa pistää enemmän silmään olla siro ja hoikka, kun hieman ylipainoinen. Ulkomailla asuessani sulauduin paremmin joukkoon ja suomalaiset turistit näyttivät suorastaan jättiläisiltä paikallisiin verrattuina. Tämä ei edes ollut missään Kiinassa, vaan ihan Euroopassa!

Missä kohtaa haukuin suomalaisia lihaviksi? Sanoin että suomalaiset on keskimäärin isompikokoisia (isompiluisia) kuin esim etelämaalaiset. Tekstini pointti oli se että suomessa pistää silmään jos on pieniluinen, koska suurin osa ihmisistä on suht pitkiä ja muutenkin "isompiluisia". Luustoja on monenlaisia. Tarkoitukseni ei ollut haukkua lihavia. En ole koskaan haukkunut ketään isompikokoista enkä lihavaa, mutta itse olen saanut kuulla isompikokoisilta ties mitä haukkumanimiä. Tietenkin koko pitkästä tekstistäni bongasit ainoastaan yhden lauseen, jonka koit loukkaavana. Hyväksyn isompikokoiset, ja toivon myös että isompikokoiset voisi hyväksyä kaikki itseään hoikemmat ja pienemmät haukkumatta heitä pönkittääkseen omaa huonoa itsetuntoaan.

Mulla ei varmasti ole mitään pyöreitä vastaan, en itsekkään ollut laihimmasta päästä lapsena, jolloin sain kuulla olevani läski. Myöhemmin laihduin paljon kun kasvoin pituutta, jolloin sain kuulla omistavani anorektiset jalat. Tämän takia en ole koskaan haukkunut ketään isompikokoista, enkä pienempikään kokoista. Tekstistäni ehkä paistaa läpi kauna, jota tunnen näitä ihmisiä kohtaan jotka ovat vartaloani vuosien mittaneen jatkuvasti haukkuneet. Ihmisten paino voi muuttua paljon vuosien varrella, joten kenelläkään ei ole liene varaa haukkua muiden vartaloita.

Toisten ihmisten eväät ovat kyllä yleinen puheenaihe, mutta ei tyyliin "voi kamala, miten voit syödä noin vähän, katso Liisa sinäkin nyt miten vähän toi syö". Ja kyllä, kyseessä on ihan aikuiset ihmiset jotka näin puhuu. Isompikokoisilla jos on eväänä ainoastaan leipä ja puuroa, niin kukaan ei sano mitään. Hoikalla/laihalla jos on leipä ja puuroa, niin on ihan varmasti syömishäiriö. Voi tietenkin johtua siitä että joka tuutista vaahdotaan syömishäiriöistä ja ihmiset kiinnittää tähän paljon huomiota. Itseäni ei kiinnosta ollenkaan mitä muut syö, oli sitten hoikka, laiha, lihava tai sairaalloisen lihava. Huolehdin omista asioistani ja toivoisin että muutkin huolehtisi. Ei vaan todellakaan ole mukavaa jos sattumalta kotona ei ole muuta kuin ruoan tähteet töihin evääksi ja joku vetää siitä johtopäätöksen että sulla on syömishäiriö, vaikka muina päivinä söisit ihan normaalisti. Sitten vielä juorutaan muille naisille ja taivastellaan yhteen ääneen. Voi tietenkin olla että olen vaan joutunut kiusaamisen kohteeksi ja muualla ihmiset eivät käyttäydy näin.

Minä koin olevani elämäni kunnossa laihimmillani. Pituutta 158cm ja painoa tuolloin 42kg. Eli olin painoindeksin mukaan olin hyvin alipainoinen. Juoksin lenkkiä n. 6 päivänä viikossa koirani kanssa. Söin viikolla normaalia kotiruokaa normaalisti ja viikonloppuisin herkuttelin sillä mitä mieli teki. Perjantait oli yleensä liikunta vapaita lepopäiviä. Lihaksiahan minulla ei hirveästi ollut/ole, kun en lihaskuntoa punteilla harjoita. (PItäs varmaan!) Juoksun tuomat sirot pitkät lihakset kyllä löytyi, mutta ei niistä hirveästi painoa kerry, kun olen muutenkin sirorakenteinen. Eli laiha voi todellakin olla ilman itsensä näännyttämistäkin. Ja vielä pointtina se, että vaikka olen hoikka olen silti sopusuhtainen, takapuoli löytyy niin kuin tissit ja vyötärö. Pienellä naisella ei tissijenkään tarvii olla isot oikeasti, kun pieni kroppa saa pienetkin tissit näyttämään isoimmilta! :)

Samoja kokemuksia on täällä päin.. anoreksia epäilyjä ja muitakin on tullut, mutta minkäs sille voi kun ei liho niin ei liho vaikka kuinka söisi. Se on vaan niin totta että se on geeneissä, sille kukaan ei voi mitään.
Mielestäni jokaisen kuuluu olla sellainen kuin on eikä muuttua..

veeeeera:n kommaan yhdyn tuossa asiassa että pieni kroppa saa pienietkin tissit näyttämään isoilta! =)

Tää on kyllä tosi vanha keskustelu, mutta niin hyvä aihe, että pakko lisätä vielä oma mielipide. Ite oon siis 17 vuotias, 171 cm pitkä ja painan jotain 51-52 kiloa eli oon hoikanpuoleinen.
Joku aina joskus sanoo mulle, että "voi kauhia ku sää oot laiha" tai jotain muuta sen tapasta. Mä en oikeen tiedä, miten sellaseen lausahdukseen pitäis suhtautua, koska se on jotenki niin ristiriitassa itsensä kanssa. Ääni kuulostaa kehulta, mutta muuten lausahdus on tosi epäkohtelias. Sellanen tilanne saa oloni tuntumaan hieman vaivautuneeksi ja hankalaksi, kun yhtäkkiä kaikki kiinnittävät huomionsa kroppaani, enkä yhtään tiedä mitä vastata.
Ite en pidä itseäni liian laihana, vaan musta oon normaalipainon alarajoilla. Mulla on ihan terve kuva itestäni, enkä yritä laihduttaa tai lihottaa (mutta tästä en kyllä haluais enää laihtua). Mulla on siis normaali, hyvä itsetunto, mutta jos kaveri päivittelee, kuinka laiha olen, niin kyllä se laittaa minut miettimään, että "olenkohan nyt sittenkin liian laiha?" tai "onko minussa jotain vikaa?" tai "okei, tiedän, että oon tällainen lauta, en voi sille mitään".
Mutta jos joku sanoo laihaksi tai muuten vaan rumasti, niin ei siitä kannata vetää hernettä nenään tai pahottaa mieltään, koska muuten ei mitään muuta kerkeäisi tehdäkään. Kunhan on terve ja ite tietää, että on hyvä sellasena ku on. Sori jos kuulosti kliseeltä. :D

Anoreksia? :D

No ei kyllä! Itsellä pituutta samat 164cm mutta painan 45 kiloa enkä todellakaan ole anorektikko.

NIIMPÄ! On mallitkin laihoja ja niitä sanotaan nätiks mut jos ei oo malli niin hirmu puheet vhä oot anorektikko..

Heissan. Olen myös pienikokoinen ja minulle aina huomauteltu koostani. Varsinkin peruskoulussa terkkarit ja luokkakaverit ihmettelivät pienuuttani.

Olen 19-vuotias ja olen tyytyväinen siroon varteeni (163cm/46kg). En ymmärrä millä oikeudella ihmiset luulevat voivansa kommentoida toisen ulkonäköä. Minulla vain on tälläiset geenit! En voi sille minkään. Äitini on ollut yhtä pieni iässäni, ja isosiskonikin painaaa vain 48kg -vaikka on 170-senttinen.

Jostain syystä ihmiset kuvittelevat, että sirouttaa saa muitta mutkitta kommentoida. Pulleus taas on tabu, eikä kukaan suoraan arvostele ylipainoista ihmistä ääneen ja seurassa. Siskollenikin on tullut joskus joku todella iso ihminen valittamaan laihuudesta. Ei sellaiseen ole kenelläkään minkäänlaista oikeutta.

En jaksanut lukea koko ketjua, mutta osa viesteistä oli aika aggressiivisia. Olen omansta mielestäni hoikka tai laihahko (162/47). Vartalonmalli on tiimalasi ja niinpä, ihme kyllä, rintsikkakoko on 65/D, vaikka muualta kehosta ei juuri rasvaa löydykään.

Muilta naisilta kuulen jatkuvasti laihuudestani kommentteja, johon oikeastaan aina lisätään määreitä: kamalan, hirveän, järkyttävän yms. Jotkut tuolla ketjussa ihmettelivät,että miten niin laihaksi sanominen muka loukkaa. Jos joku ei ymmärrä, että tuntuu pahalta kuulla olevansa "järkyttävän laiha", niin taitaa olla kyseessä ihminen, jolla sosiaalinen äly ja empatiakyky loistavat poissaolollaan!

Laihuus ei aina ole valinta. Eikä merkki anoreksiasta. Hoikka ihminen saattaa syödä hyvin, terveellisesti ja jopa herkutella ruoan rasva- tai sokerimääristä piittaamatta - lihomatta. Ehkä siinä on yksi syy kitkeriin huomautuksiin, kuka tietää?! Ymmärrän, että voi tuntua epäreilulta, kun itse kamppailee liikakilojensa (todellisten tai kuviteltujen) kanssa, kun vieressä laiheliini mutustaa suklaata. Mutta ei omaa pahaa oloa silti tarvitse itseään laihempien niskaan kaataa.