Jo viisi vuotta olen etsinyt mutten ole löytänyt rinnalleni jotakin jota rakastaa ja joka rakastaa takaisin.. Sydän on hellyyttä täynnä, ulkonäkö kohdallaan, 3-kymppinen nainen, baareissa ei jaksa enää ravata.. Ikuisesti yksinkö? Kolhuja olen saanut, mutta ne vain vahvistavat, tosin olen kranttu ja ajattelen liikaa -> minulta pitäisi lyödä kertaheitolla jalat alta, muuten menen kipsiin ja homma kaatuu siihen (kokemusta tästäkin jo on..) Auttakee hyvät ihmiset! Onko vapaana vielä ei yh miehiä.. onko kaikki jo menneet..?
Sydän itkee ikävää..
*minä*
91709
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hei.
On ikävää lukea noin surullista tekstiä- etenkin kun itsellä on samanlainen ongelma.
Eli kun ei viihdy kapakoissa tms niin seurustelusuhteesta on turha (realistisesti) UNEKSIA.
Sitten, kun vielä ei ole mikään "kovis" (tupakoimaton absolutisti) niin viimeistään silloin tietää, että "ketään en vois vähempää kiinnostaa".
Mutta toivottavasti SINÄ vielä löydät itsellesi "sen oikean".
Kaikke hyvää kuitenkin sinulle toivottaen..
Juha
Minäkin olen ollut pitkään sinkkuna, nyt alkaa kuudes vuosi, ravintolat kierrän kaukaa ja tansseissa käynnit harvenee uhkaavasti.
Kaikki asiat on elämässä kohdallaan ja ulkonäkö on ok, tuttavat ja työkaverit eivät tajua miksi en seurustele.
En tiedä mitä tehdä, tuntuu ettei halua päästää ketään naista todella lähelle, ajattelee kuitenkin pettyvänsä.
Olen alannut uskomaan etten ketään löydäkkään, enää en ala tekemään iskuyrityksiä, ne ajat taitavat olla kohdaltani ohitse.
Nyt pitää vaan yrittää viettää aikaa mieluisien harrastusten parissa ja unohtaa naiset...tuntuu vaikealta...:(
ainoa? En näköjään. Aivan samat piirteet mulla.
Kellekkään ei tunnu kelpaavan tavallinen reilu parikymppinen toimeentuleva mies.
Niinku joku edellä sano kun ei ole kovis. Eli ei tupakoi ja muutenkaan ole räyhä suustaan ni sitä kartetaan.
Baarissa tosin minustakin ujosta ja hiljasesta tulee enemmänkin kun puhelias muutaman terävän jälkeen mutta kun karu arki koittaa ni yksin sitä saa olla. Saman ikäluokan kaverit työntelee jo lasten kärryjä lapsineen ja ollaan naimisissa ja avoliitossa ja hyvässä suhteessa.
No hyvä harrastus kun on niin siihen saa kyllä vuoden jokaisen vapaapäivän kulumaan ja monesti olen ajatellu et ne naiset unohtuu siinä sivussa. Mutta eipä vaan unohdu. Aikaa olis naiselle mut naisella ei taida olla aikaa mulle.
Toisaalta sinähän sanoit olevasi kovin kranttu kumppanisi suhteen, joten ei ihmekään jos olet edelleen yksin.
Oletko edes asunut pidempää aikaa miehen kanssa saman katon alla? Jos et, niin luultavasti olet jo niin tottunut yksinelämiseen että ei yhteiselosta enää mitään tulisikaan. Sinua vaan alkaisi ärsyttää heti että huushollissa on toinenkin joka "määrää" mitä talossa tapahtuu, kotisi menettää täydellisen yksityisyyden hänen myötänsä jne.
Eli huoli pois, ajattele yksinelon hyviä puolia! Itse olin vuosia yhdessä yhden nalkuttavan pirttihirmunaisen kanssa ja nyt kun asun yksin, AH TÄTÄ AUTUUTTA! Voi tehdä omassa kodissaan just niinku itse haluaa ilman että toinen heti alkaa nalkuttaa. Tiskialtaassa on neljän päivän tiskit... entä sitten? Hahahahaa! Tiskaan ne huomenna. Jos viitsin. Nou hätä. Nou panic.
Kirjoittelen nyt kahden mielenkiintoisen tuntuisen nuoren naisen kanssa ja tapaan toisen parin viikon kuluttua ja toisen pääsiäisenä, mutta vaikka himoitsen heitä molempia ja hekin tuntuvat kiinnostuneen minusta, jotenkin kuitenkin järki sanoo ettei minun kuitenkaan pitäisi muuttaa kummankaan kanssa yhteen? Varmaan alkaa kuitenkin taas se nalkutus.
"...Kirjoittelen nyt kahden mielenkiintoisen tuntuisen nuoren naisen kanssa ja tapaan toisen parin viikon kuluttua ja toisen pääsiäisenä, mutta vaikka himoitsen heitä molempia..."
Himoitset? Vaikka et ole edes tavannut heitä...
"...jotenkin kuitenkin järki sanoo ettei minun kuitenkaan pitäisi muuttaa kummankaan kanssa yhteen? ..."
Ja nyt puhut jo yhteenmuuttamisesta, vaikka et ole edes tavannut!
Tuolla taktiikalla suhteen kestäminen ei ole kovinkaan todennäköistä.
"...Varmaan alkaa kuitenkin taas se nalkutus..."
Kannattaa varmaan kertoa ainakin ennen sitä yhteenmuuttoa, että sinua ei haittaa likaiset tiskit etkä tiskaa niitä. Mitä järkeä on muuttaa yhteen, jos elintavat ja arvot ovat täysin erilaiset. Siitä seuraa väistämättä sitä nalkutusta.
Jatkahan kasvamista...
"...minulta pitäisi lyödä kertaheitolla jalat alta, muuten menen kipsiin ja homma kaatuu siihen ..."
Tuolla taktiikalla se sydän jatkaa kyllä itkemistään.
oon 31v ihan normaali mies ja baareis kiertäminen ei enää kiinnost joten tuntuu vaikeelt kans! haluisin kyl löytää sen elämäni naisen mut joo... ei sinkkun olo ol helppoo mut kyl tähänki tottuu!
voi päätellä, kyllä niitä miehenpuolia vapaana liikuskelee, kuten allekirjoittanutkin. Luulenpa kaltaisiasi naisia olevan hieman harvemmassa ja tuo kranttuus on vain hyvä ominaisuus, vaikka tietysti vaikeuttaa kontaktien luomista (minäkin olen kuulemma ylpeän näköinen, ja pah). Entäpä jos itse löisit jalat alta joltain sopivan näköiseltä vastaantulijalta? Kysyt vaan että onko kenties vapaa, tarjooko kahvit etz. Tuskin tykännee kyttyrää ja saa ainakin hyvän mielen kun on saanut arvostusta osakseen vaikka olisi varattukin.
Samoin minä, täytin vasta 30vee ja sinkkuna elelen..nyt olen itseasiassa ollut sinkkuna kohta 3vuotta, mitä nyt pari lyhyempää seurustelua ja hirveä liuta yhdenillan ym. tapailujuttuja tässä sinkkuilun lomassa.
Baareissa tulee laukattua ja siellä mä ainakin miehiä olen tavannut, muutaman asiallisen myös netin kautta. Tänäänkin oon varmaan lähdössä, vaikka olisikin ihanaa olla vain oman kullan (hah, mikä se sellanen on =DD) kainalossa ja kattoo vaik telkkua =)
Mä olen kaunis, koulutettu, hauska ja kaikinpuolin unelmanainen, mutta myös niin vietävän nirso..en halua ketä vaan, ettei tarvisi olla yksin ja sitä paitsi olen jo tottunut tähän yksinoloon, etten edes tiedä, olenko valmis suhteeseen. Ja aina kun joku osoittaa olevansa enemmänkin valmis sitoutumaan, minua alkaa ahdistaa..Ja kuitenkin kaipaisi toista vierelleen, että saisi herätä oman rakkaan kainalosta jne.. On se vaikeeta =)
Mutta, minä uskon siihen, ettei ketään etsimällä löydä ja kyllä joku vastaan tulee jos niin on tarkoitus... Nyt olen tavannut yhtä poikaa pari kertaa ja hän vaikuttaa kaikin puolin asialliselta ja ihanalta, mutta en halua olla liian innokas, enkä uskalla edes ajatella mitään vakavampaa, kun olen loukannut itseäni niin monesti.
Voimia sinulle, et sä yksin ole.. =)