En tiedä kiinnostaako ketään, mutta olen tehnyt seuraavanlaisia huomioita seksuaalisuuteen liittyen (omasta mielestäni mielenkiintoisia), itse olen mies, 34v:
Mies pitää sellaisia naisia kauniina, joilla on samoja piirteitä kuin omassa äidissään (ulkonäössä). Tämä mieltymys muodostuu jo hyvin varhain. Itse muistan pitäneeni tiettyjen naisten ulkonäöstä jo pienenä tarhalaisena (6v), ja myöhemmin esim valokuvasta havainnut, että ko hlö miellyttää silmää vieläkin poikkeuksellisen paljon. Lisäksi tietyt ikätoverit ovat näyttäneet viehättäviltä jo ala-asteen ekalla, ja näyttävät yhä. Enkä nyt näissä esimerkeissä tarkoita mitään välttämättä kaunottaria, vaan sellaisia persoonallisen näköisiä, joista osa pitää, mutta osa ei. Tämä asia (siis että pitää äitinsä piirteitä omaavia naisia kauniina) taas johtaa siihen, että miehet pitävät kauniina yllättävän erinäköisiä naisia (minulla mm on kavereita, komeita miehiä, joilla on heila minun mielestäni keskinkartaisuus tai jopa alle, ja jota keverini silti kehuu hirveän kauniiksi). Näin ollen, koska miesten äidit ovat hyvin erinäköisiä, myös hyvin erinäköisillä naisilla on mahdollisuuksia tehdä valloituksia.
Toiseksi: Vaikka mieltymykset säilyvät suht vakioina läpi elämän, tietynlaista siirtymistä silti esiintyy (puhun siis omista huomioista). Eli kun ikää tulee, alkaa itsekin pitämään varttuneemman näköisistä naisista enemmän, ja yleisesti rima laskee muutenkin. Eli kun esim muistelee vaikka lukion luokkakaverinaisia, niin muistaa heistä pitäneensä (ulkonäön suhteen) ehkä paria kauniina, mutta kun vuosien jälkeen katselee luokkakuvaa, huomaa yllättävästi havaitsevansa kauniita piirteitä sellaisissakin tytöissä, joita nuorempana piti melko rumina.
Nämä olivat vain omia ajatuksiani, mutta tuosta "että miehet pitävät äitinsä piirteitä omaavia kauniina" olen kyllä omalla kohdallani melko vakuuttunut. Tämähän tarkoittaa myös sitä (ainakin hieman soveltaen), että mies pitää omia piirteitään omaavia naisia kauniina. minkä takia mies pitää äitinsä piirteistä? No varmaan niihin assosioituu perustavanlaatuisia hyvänolontunteita/muistoja, jotka heijastuvat sitten aina imeväisiästä aikuisuuteen.
Oliko ajatukseni hulluja, oletteko itse ajatelleet koskaan samansuuntaisesti?
Mies pitää sellaisia naisia kauniina, joilla on samoja piirteitä kuin omassa äidissään (ulkonäössä). Tämä mieltymys muodostuu jo hyvin varhain. Itse muistan pitäneeni tiettyjen naisten ulkonäöstä jo pienenä tarhalaisena (6v), ja myöhemmin esim valokuvasta havainnut, että ko hlö miellyttää silmää vieläkin poikkeuksellisen paljon. Lisäksi tietyt ikätoverit ovat näyttäneet viehättäviltä jo ala-asteen ekalla, ja näyttävät yhä. Enkä nyt näissä esimerkeissä tarkoita mitään välttämättä kaunottaria, vaan sellaisia persoonallisen näköisiä, joista osa pitää, mutta osa ei. Tämä asia (siis että pitää äitinsä piirteitä omaavia naisia kauniina) taas johtaa siihen, että miehet pitävät kauniina yllättävän erinäköisiä naisia (minulla mm on kavereita, komeita miehiä, joilla on heila minun mielestäni keskinkartaisuus tai jopa alle, ja jota keverini silti kehuu hirveän kauniiksi). Näin ollen, koska miesten äidit ovat hyvin erinäköisiä, myös hyvin erinäköisillä naisilla on mahdollisuuksia tehdä valloituksia.
Toiseksi: Vaikka mieltymykset säilyvät suht vakioina läpi elämän, tietynlaista siirtymistä silti esiintyy (puhun siis omista huomioista). Eli kun ikää tulee, alkaa itsekin pitämään varttuneemman näköisistä naisista enemmän, ja yleisesti rima laskee muutenkin. Eli kun esim muistelee vaikka lukion luokkakaverinaisia, niin muistaa heistä pitäneensä (ulkonäön suhteen) ehkä paria kauniina, mutta kun vuosien jälkeen katselee luokkakuvaa, huomaa yllättävästi havaitsevansa kauniita piirteitä sellaisissakin tytöissä, joita nuorempana piti melko rumina.
Nämä olivat vain omia ajatuksiani, mutta tuosta "että miehet pitävät äitinsä piirteitä omaavia kauniina" olen kyllä omalla kohdallani melko vakuuttunut. Tämähän tarkoittaa myös sitä (ainakin hieman soveltaen), että mies pitää omia piirteitään omaavia naisia kauniina. minkä takia mies pitää äitinsä piirteistä? No varmaan niihin assosioituu perustavanlaatuisia hyvänolontunteita/muistoja, jotka heijastuvat sitten aina imeväisiästä aikuisuuteen.
Oliko ajatukseni hulluja, oletteko itse ajatelleet koskaan samansuuntaisesti?
Vastaukset 11
Vanhimmat
en jaksanu lukea ku alun joka täyttä paskaa. äitini on hyvinkin vaalea hiuksinen. itse aina tykänny bruneteista. ikinä edes ollut ihastunut blondiin. älkääkä nyt perkele alkako puhua mitään suhteestani äitiin sillä se on kunnossa. kele tana ttu
Enpä allekirjoita tuota äiti-juttua. Yhdessäkään naisessa, josta olen ollut kiinnostunut, ei ole ollut yhteneväisyyksiä äitini ulkonäön kanssa. Olen myös ollut kiinnostunut monen tyyppisistä naisista eli mieltymykset eivät pysy vakioina edes lyhyellä aikavälillä.
Mun mielestäni isän, äidin tai/eli omiin piirteisiin ihastumisesta on kyllä tehty ihan oikeitakin tutkimuksia. Loppupäätelmä meni jotenkin niin että ihminen ihastuu samoihin piirteisiin hyvien geenien toivossa: Ihminen itse on elossa joten se on paras todiste siitä että vanhempien kaltainen kumppani ja heidän geeninsä ovat hyviä ja elinvoimaisia. Tästä varmaan joku toinen osaisi selittää paremmin kun en itse muista mistä olen lukenut tms.
Minä ainakin pidän isäni näköisiä miehiä hyvin viehättävinä.
Isälläni on aina ollut parta ja en voisi kuvitella ihastuvani parrattomaan mieheen.
Isäsuhteeni on ihan kunnossa ja terveellä pohjalla, olen vain tehnyt saman havainnon kuin viestinketjun aloittaja. :-)
On tutkittu, että ihmiset etsivät kumppaneistaan samoja piirteitä kuin itsestään. Ja näinollen vastakkaista sukupuolta edustavasta vanhemmastaan. Itseni kohdalla tuo toimii, kiharahiuksiset sinisilmäiset miehet, joilla hymyillessä näkyvät hymykuopat nappaavat heti, ihan sama millaisia lurjuksia:-(
Ja tarvitseeko ulkonäöllisiä piirteitä olla niin paljoa? Miten vaikka pelkkä kävelytyyli? Puhe? Katse? Edes jokin pieni yhteys omaan vanhempaan kumppanin haussa. Hihii, ymmärtääköhän tätä kukaan? ^_^
Se jokin :)
Nytkö se löytyi, "se jokin" onkin isi tai äiti joka siellä mukamas lymyää.
Täytyy tunnustaa, että tyttöystävässä on samoja piirteitä kuin äidissä. On se elämä hassua...
Kyllä se osaltaan on noin... mutsi oli tumma ja tummia pidän aina kiltteinä tyttöinä ja blondit on sitten narttulutkia, eli sellaisia pantavia huoranpuolikkaita :)
On tota kai tutkittukin ja pitänee jossain määrin paikkansakin.
Itselläni naisihanteet ovat ulkonäöltään hyvin erilaisia, kuin äitini ulkonäkö... jopa eri rotua.
tuossa on jotain todellista. Nyt kun rupesin miettimään niin yhtäläisyyksiä löytyy. Hymykuopat on tainnut olla kaikilla ihastuksen kohteilla ja luonteenpiirteistä tietynlainen "kiltteys" on ollut se mikä vetoaa. Enkä ole koskaan erityisemmin pitänyt pitkistä miehistä.Varsinkin nykyinen kumppani on ulkonäöltään hyvin saman kaltainen kuin isäni.
Hassua! =)
Olen ollut havaitsevinani että usein lähipiirissä että miesten kumppani on joko selkeästi samannäköinen tai sitten täysin poikkeava kuin oma äiti. Liittyköhän se sitten äitisuhteeseen... Huono äitisuhde ----> täysin eri näköinen naisihanne? Tuskin se nyt ihan noin suoraviivaista on, mutta mielenkiintoista...