Olen tuntenut ystäväni kohta yli 10 vuotta. 6 vuotta ystävyydestämme meni hyvin, kävimme bilettämässä ja pidimme yhteyttä. Olemme edelleen tosi läheisiä ystäviä kun satumme tapaamaan, voimme puhua ihan kaikesta ja kaikki tuntuu olevan hyvin... paljon on koettu ja nähty vuosien varrella.
Mutta nykyisin ainoastaan minä joudun pitämään yhteyttä yllä. Hän ei ikinä soita, ei ikinä ota yhteyttä. Hän ei ole edes onnitellut kun menin kihloihin vaikka tiesin, että hänkin tiesi asiasta. Joskus olen tahallani ollut "hiljaa" yli puoli vuottakin testatakseni josko hän vaikka ottaisi yhteyttä, huomaisi jotain puuttuvan elämästään. Ei mitään.
Tosin yli vuosi sitten hän otti yhteyttä, kun tarvitsi yhden kerran kyytiä. Sitä ennen ja sen jälkeen ei mitään. Olenkin lopettanut kokonaan yhteydenotot. En jaksa olla aina se aktiivinen osapuoli. Mielestäni ystävyyden pitäisi olla molemminpuolista.
Tiedän kyllä, että hän pitää yhteyttä kahteen muuhun ystäväänsä. Se on tullut kiertoteitä minulle selväksi.
Mikä ihme tässä mättää? Ikääkin meillä on jo pitkälle yli parinkymmenen, eli mitään teinijuttua tämä ei (kai) ole...
Mutta nykyisin ainoastaan minä joudun pitämään yhteyttä yllä. Hän ei ikinä soita, ei ikinä ota yhteyttä. Hän ei ole edes onnitellut kun menin kihloihin vaikka tiesin, että hänkin tiesi asiasta. Joskus olen tahallani ollut "hiljaa" yli puoli vuottakin testatakseni josko hän vaikka ottaisi yhteyttä, huomaisi jotain puuttuvan elämästään. Ei mitään.
Tosin yli vuosi sitten hän otti yhteyttä, kun tarvitsi yhden kerran kyytiä. Sitä ennen ja sen jälkeen ei mitään. Olenkin lopettanut kokonaan yhteydenotot. En jaksa olla aina se aktiivinen osapuoli. Mielestäni ystävyyden pitäisi olla molemminpuolista.
Tiedän kyllä, että hän pitää yhteyttä kahteen muuhun ystäväänsä. Se on tullut kiertoteitä minulle selväksi.
Mikä ihme tässä mättää? Ikääkin meillä on jo pitkälle yli parinkymmenen, eli mitään teinijuttua tämä ei (kai) ole...
Vastaukset 8
Vanhimmat
että hän on ystäväsi.Et ole tarpeeksi tärkeä ihminen,et hän viihtisi pitää yhteyttä.Jotkut ovat juuri sellasia,kun haluavat hyötyvät ottavat silloin yhteyttä. Minäkin itsekkin olen lopettanut tälläiset ystävyydet.Uusia ystäviä löytyy ja parempia.
Kovin tavallista tuntuu tuo olevan, että yhtäkkiä huomaakin pääasiassa itse pitävänsä yhteyttä ystäväänsä. Toinen ei oma-aloitteisesti ota yhteyttä. Siinä sitten oikeastaan näkee, kuka on todellinen ystävä.
Olen myös välillä "testannut", että mitä, jos itse nyt en otakaan yhteyttä niin kuuluuko toisesta. No onhan siitä ystävästä sitten kuulunut. Ei se ole tosiaankaan kivaa itse pitää yhteyttä yllä. Mutta näköjään hän kuitenkin kaipaa seuraani, vaikka ottaa yhteyttä harvemmin kuin minä.
Se on todella kummallista, ettei ystäväsi onnittellut sinua kun menit kihloihin. Ja sekin että, menee peräti puoli vuotta ettei hän ota sinuun yhteyttä.
Selvästi näyttää siltä, ettei hän kaipaa juuri sinun seuraasi. Millaisia nämä kaverisi kaksi ystävää ovat, joihin hän kyllä pitää yhteyttä? Jos kaverisi on tyyppiä, jolle on tärkeää pitää suosittuja ja meneviä kavereita. Sen takia pitää yhteyttä näihin kahteen. Olisiko mahdollista, että hän pitää sinua "liian kilttinä" ja tietää, että kyllä sinä otat yhteyttä? Jotenkin tuntuu, ettei hän arvosta sinua tarpeeksi. Joka tapauksessa vaikuttaa todella kummalliselta "ystävältä"...
Sama juttu, mutta olen tuntenut "ystäväni" ehkä 20 vuotta. ;) Usko pois ei se siitä mihinkään muutu, aina vaan kylmemmäksi muuttuu meininki.
Kaverisi muistaa kyllä sinut hädän hetkellä, eri asia muistatko sinä, koska keksit varmasti parempaa tekemistä!
Minä ja ystäväni tutustuimme toisiimme peruskoulun yläasteella ja olemme olleet ystäviä aikuisikään asti,meillä oli kivaa yhdessä,jaettiin ilot ja surut ja pystyttiin puhumaan ikävimmistäkin asioista. Mutta ystävyys on kylmentynyt. Minä olen pitänyt yhteyttä häneen yksipuolisesti, hän on harvemmin ottanut yhteyttä minuun. Kun hänellä on ollut vaikeaa niin hän on ottanut yhteyttä minuun ja halunnut puhua vaikeuksistaan, mutta kun minulla on ollut vaikeaa ja olen puhunut vaikeuksistani niin hän ei ole välittänyt kuunnella minua, se loukkaa.
Kun menin kihloihin ja kerroin siitä hänelle niin hän ei onnitellut kihlauksen johdosta.
On mennyt pitkiä aikoja kun hän ottaa yhteyttä, minä olen aina ollut yhteydenottaja häneen. Mutta olen väsynyt tämän ystävyydenhoitamisen koska se on yksipuolista. Ei hänellä ole muita ystäviä joihin hän pitää yhteyttä. Koska meidän yhteiset tuttavat ovat kokeneet kohtelun kuin minä.
Toivon että saan hyviä ystäviä ja sellaisia ystäviä jotka pysyvät ystävinä aina.
Voi myös olla mahdollista että joissain tapauksissa ystävä ´voi olla myös hyvinkin kateellinen ja se taas ilmenee millon minkäkin moisella tavalla... ihan vain jos toinen on vähän laihempi, laihtunut, kauniimpi, mukavempi, menevämpi, rikkaampi, onnellisempi , ihana avioliitto tai vastaava suhde tai jotain muuta...!!
Voi olla myös että ystävää ei ole ikinä kiinnostanutkaan pitää yhteyttä mutta kiltisti on vain jatkanut suhdetta ja näin aikuisiässä on uskaltanut ajatella ettei siitä tule mitään jos ei synkkaa omalta puolelta niin sitten ei... ja onhan se hyvä ettei tavallaan sit väkisin pidä yhteyttä jos ei niin halua. Et molemmat sit toivonmukaan saavat sellaisia ystäviä jotka todella välittävät.
No tää oli vaan tällainen yksi näkökulma asiaan...
Välillä on kyllä tullut suoranainen tunne, että ystäväni on vain käyttänyt minua hyväkseen aina silloin, kun hän itse tarvitsi. Ehkä olen vain ollut sokea ja uskotellut itselleni että ystävyytemme on aitoa... mutta voiko sitä samaa uskottelua jatkua kymmenenkin vuotta? Kuulostaa itsestänikin aika oudolta.
Lukiessani viestejänne olen tajunnut, että ystäväni tosiaankin oli aika yksinäinen kun vuosia sitten tapasimme... hänellä ei ollut paljoakaan muita ystäviä ja nämä nykyiset ystävät, joihin hän pitää yhteyttä nyt, karttelivat häntä jostain syystä silloin. Ehkä minä olinkin vain korvike nämä vuodet, nyt kun he ovat taas kuvioissa, minä olen saanut jäädä kokonaan pois kuvioista.
Miksi ihmeessä nämä asiat ovat niin vaikeita? Miksi ei ihmisellä voisi olla montakin hyvää ystävää? Itselläni on muitakin ystäviä, enkä vaadi keneltäkään mitään jokapäiväisiä yhteydenottoja, mutta olisi todella kiva jos toisesta kuuluisi edes joskus jotain ilman, että häneen pitää ottaa ensin yhteyttä.
Ymmärtäisin lisäksi asian paremmin, jos hän olisi suoraan sanonut tai ilmaissut edes asian niin, ettei halua enää olla kanssani tekemisissä. Mutta kun olen häntä nähnyt (aina silloin kun olen itse ottanut yhteyttä ja mennyt käymään), on tosiaan meno ihan samanlaista kuin ennenkin, eli olemme tosi läheisiä, ihan kuin mitään ei olisi koskaan ollutkaan.
Onhan se hyvinkin mahdollista, että sitä uskottelua ja "ystävyyttä" kaverisi puolelta voi hyvinkin jatkua vaikka kymmenen vuotta. Voihan hän haluta jollain tapaa pitää siteitä myös "menneeseen" eli joskus harvoin tavata sinuakin. Useimmiten kuitenkin sinut unohtaen. Koska todellakin tuntuu, että hän pitänyt sinua korvikkeena ja soitellut silloin kun on itse tarvinnut jotain.
Samasta kielii sekin, että kaverisi on tavatessanne ollut yksinäinen ja hänelle on "kelvannut mikä tahansa". Tällä en tarkoita, että olisit mitenkään huono vaan hän pitänyt sinua menokaverina kun ei ole muitakaan ollut vaikka hänestä on saattanut tuntua ettei teillä synkkaa. Tai hän haluaa kavereita, jotka ovat meneviä ja suosittuja. Nyt kun hänellä on niitä niin vanhat varakaverit voi sitten unohtaa. Aika pinnallista.
Kuulostaa tutulta tuo viimeinen kappale. Kun on tavattu niin kaikki on ollut niinkuin ennenkin ja tosi hyvin tultu juttuun. Itse en kuitenkaan ihan noin vain halua heittää kavereita menemään. Yksipuoliset jutut kyllä voi lopettaa.
Voiko kaverisi kanssa puhua näistä? Eihän kunnon keskustelun aikaansaaminen välttämättä onnistu. Voihan sen aloittaa varovasti vihjaamalla. Jos kaverisi ei ole muka ymmärtävinään, niin onko sitten mitään hyötyä pitää yksipuolisesti ystävyyttä yllä sellaisen kanssa..
Onneksi vielä löytyy niitä "enkeleitä", jotka aina muistavat kysyä kuulumisia, vaikka harvemminkin. Toivon että itsekin pystyn tästä eteenkinpäin toimimaan samoin omassa elämässä. On tärkeää tehdä itse oikein, vaikka saisikin joskus osakseen vääryyttä.
Vääryys on mielestäni ainakin sitä, että "ystävä" ottaa härskisti yhteyttä ainoastaan silloin kun tarvitsee apua, muutoin on vuositolkulla hiljaista. Itseäni en kehtaisi katsoa peilistä jos niin tekisin. Kenties psyykkinen sairaus tai muut kolhut elämässä voivat tehdä ihmisestä moisen pintaliiturin, että muut ihmiset ovat vain välikappaleita omille pyrkimyksille. Phyii olkoon!
Monista kavereista voisi sanoa että ne on ensialkuun aivan pottupäitä kaikki. Mutta useimmista, melkein kaikista kuitenkin paljastuu pitkässä juoksussa uskomattoman upeita ihmisiä, joita arvostan todella paljon.
Älä siis turhaa ota paineita ihmissuhteistasi, niitä tulee ja menee, jotkut kestää pidempään, toisen vähemmän aikaa. Voit silti yrittää ottaa siitä ajasta kaiken hauskan irti.
Ja hyyyväääää yyystävänpäivää kaikille! Onhan sitä taas toitotettu tässä koko aamu.