Niin, kai se on nykyajan oire ettei ole enää miehiä eikä naisia.
Miehet eivät osaa kantaa vastuuta mistään saati sitten perheestään, eivät osaa edes yksinkertaisia kodin nikkarointeja. Videot kyllä ajastetaan ja tietokone napsautetaan päälle, mutta löysät ruuvit repsottavassa saranassa saavat olla rauhassa. Kehittynein lihas löytyy pleikkaripeukalosta ja kuvitellaan vielä 20-vuotiaina, että kaljan juonti, tupakointi ja autolla ringin ajaminen on tosimiesten touhua. Kuntoillessa ajetaan autolla viiden kilometrin päähän salille jossa täsmätreenataan lihaksia mutta lehtien haravointi ei suju. Tai lumen laiseminen. Naisten hommiin ei ruveta eli ei kokata, pyykätä, siivota, mutta ei osata niitä miestenkään hommia.
Naiset puolestaan käyvät töissä, kaljalla, salilla, metsällä, ampumaradalla, keilaamassa, biljardisalilla, räkimässä nurkilla, kaivamassa nenäänsä liikennevaloissa, piereskelemässä ja osaavat todennäköisesti keskimääräisesti käyttää vasaraa yhtä hyvin kuin miehetkin. Naiset tulee töistä, ottavat kaljan ja katsovat telkkaa. Kauniita ja Rohkeita suu auki. Alle 18-vuotiaan naisen eli tytön joka toinen sana on vittu. Kiroilu sujuu myöhemminkin. Panojuttuja kerrotaan niin härskisti ja kovaan ääneen, että miesporukka naapuripöydässä punastelee.
Miehet eivät osaa kantaa vastuuta mistään saati sitten perheestään, eivät osaa edes yksinkertaisia kodin nikkarointeja. Videot kyllä ajastetaan ja tietokone napsautetaan päälle, mutta löysät ruuvit repsottavassa saranassa saavat olla rauhassa. Kehittynein lihas löytyy pleikkaripeukalosta ja kuvitellaan vielä 20-vuotiaina, että kaljan juonti, tupakointi ja autolla ringin ajaminen on tosimiesten touhua. Kuntoillessa ajetaan autolla viiden kilometrin päähän salille jossa täsmätreenataan lihaksia mutta lehtien haravointi ei suju. Tai lumen laiseminen. Naisten hommiin ei ruveta eli ei kokata, pyykätä, siivota, mutta ei osata niitä miestenkään hommia.
Naiset puolestaan käyvät töissä, kaljalla, salilla, metsällä, ampumaradalla, keilaamassa, biljardisalilla, räkimässä nurkilla, kaivamassa nenäänsä liikennevaloissa, piereskelemässä ja osaavat todennäköisesti keskimääräisesti käyttää vasaraa yhtä hyvin kuin miehetkin. Naiset tulee töistä, ottavat kaljan ja katsovat telkkaa. Kauniita ja Rohkeita suu auki. Alle 18-vuotiaan naisen eli tytön joka toinen sana on vittu. Kiroilu sujuu myöhemminkin. Panojuttuja kerrotaan niin härskisti ja kovaan ääneen, että miesporukka naapuripöydässä punastelee.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Hyviä empiirisiä havaintoja todellisuudesta. Eipä tuohon juuri ole lisättävää.
Kotihommat on tylsiä ja perheet aivan perseestä,
on tietysti joitakin onnelisia perheitä mutta ne ovat poikkeuksia. Edelliset sukupolvet söivät pakkopullat eli menivät väkisin avioon ja sitä rataa. Naisen ja miehen roolit ovat ahdistavia ja kuka sen roolin sitä paitsi määrittelee? Onko siihenkin joku muotti jonka voi tilata standardisoimislaitokselta?
Puhut todellakin asiaa! Mitä sitten voimme tehdä? Yritän kasvattaa pojastani miestä ja tytöstäni naista, ainahan siihen voi jonkin verran kotona vaikuttaa.
No ja nimenomaan kotona! Tältä tasapäistävältä kulttuurilta ei tietysti voi eikä pidäkään loputtomiin suojella, mutta evääthän voi aina antaa. Pitää lapsille antaa mahdollisuus olla sukupuolensa edustajia.
Niin toivoisin kaiken kattavaa määritelmää siitä mikä on mies ja mikä on nainen?
Miten poika kasvatetaan juuri mieheksi? Miten tyttö kasvatetaan juuri naiseksi? Ja miksi ihmeessä tytöt ja pojat pitäisi kasvattaa eri tavalla?
Itse uskon paljon enemmän siihen, että ihmiset ovat yksilöitä ja yksilöille tulee antaa vapaus olla itsensä oli poika tai tyttö tai mies tai nainen. Ei kukaan isä tai äiti saa määritellä, että sinä olet tyttö ja sinun kuuluu nyt toimia näin ja koska sinulla on pippeli on sinun roolisi oleva juuri tämä, jonka minä sinulle nyt vanhempana osoitan. Kuka vanhemmista on niin viisas, että tietää se oman mallin olevan juuri se oikea malli? Kuka voi mennä pienelle ihmiselle sanomaan, että minä tiedän parhaiten? Jokaisella aikuisella on takanaan oma kasvatuksensa, oma lapsuuden perheensä, omat mörkönsä ja omat traumansa, jotka varmasti siirtyvät muodossa jos toisessa lapsiin. Ne siirtymät eivät aina ole hyviä.
Minä äitinä yritän kasvattaa lapsestani hyvää ihmistä, joka ei jyrää toisia, antaa kaikille tilaa oli kyse tytöstä tai pojasta, vammaisesta, sairaasta, eri ihon väristä tms. Minä yritän kasvattaa lapsestani suvaitsevaista henkilöä, jolla on oma persoona, jota ei määrää yksinään sukupuoli. Itse olen perheestä, jossa tytöt yritettiin kasvattaa naisen rooliin ja pojat miehen rooliin ja ne roolimallit oli juuri niitä perinteisiä, että nainen on työjuhta ja vastuunkantaja ja poijat sitten vaan on poikia, jotka voi tehdä mitä haluaa. Kasvatus lähti siis eriarvoistamisesta, jonka koin hyvin varhain vääränä ja koen edelleen. Ei ihmiset ole eriarvoisia sukupuolen takia, tai no ovat valitettavasti hyvinkin monessa käänteessä, mutta näin ei saisi olla. No mutta minun kohdallani vanhemmat eivät onnistuneet kasvatuksessa ja varmasti se ei ole huono asia.
Sitä ihmettelen kovasti, että ihmisillä on tarve hakea jotakin erilaista käyttäytymismallia ja roolia sukupuolen vuoksi. Jos sama vedettäisiin työelämään, niin näkisin sen pomo-alaissuhteen vahvistamisena eli pelkästään pomo asema tekisi ihmisestä paljonkin erilaisen, paremman ja parempi arvoisen kuin alaisesta. Jos yksilö on itseensä ja elämäänsä tyytyväinen, niin ei sukupuoliroolilla ole kovasti väliä.
Joillekin tietysti sukupuoliroolin matkiminen tuo turvallisuutta elämään, mutta se usein esim. miesten kohdalla tuhoaa puolet miehen persoonasta, koska miehen ei sovi käyttäytyä näin ja näin, koska on se pippeli. Sääli sinänsä.
Jos otetaan vertailuun miehiä ja naisia, varmasti on naisia, jotka ovat keskimäärin miehekkäämpiä, kuin monet miehet ja toisinpäin, kun ajatellaan ihmisten päässä olevia mies- ja naismalleja. Tulisiko sitten nämä epäsikiöt eristää yhteiskunnasta, koska eivät toimi naapurin mielessä olevan sukupuoliroolin mukaisesti. Ja miten suhtautuu äiti tyttäreen, joka ei sovikaan siihen äidin sukupuolirooliin, eikä haluakaan olla samanlainen nainen kuin äiti. Tai miten käy isän psyyken, jos poika ei suostukaan kasvamaan isän miesmalliin. Taitaa olla juuri niitä asioita, jossa lapset kasvattavat loppujen lopuksi vanhempiaan, eikä toisinpäin.
Lapset eivät ole yksilöitä. Lapset eivät ole kavereita. Lasta ja lapsen toiveita voi kuunnella ja arvostaa, mutta lapsi ei osaa tehdä päätöksiä puolestaan.
Yksilöllisyys on hieno ja toivottava asia. Tasa-arvo on hieno ja kannatettava asia. Vapaa kasvatus ei. Vastuu ja elämäntaidot on syytä jokaisen lapsen oppia. Niitä tarvitaan YHTEISkunnassa. YKSILÖkuntaa ei ole olemassa. Olisi tietysti toivottavaa, että koulutuksessa katsottaisiin myös lapsen yksilöllisiä kykyjä, ominaisuuksia, heikkouksia jne. Mutta jos kotona ei opeteta niin ei lapsi opi koulussakaan.
Sukupuoliroolit kuuluvat luonnonsäätelemänä kasvatukseen ja kehitykseen. Ihmiskunta ei ole sukupuoleton tai kaksineuvoinen, ja miksi pitäisi olla? Tasa-arvon ideaa voidaan toteuttaa silloinkin kun on olemassa selkeitä sukupuolia.
Jos pikkutyttö haluaa välillä naulata naulan lankkuun ei sitä tietysti kannata kieltää vaan opettaa sekin taito, mutta ei heti korvata nukkeja työkalupakilla. Pikkupoikaa yleensä naulaaminen kiinnostaa luonnostaan, ja se tulee hänelle opettaa. Pitää naulaaminen osata muidenkin kuin amiksen käyneiden.
Vapaan kasvatuksen saaneet isä -ja äiti-iässä lapset eivät aina osaa kasvattaa lapsiaan. Vapaan kasvatuksen lapset saattavat turvautua helposti ja oma-aloitteisesti väkivaltaan kasvatuskeinona, kun muita keinoja EI ole. Lisäksi, kun elämäntaidot ovat puutteellisia ei niitä osata siirtää edelleenkään.
Näin yleistäen, älkää nyt heti kaikki vapaan kasvatuksen mielestänne saaneet pillittäkö.
Kirjoitat:
"Itse olen perheestä, jossa tytöt yritettiin kasvattaa naisen rooliin ja pojat miehen rooliin ja ne roolimallit oli juuri niitä perinteisiä, että nainen on työjuhta ja vastuunkantaja ja poijat sitten vaan on poikia, jotka voi tehdä mitä haluaa. Kasvatus lähti siis eriarvoistamisesta, jonka koin hyvin varhain vääränä ja koen edelleen"
Puhuinko edes alkup. tekstissä tällaisesta? Kaikkia lapsia pitää kasvattaa työhön ja vastuuseen! Kotona meillä oli hiukan näin. Ilman isoäitini osallistumista, hänen vanhanaikaista moraalista työtä arvostavaa kasvatusta olisin ollut pumpulipoika loppuikäni. Linnakundi joka ei osaa mitään hyödyllistä.
Eivät taitojen oppimiset ja kasvatus ketään kaada ojaan! Luontevampaa kykyjen ja kiinnostuksen mukaan, mutta voi sen vasaran ja ruuvimeisselin käytön opettaa tyttömäiselle pojallekin. Niinkuin ruoanlaiton poikamaiselle tytölle. NÄMÄ OVAT TAITOJA, eivät mitään eriarvoistamista!
En kannata vapaata kasvatusta sen perinteisessä merkityksessä. Olen aika ankara vanhempi itse, koska haluan lapseni kasvavan yhteiskuntakelpoiseksi ihmiseksi. Vapaata kasvatusta kaipaan sen suhteen, että myös ne tytöt ja pojat saavat mahdollisuuden elää täyttä elämää, jotka ovat ns. väärän sukupuolen ammatissa esim. Ei kenellekään ole oikeutta sanoa, että putkimies on miesten hommia ja lääkäri naisten. Kukin taipumustensa mukaan ja ei se sukupuoli määrää sitä, mistä on kiinnostunut. Enemmän se on epätasa-arvoinen yhteiskunta ja koti.
Yksilöitä me kaikki olemme, halusi vanhemmat sitä tai ei. Ei lapselta saa kitkettyä kiinnostusta johonkin alaan, vaikka kuinka vanhempi sitä yrittää. Ja hyvä näin. Jos tilanne olisi se, että vanhemmat olisivat kykeneviä aivopesemään kasvatuksen nimissä lapset, maailma ei koskaan muuttuisi. Lapsista tulisi vanhempiensa kopioita. Jos äiti olisi kotiäiti, kaikista jälkeläistytöistä kasvaisi näin ollen kotiäitejä koska muuta ei suvaittaisi.
Jos lapsi on kiinnostunut ruuvimeisseleistä tai vaikkapa kirjoista, ei minusta kukaan vanhempi saa, omien poikkeavien kiinnostuksensa nimissä mennä estämään lapsen omia taipumuksia.
Lapset eivät ole aivottomia robotteja, joita tulee ohjata ja käskeä ja sopeuttaa siihen omaan malliin. Lapsi on ihminen, jolla on omat aivot. Vanhemmat voivat yrittää kasvattaa lapsestaan hyvän ihmisen, mutta eivät voi aivopestä lastaan.
Onnekseni minun lapsestani ei välttämättä tule sen ammattikunnan edustajaa, joka itse olen. Hän saa työskennellä sillä alalla aikaan, joka soveltuu hänelle ja jossa hän on onnellinen. Hän saa liittyä siihen uskontokuntaan, johon tuntee kuuluvansa, jne. Minä vanhempana opetan lapselleni kaikki ne taidot mitä itse osaan, riippumatta siitä, ovatko ne taidot jonkun toisen mielestä miesten vai naisten taitoja. Taitoja tässä elämässä tarvitaan aina.
lapsien pitäisi antaa kasvaa vapaasti:villi ja vapaa meininki!
minut on kasvatettu poikien hommiin, koska sisaruksistani kukaan ei ole miespuolinen!
samalla on kyllä opetettu kotityöt, yms.
mutta olen meidän perheen "poika"!
nuo naisten ja miesten työt... niin juuri, kuka ne määrää?
uskovatko ihmiset vieläkin niitä säännöksiä, jotka on tehty ties milloin?
Haen kolmea kohtaa:
1. Lapsia pitää kasvattaa
2. Kasvatukseen sisältyy taitojen, arvojen ja valmiuksien opettaminen
3. Lapselle tulee antaa mahdollisuus olla sukupuolensa edustaja
Muut asiat ovat toissijaisia. Mitä ihmeen vaikeaa ja vastustettavaa tässä on?
On selvää, että ihmiset ovat yksilöitä. On selvää, että jotkut ovat poikamaisia ja tyttömäisiä. Mutta silloin kun itketään ja tunnetaan heikkoa omaatuntoa ja ahdistusta ja itsetunto on olematon kun mikään ei onnistu eikä mitään osata voidaan kysyä, että onko kasvatus antanut riittäviä valmiuksia?
Yleisenä ilmiönä ihmetellään mm. miesten heikkoa itsetuntoa joka kilpistyy alkoholinkäyttöön ja väkivaltaan ja yleensä levottomuuteen. Se johtuu myös siitä, että nyt aikuisten elämää elää yhä suurempi lauma vapaan kasvatuksen tuotoksia. Hellittyjä poikia, jotka eivät osaa mitään. Alkoholismi ja väkivalta ovat helppoja oppeja puuttuvien oikeiden taitojen tilalle. Toisaalla ihmetellään ilmiönä nykynaisten uusavuttomuutta, miesmäisyyttä, kylmyyttä, epäkypsyyttä, huonoja valmiuksia kasvattaa lapsia, kasvavaa alkoholinkäyttöä ja turvautumista väkivaltaan kasvatuskeinona. Onko kasvatus ollut riittävä?
Kun uskonto ei tarjoa enää arvoja ja monien yksilöidenkin arvomaailma on usein värittynyt pitää kasvatukseen silti löytää sisältöä ja suoraselkäisyyttä muualta.
Eipä sitä tälläinen perinteinen nainen jaksa miehiä kiinostaa... ilman niitä trendiharrastuksia ym... kotona viihtyvä ja vähemmän urasta kiinostunut on ehdottomasti out sinkkumarkkinoilla ( eikä baari todellakaan vedä puoleen lihatiskille roikkumaan ja vonkaamaan miestä vierelle ) Siis kokemus kertoo... ne uramangeetit jotka kittaavat kaljaa ja joille bileet maistuvat ovat miesten piirittämiä...
Tosikot tuskin jaksavat miehiä kiinostaa... edes hyvällä ulkoisella olemuksella... kun kerran ei ole valmis viemään miestä sängyn kautta tutustumaan...
Liian kalkkis nyky miesten suhteen, liian skeptinen ja liian väsynnyt edes katselemaan sillä silmällä ympärille...
Mitä naisen pitää olla... uraa tekevä bilehile ja kunnon jätkä jätkä porukassa... joten ei mitään jakoja meitsillä....
Kovasti suuri enemmistö kavereistani on rengastanut juuri kuvailemasi tapaisen ns perinteisen naisen itselleen. Vastaavasti bilehileet juoksentelevat edelleen iltamenoissaan pelimiehet ympärillään. Kannattis katsella hieman toisenlaisia miehiä, jos aikoo markkinoilla pärjätä noilla avuilla. Saatat yllättyä.
Ja mieleeni tuli vielä sekin juttu, että mitä te kunnon naiset siellä baarissa sitten teette?
Eikö se kunnon mies löydy vaikka jostain muualtakin, vähän omimmista ympyröistä? Näin minulla. En minä baariin edes lähde, siellä ne vonkaajat/ bilehileet/ pelimiehet ovat.
Mitä yleensä tehdään, tanssimme ja tapaamme ystäviä, mutta emme etsi sitä miestä.
Baari = tapa viettää ilta ystävien kanssa keskustellen ja ehkä pyörähtää tanssilattialla. Baari ei ole mikään isku paikka tai marketti mistä haetaan parisuhde.
Viime vuonna tuli kerran oltua ja tänä vuonna on ollut hieman hiljaisempaa.
1) Mies haluaa seksiä -> suhteeseen, mielellään vain tapailua -> saattavat jopa varmistaa varman panon menemällä yhteen -> nainen on vain hyödyke
2) Nainen saattaisi tehdä elämän helpoksi -> tekisi ne akkojen hommat jos oltaisiin kimpassa.
-> nainen on vain hyödyke
3) Hakee todellista elämänkumppania -> Todella harvinaisia yksilöitä, ovat valmiita tekemään töitä kehitääkseen aitoa parisuhdetta -> Todennäköisesti varattu
4) Päättämättömiä pikkupoikia, jotka lentävät kukasta kukkaan -> Eivät koskaan muutu -> Ei kelpaa
Jos jätettäisiin vain väliin se miehen metsästys. Mitä se hyödyttää katsella ympärille, aloite kuuluu miehelle.
PS: Ikää on 30 ja liikkeillä on niitä kukasta kukkaan lentäviä vapaita poikamiehiä ja tyyppiä 1 ja 2 . Ken kerran siitä on elämän tavan luonnut on sitä aina... Kun katsoo miten mies on vittännyt aikaisemman elämän voi päätellä paljon... Kuka täysjärkinen huolisi miehen jolla on takana kymmeniä suhteita ( osa tosi pinnallisia, pelkkä sex )
Nimimerkillä villit ja vapaat poikamiehet älkää edes vaivautuko vaan etsikää sitä villiä ja vapaata poikamiestyttöä.
Kuulostaa siltä, että pyörit itse tuollaisessa seurassa.
Itse olen harrastanut painia 7-v lähtien ja kaveriseurani ei todellakaan ole kuvaamasi kaltainen.
PS: olen valkoihoinen enkä ole homokaan, että näin.
Pakko nyt huomauttaa, että ainakaan itseäni en hyvällä tahdollakaan saa istutettua mihinkään näistä kategorioistasi. Ja jos vähän luet näitä juttuja täältä netistä, huomaat, että samanlaista sakkia on paljon. Ehdotan lisättäväksi kohtaa 5, voit toki sen hylätä tai hyväksyä ihan vapaasti, maailmankuvasi on oma asiasi.
5) Haluaa päästä edes toisille treffeille. -> Oppisi tuntemaan ja ymmärtämään naisia. -> Pääsisi ehkä joskus selville, mihin kohdista 1-4 haluaa kuulua.
Eli ryhmä, jolla on sukupuolivietti niin kuin muillakin, mutta ei vaadittavia edellytyksiä tai kokemuksia naissuhteista, eikä näin ymmärrystä siitä, mitä parisuhde edes voisi olla.
Mutta en ole koe kaniini. Minun treffiseurani tulee jo tietää mitä haluaa ( ja vielä toimia sen mukaisesti )
Ensinnä parisuhde ja sitten vasta sex. Treffeillä käyn vain potenttiaalisten seurustelukumppanien kanssa. Näin en "fiilaa" miestä linssiin.
Juttelemalla voi naisia oppia tuntemaan ilman treffejä tai sitä sukupuolisuhdetta. Tai sitten... kääntyy jonkun muun naisen puoleen...
Ihan ulkona....
Ahaa. Täytyy nyt sanoa, että vaikka kohdan 5 mies ei tietystikään ajattele haluavansa mennä heti kohta naimisiin, kunhan sopiva nainen vain löytyy, ei hän tietenkään sitä poiskaan sulje. Hän ei vain voi tietää, tuntuuko sitoutuminen hyvältä ajatukselta, vaikka nainen olisi kuinka sopiva. Ei sitä voi tietää, ennen kuin kokeilee.
Naisia voi toki oppia tuntemaan ihan tuolla juttelemisellakin, mutta eihän sitä voi tietää, miltä tuntuu romanttisesti rakastaa naista, millaista sellainen elämä on. On kai se kuitenkin vähän eri asia?
naisen paikka on kotona
Pidän keilaamisesta. Viihdyn biljardisalilla. Otan joskus kaljan tai pari. Olen sangen tyytyväinen, jos osaan käyttää vasaraa yhtä hyvin kuin keskiverto mies. Olen silti nainen, enkä sukupuoleton. Vähän ehkä jännästi yleistetty, mun ystäväpiiristä ei löydy noin härskejä naisia eikä noin pintapuolisia miehiä.
Missä lie olet havaintosi tehnyt.
tämä menikin vahingossa "Nainen" otsakkeelle.
Eli:
Kuulostaa siltä, että pyörit itse tuollaisessa seurassa.
Itse olen harrastanut painia 7-v lähtien ja kaveriseurani ei todellakaan ole kuvaamasi kaltainen.
PS: olen valkoihoinen enkä ole homokaan, että näin.