...kun päähän ei tule yhtään järkevää ajatusta!!
syyskuussa -03 mieheni ilmoitti 17v suhteen jälkeen muuttavansa toisen naisen luokse, koska tekisi väärin itseään kohtaan jäämällä kotiin. muita suhteita hänellä ei koskaan ole ollutkaan joten siinä kohtaa häntä ymmärränkin. vaikka jotenkin koko uskoni kaikkeen romahti. katselin kun hän pakkasi tavaransa ja muutti pois lasteni ja minun elämästäni.
ainoat yhteydenpidot mitä on ollut, ovat tapahtuneet minun aloitteestani.
uudenvuoden aikoihin tapasin ihanan miehen joka kuunteli ja toimi tukena ja oli lähellä kun kainaloa halusin.
helmikuun alussa mieheni suhde naiseen jonka luokse muutti meni poikki. nyt hän haluaisi takaisin, vaikka kun häntä syksyn mittaan kahteen kertaan pyysin ei passannut tulla.
en kiellä etteikö minulla olisi tunteita häntä kohtaan vieläkin, mutta.....
niin monet ajatukset valtaa pään...siksikö hän nyt valmis tulemaan kun omansa päättynyt ja minulla uusi alkumetreillä...
tietysti on väärin että harkinta-aikana aloin itse suhdetta katselemaan, mutta kaikki tämän uuden kanssa tuntui vaan niin luonnolliselta ja kunhan suhde pääsee täysiin mittoihinsa mitä kaikkea se pystyykään tarjoamaan.
kaikkein hassuinta tässä on että olin aina siinä uskossa , että meidän liitto kestää mitä vaan koska minusta se tuntui aina onnistuneelta. lähtöään mies vaan perusteli rakastumisen huumalla...
oikeastaan en tahtoisi antaa hänelle enää mahdollisuutta tulla kotiin mutta miksi sitten häntä kuitenkin usein ajattelen.....
syyskuussa -03 mieheni ilmoitti 17v suhteen jälkeen muuttavansa toisen naisen luokse, koska tekisi väärin itseään kohtaan jäämällä kotiin. muita suhteita hänellä ei koskaan ole ollutkaan joten siinä kohtaa häntä ymmärränkin. vaikka jotenkin koko uskoni kaikkeen romahti. katselin kun hän pakkasi tavaransa ja muutti pois lasteni ja minun elämästäni.
ainoat yhteydenpidot mitä on ollut, ovat tapahtuneet minun aloitteestani.
uudenvuoden aikoihin tapasin ihanan miehen joka kuunteli ja toimi tukena ja oli lähellä kun kainaloa halusin.
helmikuun alussa mieheni suhde naiseen jonka luokse muutti meni poikki. nyt hän haluaisi takaisin, vaikka kun häntä syksyn mittaan kahteen kertaan pyysin ei passannut tulla.
en kiellä etteikö minulla olisi tunteita häntä kohtaan vieläkin, mutta.....
niin monet ajatukset valtaa pään...siksikö hän nyt valmis tulemaan kun omansa päättynyt ja minulla uusi alkumetreillä...
tietysti on väärin että harkinta-aikana aloin itse suhdetta katselemaan, mutta kaikki tämän uuden kanssa tuntui vaan niin luonnolliselta ja kunhan suhde pääsee täysiin mittoihinsa mitä kaikkea se pystyykään tarjoamaan.
kaikkein hassuinta tässä on että olin aina siinä uskossa , että meidän liitto kestää mitä vaan koska minusta se tuntui aina onnistuneelta. lähtöään mies vaan perusteli rakastumisen huumalla...
oikeastaan en tahtoisi antaa hänelle enää mahdollisuutta tulla kotiin mutta miksi sitten häntä kuitenkin usein ajattelen.....
Vastaukset 11
Vanhimmat
Älä ihmeessä ota entistä äijää takasin,se ei onnistu,tiedän itseni mukaan lukien monta tapausta.
Anna itsellesi mahdollisuus uuteen suhteeseen ja rakastu,se on tosi ihanaa!
tsemppiä;-)
katsoisin ensin, miten uusi suhteesi toimisi, mikäli sekin lopahtaisi ensihuuman mentyä, kuten miehelläsi todennäköisesti kävi ja kaipaat kuitenkin vielä entistä miestäsi, niin kannattaisi antaa molemmille, siis sinulle ja entiselle miehelle uusi mahdollisuus.
Joka on kerran lähtenyt lähtee toisenkin kerran.
Jos otat takaisin, elät loppuelämäsi - tai sen aikaa minkä olette yhdessä jatkuvassa epäluottamuksen ja pelon ilmapiirissä : milloin seuraavan kerran?
Elämäsi on sen verran arvokas, että älä anna yhdenkään miehen pyyhkiä jalkojaan itseesi mennen tullen.
Heippa,
jatka elämääsi eteenpäin.Minulle kävi samoin,mies jätti minut ja lapset toisen naisen vuoksi.Tai oikeastaan minä laitoin hänet lähtemään neljän vuoden pettämisen jälkeen.
...oikestaan tuntuu helpottavalta kuulla muiden..ihan ulkopuolisten mielipiteitä...niistä saa työntöapua omiin ajatuksiin...myös tiedot siitä ettei se elämä aina ole lähtenyt toimimaan uuden yrityksen myötä vanhassa suhteessa...
kiitos teille ja toivottavasti mielipiteitä tulee lisää....ei nää asiat oo niin helppoja pyörittää yksin...
Olen eronnut vuoden sisällä ja asiat ovat tuoreessa muistissa. Olimme mieheni kanssa yhdessä 21 vuotta ja paljon oli hyviä aikoja. Mieheni alkoi kuitenkin kokemaan "elämätöntä elämää" ja hänen luonteensakin tuntui muuttuvan näissä 40-v kriiseissä. Hän lähti suhde- ja juhlimiskierteeseen, mutta silti katselin touhua reilun vuoden sivusta, koska edelleen meillä oli yhteisiä hyviä hetkiä. Kuitenkin tuntui, että kun koko ihmisen arvomaailma muuttui ( ennen mieheni oli hyvin lapsirakaskin myös), ei ollut enää mitään mahdollisuutta jatkaa yhdessä ja erosimme. Kriisejä, tunnekuohuja, ekstaasin nälkää meillä kaikilla on, mutta jos niitä alkaa toteuttaa muuten kuin mielikuvituksessaan, ei mielestäni voi ylläpitää parisuhdetta....
juttua. Olemme eronneet kolme kuukautta sitten, enkä voi kyllä kieltää eikö paluu entiseen houkuttelesi. Olemme keskustelleet asiasta, mutta ei siinä päästä puusta pitkään. Liian paljon on tapahtunut. En usko, että suhde enää onnistuisi. Kaikki tämä ei voi olla vaikuttamatta myöhempään suhteeseen. Täytyisi olla melkoinen ihminen, että pystyisi alkamaan puhtaalta pöydältä. Kyllähän sitä väkisinkin katkeroituu. Vaatisi paljon työtä ja esim. pariterapiaa, että asioista päästäisiin yli. Minusta tuntuu, ettei kuitenkaan kannata polttaa siltoja takanaan, vaan pysytellä välilöissä, eihän sitä koskaan tiedä... Itse olen ajatellut, että elän nyt omaa elämää ja se on sitten kohtalon kädessä. Paljon pitää miehen ajatusten muuttua. Ja pystyykö ihminen muuttumaan? Voi olla, että sama olisi kohta taas edessä.
noiden asioiden kanssa painiskelen...
vaikka tyklkään en uskalla enää luottaa...
tiedän eeten enää kestäisi uutta eroa koska tästä vaivoin selvisin ja suuret haavat vasta menossa ruvelle....
että ehkä olin liian jyrkkä tuossa mielipiteessäni. toivoakseni joskus voi käydä myös niin, että uudelleen aloitettu suhde on entistä kestävämpi, että kumpikin on ottanut opikseen ja vahingosta viisastuneena osaa välttää samoja virheitä. Ehkä uudelleen lämmitetyssä suhteessa eniten vaaditaan kuitenkin siltä jätetyltä/petetyltä osapuolelta. Ettei antaisi katkeruuden, epäilysten ym. pilata hommaa. Sen uskallan sanoa, että aikaa luottamuksen palautuminen varmasti vaatii.
Olisi kyllä mukava vaihtaa ajatuksia enemmänkin, tarinamme ovat niin samanlaiset. Ainoa ero tuntuu olevan, ettei minulla ole vielä uutta suhdetta ja että mieheni on vielä suhteessa samaisen naisen kanssa.
otappa yhteyttä os. [email protected]
silmä tänne ja sassiin