Eilen illalla mieheni sai tekstiviestin, jonka luki itsekseen kaikessa rauhassa. Ilme oli kuitenkin poikkeuksellinen, joten epäilyni heräsivät. En kysynyt mitään vaan annoin hänen pitää yksityisasiansa, vaikka kuinka poltteli tietää keneltä viesti tuli ja mitä siinä sanottiin. Hän vastasi viestiin hyvin miettiväinen ja vakava ilme kasvoillaan. Hänestä näki suoraan, että tätä hän ei aikonut kertoa minulle.
Jälkeenpäin kysyinkin vihjailevasti, tuliko ongelmia tai huonoja uutisia tai jotain. Hän vain kylmästi totesi että ei. Aivan varmasti hän näki asian häiritsevän minua, muttei sanonut mitään. Yleensä en kysele häneltä viesteistä, mutta tämä kerta oli todella erilainen, hän käyttäytyi täysin päinvastaisesti kuin normaalisti viestiä lukiessa / kirjoittaessa.
Aamulla sitten annoin uteliaisuudelleni periksi ja nappasin hänen puhelimensa. Ihmettelin suuresti nähdessäni hänen poistaneen kaikki viestit, sekä lähetetyt että vastaanotetut. Tästä en voinut muuta päätellä kuin että ilmeisesti eilisiltainen viesti oli kuin olikin jotain "ei minun korville / silmille sopivaa" ja turvatakseen onnellisen yhteiselomme hän päätti poistaa viestin, siltä varalta etten sitä lue. Toisin sanoen hän ei myöskään luota siihen, että jättäisin hänen puhelimensa rauhaan. Tällä kertaa osui valitettavasti oikeaan.
Kadun tekoani, koska en ole koskaan aikaisemmin tutkinut hänen puhelintaan. Suhteemme historia kuitenkin sisältää paljon valheita ja pettämistä hänen puoleltaan, joten siksi varmasti annoinkin uteliaisuudelle vallan. Tiedän, että oli väärin edes yrittää lukea viestejä (itse en tätä hyväksyisi), mutta katsoin, että tässä tapauksessa poikkeus on täysin oikeutettu. Kiitos entisaikojen valheiden ja lukuisten pettymysten, joita olen saanut kohdata.
Mistä tässä nyt on kyse? Tiedän, että viesti saattoi olla mitä tahansa, mutta pelkään historian taas toistavan itseään. Tällä kertaa kaiken piti olla toisin, ja on ollutkin aivan fantastista. Kertaakaan ei ole tarvinnut epäillä. Jostain syystä eilinen kuitenkin herätti epäilyni, koska todella tunnen tämän miehen ja TIEDÄN milloin jotain on vialla. Uskokaa pois, tämä vaisto on osunut oikeaan joka kerta!! Tällä kertaa olen kuitenkin epävarmempi ajatusteni suhteen, koska kaikki on ollut niin hyvin vielä pari päivää sitten eikä konkreettisia todisteita ole löytynyt.
Pelkäänkö liiaksi menettäväni hänet taas? Olen pelannut reilua peliä ja suonut hänelle täyden luottamuksen menneestä huolimatta. Päätin myös olla sotkematta menneitä nykypäivään. Mutta tämä painaa mieltä. Ehkä pitäisi kysyä suoraan...?
Jälkeenpäin kysyinkin vihjailevasti, tuliko ongelmia tai huonoja uutisia tai jotain. Hän vain kylmästi totesi että ei. Aivan varmasti hän näki asian häiritsevän minua, muttei sanonut mitään. Yleensä en kysele häneltä viesteistä, mutta tämä kerta oli todella erilainen, hän käyttäytyi täysin päinvastaisesti kuin normaalisti viestiä lukiessa / kirjoittaessa.
Aamulla sitten annoin uteliaisuudelleni periksi ja nappasin hänen puhelimensa. Ihmettelin suuresti nähdessäni hänen poistaneen kaikki viestit, sekä lähetetyt että vastaanotetut. Tästä en voinut muuta päätellä kuin että ilmeisesti eilisiltainen viesti oli kuin olikin jotain "ei minun korville / silmille sopivaa" ja turvatakseen onnellisen yhteiselomme hän päätti poistaa viestin, siltä varalta etten sitä lue. Toisin sanoen hän ei myöskään luota siihen, että jättäisin hänen puhelimensa rauhaan. Tällä kertaa osui valitettavasti oikeaan.
Kadun tekoani, koska en ole koskaan aikaisemmin tutkinut hänen puhelintaan. Suhteemme historia kuitenkin sisältää paljon valheita ja pettämistä hänen puoleltaan, joten siksi varmasti annoinkin uteliaisuudelle vallan. Tiedän, että oli väärin edes yrittää lukea viestejä (itse en tätä hyväksyisi), mutta katsoin, että tässä tapauksessa poikkeus on täysin oikeutettu. Kiitos entisaikojen valheiden ja lukuisten pettymysten, joita olen saanut kohdata.
Mistä tässä nyt on kyse? Tiedän, että viesti saattoi olla mitä tahansa, mutta pelkään historian taas toistavan itseään. Tällä kertaa kaiken piti olla toisin, ja on ollutkin aivan fantastista. Kertaakaan ei ole tarvinnut epäillä. Jostain syystä eilinen kuitenkin herätti epäilyni, koska todella tunnen tämän miehen ja TIEDÄN milloin jotain on vialla. Uskokaa pois, tämä vaisto on osunut oikeaan joka kerta!! Tällä kertaa olen kuitenkin epävarmempi ajatusteni suhteen, koska kaikki on ollut niin hyvin vielä pari päivää sitten eikä konkreettisia todisteita ole löytynyt.
Pelkäänkö liiaksi menettäväni hänet taas? Olen pelannut reilua peliä ja suonut hänelle täyden luottamuksen menneestä huolimatta. Päätin myös olla sotkematta menneitä nykypäivään. Mutta tämä painaa mieltä. Ehkä pitäisi kysyä suoraan...?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kysy suoraan. Oma poikaystäväni kyselee minulta (eikä tarkoita suoranaista mustasukkaisuutta) joskus, että kukas sieltä nyt tekstasi. Kerran sanoinkin hänelle, että eikö ole omituinen kiinnostuksen aihe. Hänen mielestään ei ole, ja itse saan ihan luvan kanssa kysellä kuka viestittelee jos huvittaa. Sinun taustallasi (itselläni voin todeta myös olleen vastaan käymisiä, jotka joskus ovat luottamusta heikentäneet) kannattaisi suoraan keskutella tuosta viestistä, ja miehesi pitäisi kyllä pitää pinnansa vaikka oletkin yhdestä tekstiviestistä kysellyt. Parempi selvittää solmu, kuin alkaa herättää omassa päässään (puhumattakaan!!) turhia epäilyksiä. Älä ota asiaa puheeksi vihaiseen ja jo valmiiksi syyttävään sävyyn, sillä eihän se välttämättä mitään "sinua uhkaavaa" ollut. Tsemppiä! =)
välttämättä vielä merkitse pettämistä, sillä olen itsekin toiminut niin, kun olen poistanut nettituttuni vietin puhelimesta, koska en halua vaimoni turhan huolestuvan, sillä se on vain viestien vaihtoa, eikä uhkaa mitenkään parisuhdetta, vaan päinvastoin tukee sitä, mutten usko vaimoni ymmärtävän sitä, jos kertoisin siitä.
Kannattaa olla kuitenkin varuillaan, varsinkin kun miehelläsi on entistä taustaa olemassa.
...jauha paskaa.
"Olen pelannut reilua peliä ja suonut hänelle täyden luottamuksen menneestä huolimatta. Päätin myös olla sotkematta menneitä nykypäivään."
Mitäs helvetin luottamusta se sellainen on, että käydään toisen tekstiviestejä lukemassa. On sinulle ihan oikein että saat elää epävarmuudessa, kun olet tuollainen kyttääjä.
Oletko itse mielestäsi luottamuksen arvoinen jos teet tollaista? Onko mieleesi juolahtanut koskaan, että parisuhde perustuu vapaaehtoisuuteen, ja että jos tilaat tarpeeksi kauan, ehkä saat sitä mitä tilaat?
Eri mittakaavassa kyllä ovat pettäminen ja toisen tekstiviestien lukeminen kun luottamuksesta puhutaan! Pettäminen jättää jälkensä. Anteeksi voi antaa, mutta unohtaminen on vaikeaa.
Samaa mieltä olen siinä, että toisten tekstiviestejä ei saa lukea. Se on silti ymmärrettävää ottaen huomioon miehen pettämisen. Vaikka se olisi silti pitänyt mielestäni jättää tekemättä.
Mistä sinäkään Reima tiedät, minkälainen kyttääjä alkuper. kirjoittaja on.. tai ei ole.
Kyllä minusta tekstiviesteistä voi kysellä keltä ne on. Samalla tavalla minäkin kiinnostuneena saatan kysellä kavereilta. Jos ei kerran ole mitään salattavaa, niin kyllähä toinen sitten kertoo.
Eihän tämäkään viesti nyt vielä mitään pettämistä tarkoita. Voihan olla, että mies on todella lopettanut pettämisen ja katunut sitä. Viesti saattoi olla joltain ihailijalta ja hän ei halunnut aiheuttaa turhaa epäluuloa menneitten takia. Tai sitten kaikki on täyttä p***kaa! Toivottavasti saatte asian selvitettyä.
Reimaseni, nyt et ole ihan perillä mitä kaikkea tässä suhteessa on tapahtunut eikä se julkista tietoa tule olemaankaan. Jos tämä on ensimmäinen kerta kun luen viestejä, en määrittelisi sitä kyttäämiseksi. Tietenkään en tarkoita puolustella itseäni, koska häpeän tekoani, mutta hätä ei lue lakia.
Sinä et tiedä kuinka monta kertaa mieheni on lähtenyt kylille ilman, että olen kommentoinut tai kysellyt mitään. Sinä et myöskään tiedä sitä, montako yötä olen viettänyt miettien missä hän luuhaa, kysymättä siltikään kun hän on taas tullut kotiin vaikka olisi ollut aihetta. Et myöskään tiedä miltä tuntuu ottaa vastaan valheita tietäen että toinen valehtelee (=on jo jäänyt kiinni). Tämä mies on mahdoton ja kun häneltä olen joskus näistä valheista suuttunut ja potkinut pihalle, on hän kohauttanut olkaansa ja sanaakaan sanomatta ilman mitään selityksiä lähtenyt matkoihinsa. Ja rukoillut tiensä takaisin kun taas mieli on tehnyt. Ja minä hullu olen aina antanut periksi, luvaten luottaa taas.
Ja nyt on kulunut kauan viimeisistä tempauksista. Tällä kertaa uskon ihan todella hänen olevan tosissaan. Kuten sanoin, tämä on ollut ihan erilaista. Asetu itse "petetyn" asemaan ja mieti, kuinka helppoa on luottaa toiseen kaiken paskan jälkeen. Säälittävää puolestani on se, että kerta toisensa jälkeen avaan hänelle oven lakaissen maton alle menneet murheet. Tällä kertaa hän tietää tämän olevan viimeinen mahdollisuus.
Eli säälittävä, kyllä. Kyttääjä, en todellakaan.
Totta puhuakseni tämä jäi ensimmäiseksi ja viimeiseksi kerraksi, kun käyn hänen puhelimellaan. Onko Reima nyt tyytyväinen? ;)
Olet pitänyt kaikista vaikeuksista huolimatta yhtä miehen kanssa ja se on päätös, jonka peruin (jotta normaalissa elämässä pysyt) joudut antamaan menneiden olla, eli et saisi ottaa niitä mukaan sekoittamaan päätäsi vielä lisää. Eli älä tuomitse miestäsi ennenkuin tiedät totuuden tässä asiassa :)
Jep, olen tyytyväinen. Toi ei kyllä kuulosta hyvältä tollainen tilanne. Voipi olla että tarvitset radikaaleja ratkaisumalleja. Tosin (kornia mutta totta) nää ratkaisut ovat sitä kaliberia, että ne pitää toki ihan itse arvioida.
En tarkoittanut vittuilla juuri sinulle henkilökohtaisesti, tyylini on vaan aina tällainen provosoiva, kahdesta syystä; olen jo sellainen jäärä etten jaksa käyttäytyä, ja yleensä keskusteluun saadaan näin paljon uutta puhtia.
Kolmanneksi : minulla oli oma lehmä ojassa tällaisen asian suhteen, ei ole enää, ero kun tuli. Satuin olemaan kiltisti ja kunnolla, ja sain silti sankokaupalla paskaa niskaan, siksi aggressiivinen suhtautuminen tähän asiaan.
Toivon sulle kuitenkin hyvää, toivottavasti saat asian kuntoon, tavalla tai toisella. Ehkä saat taottua järkeä ukkosi kaaliin, jos et, no... sitten pitänee takoa sitä kaalia muuten vaan.
Tsemppiä!
Heippa,
Kiitos kauniista sanoistasi ja anteeksi oma pillastumiseni. Sillä hetkellä tilanne tuntui vain niin vaikealta, sitä väkisinkin pelkää toisen pettävän taas kun sen kerran (monta) on kokenut. Eniten tässä ahdisti pelko siitä, ettenkö kaiken anteeksiannon jne jälkeen vieläkään riitä. En toki yritä olla muuta kuin olen, mutta jos jätkä vannoo rakastavansa, tulisi hänen mielestäni käyttäytyä sen mukaisesti. Näissä tilanteissa se reaktio on yleensä aika paniikin omainen.
Nyt on takana mukava viikonloppu yhdessä kullan kanssa. Päätin antaa yhden tekstiviestin olla enkä kysellyt siitä sen enempää. Ensi kerralla ennemmin kerron hänelle huolistani kuin että alan niitä vatvomaan täällä. Kiitos avustasi Reima, kuin myös kaikille muille vastanneille.
Mukavaa kevään jatkoa!
Ja kuuntele mitä jätkä vastaa.
Minkä takia olet tämän ihmisen kanssa? Miksi haluat pitää kiinni ihmisestä joka valehtelee sinulle ja on petollinen. Miksi? "muttakun rakastan" ei ole vastaus. Se on läheisriippuvaisuutta. Kasva aikuiseksi.
.....mustasukkaisuus-palstalta päivä-pari sitten;koskee kännykän-tutkimista ja olen alkuperäiselle siellä kommentoinut.Voimia!
mee hoitoon, olet saatan mustis miehestäsi,olet sairaan mustis, ei ole kyl normaalia udella mitä viestissä kerrottiin...hyi mikä nainen sie olet..yök yök..hoito pakko tollaiselle ja HETI
kommentoi muuta, kuin että mulla on tapana delata viestit heti tai melkein heti kun saan ne. Ja kirjoitettuja viestejä en koskaan talleta.
En salaile mitään, se on vain tapa.
Kyllä mun mielestä toisen viestit saa lukea... Mitä sielä sitte on niin salaista, ettei sais?! Mä en ymmärrä! Ei mua haittaa jos mies lukee mun viestit, joskus mäkin saatan lukasta sen viestit! Meillä kun ei oo mitään salattavaa niin... Ihmettelen ihmisiä, jotka pitää sitä rikoksena lukea toisten viestit...
*ei ymmärrä*