Olen tapaillut jo yli kuukauden "kaappiujoa" miestä (35 v).
Hän on päällikkötason tehtävissä kaupallisella alalla. Iso mies, lihaksia ja tatskoja. Ei todellakaan sellainen, jota päälle päin luulisi ujoksi. Mutta niin vain näkyy olevan, ainakin naissuhteissa.
Olemme tapailleet n. 2 krt viikossa, nykyisin aina illalla hänen luonaan. Hän on alusta lähtien ollut aloitteellinen osapuoli, joka on halunnut tavata minua. Treffeillä keskustelemme, katsomme leffoja ja telkkaa jne.
Kosketettu ei olla vielä kertaakaan. Emme siis seurustele eikä meillä ole minkäänlaista intiimiä suhdetta.
Olen alkanut ihmetellä, että mitä hän oikein minusta haluaa...
Parissa sähköpostissa hän on viitannut siihen, että hän on "huono seurusteluasioissa", ei tiedä, mitä pitäisi sanoa tai tehdä... Hän on myös kertonut olleensa nuorena todella ujo.
Olen tulkinnut tuon niin, että hän kyllä olisi kiinnostunut seurustelusta, mutta ei osaa tehdä aloitetta...
Olen epäsuorasti antanut ymmärtää, että olen kiinnostunut ja minua saa lähestyä, mutta eikä mitä...
Istumme hänen olkkarissaan minä isolla sohvalla ja hän turvallisen välimatkan päässä nojatuolissa ja keskustelemme... Kerran vietin yönkin hänen luonaan - olohuoneen sohvalla, hän sängyssään makkarissa. (Yöpyminenkin oli hänen ehdotuksensa, kun keskustelumme venyi aamutunneille.)
Jos hän edes tulisi viereen, niin voisin uskaltaa tehdä aloitteen - nojautua kainaloon tai ottaa kädestä kiinni. Mutta tilanteet ovat sellaisia, etten minäkään osaa luontevasti lähestyä...
Suoraan sanoen kärsivällisyys alkaa loppua. Parin viime tapaamisen lopuksi olen jo meinannut sanoa, että ehkä on parempi viheltää peli poikki, kun ei tästä kuitenkaan mitään tule... Hän on kuitenkin aina halunnut tavata uudelleen.
Onhan se hienoa, että tällaisia miehiä löytyy, jotka ovat kiinnostuneita tutustumaan perusteellisesti ennen suhteen aloittamista, MUTTA hänen käytöksensä pistää epäilemään, onko meillä ylipäänsä edellytyksiä intiimille suhteelle, vai pitäisikö alkaa katsella muilta tahoilta...
Hän on päällikkötason tehtävissä kaupallisella alalla. Iso mies, lihaksia ja tatskoja. Ei todellakaan sellainen, jota päälle päin luulisi ujoksi. Mutta niin vain näkyy olevan, ainakin naissuhteissa.
Olemme tapailleet n. 2 krt viikossa, nykyisin aina illalla hänen luonaan. Hän on alusta lähtien ollut aloitteellinen osapuoli, joka on halunnut tavata minua. Treffeillä keskustelemme, katsomme leffoja ja telkkaa jne.
Kosketettu ei olla vielä kertaakaan. Emme siis seurustele eikä meillä ole minkäänlaista intiimiä suhdetta.
Olen alkanut ihmetellä, että mitä hän oikein minusta haluaa...
Parissa sähköpostissa hän on viitannut siihen, että hän on "huono seurusteluasioissa", ei tiedä, mitä pitäisi sanoa tai tehdä... Hän on myös kertonut olleensa nuorena todella ujo.
Olen tulkinnut tuon niin, että hän kyllä olisi kiinnostunut seurustelusta, mutta ei osaa tehdä aloitetta...
Olen epäsuorasti antanut ymmärtää, että olen kiinnostunut ja minua saa lähestyä, mutta eikä mitä...
Istumme hänen olkkarissaan minä isolla sohvalla ja hän turvallisen välimatkan päässä nojatuolissa ja keskustelemme... Kerran vietin yönkin hänen luonaan - olohuoneen sohvalla, hän sängyssään makkarissa. (Yöpyminenkin oli hänen ehdotuksensa, kun keskustelumme venyi aamutunneille.)
Jos hän edes tulisi viereen, niin voisin uskaltaa tehdä aloitteen - nojautua kainaloon tai ottaa kädestä kiinni. Mutta tilanteet ovat sellaisia, etten minäkään osaa luontevasti lähestyä...
Suoraan sanoen kärsivällisyys alkaa loppua. Parin viime tapaamisen lopuksi olen jo meinannut sanoa, että ehkä on parempi viheltää peli poikki, kun ei tästä kuitenkaan mitään tule... Hän on kuitenkin aina halunnut tavata uudelleen.
Onhan se hienoa, että tällaisia miehiä löytyy, jotka ovat kiinnostuneita tutustumaan perusteellisesti ennen suhteen aloittamista, MUTTA hänen käytöksensä pistää epäilemään, onko meillä ylipäänsä edellytyksiä intiimille suhteelle, vai pitäisikö alkaa katsella muilta tahoilta...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mielestäni teidän pitäisi keskustella vakavasti teistä. Mutta koska mies on ujo niin voisi olla helpompi jos keskustelu tapahtuisi jotenkin "rennossa ilmapiirissä".
Mikäli mahdollista niin mielestäni hyvä tapa keskustella voisi olla joku muu kuin silmätysten, kuten puhelimitse/netissä tms. Siellä voisit kysyä melko suoraan että "mitä hän ajattelee".
Silmätystenkin asiaa tietty voi puhua, mutta johdattele aiheeseen pehmeästi, vaikka aiheeseen liittyvän elokuvan kautta tms.
Toinen hyvä vaihtoehto olisi jos ehdottaisit romanttisempaa paikkaa "vahingossa". Eli sopisitte tapaamisen vaikka ravintolaan ja valitset paikaksi romanttisemman puoleisen.
Tärkeintä kuitenkin on että (kun hän on ujo) niin ettei hän koe tulleensa painostetuksi. En suosittelisi "puhaltamaan peliä poikki" ainakaan noin yhtä-äkkiä.
Näin ajattelisin miehen näkökulmasta, ehkä aavistuksen verran ujon sellaisen. Onnea yritykselle :)
Ilmeisen ujon miehen olet löytänyt, mutta älä anna sen nousta esteeksi. Koskapa hän ei ilmeisesti uskalla tehdä minkäänlaista aloitetta, niin sinun on se tehtävä.
Miten te esim hyvästelette toisenne? Halaus? Suudelma? Jotain muuta? Jos kyseessä on pelkkä halaus, niin ehkä voisit suudella häntä? Kun katsotte leffaa, niin yritä saada hänet viereesi sohvalle ja vähitellen painaudut häneen kiinni. Käytä mielikuvitustasi, varmasti löydät jonkun tavan, jolla pääset intiimille etäisyydelle.
Tämän vuoden ohjeeni itselleni on, että kuuntelen sydäntäni enemmän. KUUNTELE SIIS SITÄ ITSEKIN! Sun valitettavasti pitää tehdä aloite. Siinä käy joko hyvin tai huonosti! Tehkää välillä jotain muuta kuin hänen luona oleilua. Harrastakaa jotain yhdessä, ujous voi lähteä siten pois tai kutsu mies sinun luoksesi. Omassa kodissasi voit paremmin dominoida miestä.
Itse tapailin kahta ujoa naista, kumpaakin ehkä noin puoli vuotta, ja kertomuksesi kuulostaa aika tutulta. Minäkään en kunnolla päässyt lähituntumaan naisten kanssa. Kerran kutsuin naisen kylään, tehtiin ruokaa, poltettiin kynttilöitä, juotiin viiniä, kuunneltiin musiikkia, mutta naisen kipsi ei vaan lähtenyt pois. Oltiin tapailtu sentään jo useita viikkoja.
Nainen tuli hyvin väkisin ja vältellen istumaan vierelleni sohvalle. Jäi yöksi, nukkui viereisessä huoneessa, ja ilmeisesti häpeili sitä, että oli jäänyt luokseni yöksi (= tehnyt syntiä). Mulla oli aamulla aika kurja olo. Jatkettiin tapailua ja kirjoittamista, mutta pian tajusin, että sydän ei halunnut enää olla naisen kanssa, koska hän on niin ujo ollut jo liian kauan, eikä tilanne muutu mihinkään.
Miksi sinun sitten pitää pelkästään odottaa että mies tekee jotain? Kerroit että mies on ollut aloitteellinen osapuoli ja tehnyt kaikki tapaamisaloitteet. Elikä sinua ei taida koko mies edes kiinnostaa ja tapailet häntä vain paremman puutteessa. Minäkin olen tapaillut naista joka aina suostui tapaamisiin kun niitä ehdotin, mutta ei koskaan tehnyt mitään oma-aloitteista. En saanut häneltä mitään vinkkiä että hän olisi kiinnostunut minusta, vaan tapaamiset oli aina pelkkää juttelua. Niinpä tapailut harveni ja viimein loppui, kun en enää jaksanut. Kyllä se molemminpuolisuus pätee tässäkin.
Monet naiset taitaa vieläkin kuvitella että mies on saalistaja joka iskee naisen ja jos miehen saalis vaikuttaa liian helpolta niin hän karkaa vaikeamman saaliin pariin. Naiset siis eivät tee mitään aloitteita tutustumisessa ja näyttelet paljon välinpitämättömämpää kuin ovat. Olisikohan nuo vanhat luolamiehen aikaiset asenteet syytä jo saattaa nykypäivään. Itse olen sellainen että en kestä täysin passiivisia naisia, vaan oma kiinnostukseni katoaa. Tällaisia miehiä on varmaan paljon muitakin.
hilppaset itse siihen nojatuoliin, niin miehen on pakko istua sohvalle. Sitten kun leffa alkaa, siirrähdät sohvalle hänen viereensä .... siis ihan viereen, ja kietaiset hänen kätensä ympärillesi. Voit vaikka sanoa, että susta tämä leffa on aika jännittävä, tms. Ja muista suukottaa, viimeistään kun leffa loppuu. Onnea!