Kysyisin neuvoa Teiltä ja pyydän kommentoimista!
Avioliittoni on hajoamispisteessä ja ero on ollut jo pitkään päälimmäisenä mielessä.
MUTTA
olen opiskelija vielä pari kuukautta ja sen jälkeen on työpaikan saaminen erittäin epävarmaa.
Haluaisin pois tästä perhehelvetistä, mutta en voi lähteä, kun voi elättää edes itseäni saati sitten lapsiani (9 ja 16 vuotiaat). Jos lapset jää isälle, en pysty maksamaan elatusmaksuja ja en sitä edes toivoisikaan. Onkohan minulla edes mahdollisuutta saada heitä huollettavakseni kun olen ilman työtä?
Olen todellisessa umpikujassa, olen täynnä ahdistusta ja pahaa oloa, mutta en voi tehdä mitään!
Sossusta en saa apua, kun meillä on vähän omaisuutta: Talo ja pari vuokralla olevaa asuntoa.
Avioliittoni on hajoamispisteessä ja ero on ollut jo pitkään päälimmäisenä mielessä.
MUTTA
olen opiskelija vielä pari kuukautta ja sen jälkeen on työpaikan saaminen erittäin epävarmaa.
Haluaisin pois tästä perhehelvetistä, mutta en voi lähteä, kun voi elättää edes itseäni saati sitten lapsiani (9 ja 16 vuotiaat). Jos lapset jää isälle, en pysty maksamaan elatusmaksuja ja en sitä edes toivoisikaan. Onkohan minulla edes mahdollisuutta saada heitä huollettavakseni kun olen ilman työtä?
Olen todellisessa umpikujassa, olen täynnä ahdistusta ja pahaa oloa, mutta en voi tehdä mitään!
Sossusta en saa apua, kun meillä on vähän omaisuutta: Talo ja pari vuokralla olevaa asuntoa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Menkää avioliittoneuvolaan. Jos vaikka onnistuisitte saamaan asiat kuntoon.
Lasten takia kannattaa ainakin yrittää.
Ota asianajaja avuksi
Teillä on kuitenkin omaisuutta, jonka puolikkaalla pärjäät vähintään pahimman yli.
Usein naiselta puolikas tällaisessa tilanteessa kusetetaan pois.
NIMIÄ EI PAPEREIHIN ILMAN OMAN ASIANTUNTIJAN TARKISTUSTA.
Työttömyys ei ole pysyvä olomuoto joka asiaan vaikuttaa. Kumpi on sopivampi huoltajaksi on se ratkaiseva asia.
Sossusta saat apua lapsia koskevissa asioissa. Mene EHDOTTOMASTI puhumaan ja kerro asiat niin kuin ne on.
Onnea matkaan !
Kiitos Juonio kommentista
Olemme vuosi sitten käyneet seurakunnan perheneuvolassa, mutta jo syksyllä tilanne oli ennallaan tai pahempi.
Keskustelimme jokin aika mieheni kanssa omaisuuden jaosta ja hän oli vakaasti sitä mieltä, etten saa juuri mitään, sillä olen ollut vain satunnaisesti työssä. Opiskelun aikana ei tulot ole olleet kovin kummoiset. Pelkästään miehen elättinä en ole ollut, sillä avioliiton aikaan mahtuu kaksi äitiyttä hoitovapaineen (perheen edun mukainen päätös silloin)ja olenhan saanut jonkinlaista työttömyyskorvaustakin.
Mieheni on siis sitä mieltä, että hän omistaa, kun on maksanut vuokratuloilla lainaa, joka on otettu aikoinaan asuntoja varten.
... ei ole merkitystä, mitä mieltä miehesi omaisuuden jaosta on. Jos olette naimisissa, sinulle kuuluu puolet, jos teillä ei ole avioehtoa. Puolet sinulle ihan riippumatta siitä oletko ollut töissä vai et ja kuka ne kaikki hankinnat on oikeasti maksanut. Älä anna tässä periksi! Älä nyt allekirjoita mitään suostumuksia mihinkään, vaikka mies saattaakin niitä sinulta yrittää vaatia.
Juuri noin asia on. Oikein kylmät väreet meni selkäpiitä pitkin, jos oikein alkuperäisen kommentin tajusin ... eli mies antaa ymmärtää, ettei sinulla avioikeutta puoleen omaisuudestanne. Suosittelen lukemaan tämän sivuston keskusteluja, niin asian laita varmasti sinulle valkenee. Mutta, periaate siis tämä:
Kun avioliitto solmitaan ilman avioehtoa, sillä "sekunnilla" puolet uuden aviopuolison omaisuudesta ja myös puolet veloista ovat "sinun" (niin ennen avioliittoa hankituista, kuin sen aikanakin). Totta, on ns. kohtuullistamispykälä laissa koskien ositusta lyhyissä avioliitoissa, kohdallanne oletan ettei niin.
Sillä ei ole merkitystä kumman nimiin omaisuus rekisteröity (kuten; auto, vene, aseet, kiinteistöt, osakkeet, jne.) Eikä sillä, onko toinen ottanut velkaa kumppanilleen kertomatta ... vrt. Ellos luotot !
Osituksessa periaatteessa pistetään omaisuus yhteen kasaan mistä pesän velat vähennetään. Jäljelle jäänyt potti jaetaan tasan. Esim. taloa vaikea jakaa, ellei realisoida. Silloin toinen maksaa ns. tasinkoa (riihikuivaa rahaa) toiselle, jotta saadaan puntit tasaan. Ellei kiinnosta maksaa, niin sitten pistettävä omaisuus lihoiksi.
Osituksesta laaditaan ositussopimus. Tapauksessasi ehdottomasti juristin apua suosittelen. Kunnan oikeusaputoimistosta saa apuja ensialkuun ymmärtääkseni jopa ilmaiseksi.
Totta on, ettet ilmeisesti voi ylläpitää samaa elintasoa mihin olet tottunut -- mutta kyllä toimeen tulet, joko lastesi ensisijaisena vanhempana tai etävanhempana (yhteishuoltajuuden termejä). Tulee ne muutkin ...
Lasten elatuksesta toki molemmat vanhemmat vastaavat kykyjen mukaan, tästä sovitaan ja laaditaan "elatussopimus" jonka kunnan lastenvalvoja vahvistaa (ei määrää). Ellei sopua synny, käräjäoikeus tämän määrää. Karkean käsityksen elatusavun suuruudesta saat, kun jaat 350 - 420 euroa/kk bruttotulojenne suhteessa (per lapsi) ... etävanhempi maksaa "lähille" osuutensa rahana. Lähivanhemman tilille luonnollisesti maksetaan myös lapsilisä ja yh-lisä.
Outo logiikka se, ettei sinulle kuuluisi mitään koska tienaat miestäsi vähemmän. Olethan osaltasi kasvattanut lapset ja kotia hoitanut, jotta miehellä edellytykset kerätä mammonaa -- voi sillekkin katsoa jonkun "hintalapun", mikäli miehellä tuollainen asenne. Pidä huoli oikeuksistasi, mutta muista kohtuus ... ja Suomen laki ei tietenkään kiellä omaisuutta luovuttamasta exälle, jos niin tahdot.
Lopuksi, toivottavasti molemmat muistatte lasten edun (jota myös ero huonosta suhteesta on .. kun kaikki muut vaihtoehdot tutkittu). Tuolla hyvät neuvot käytäntöön :
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000299&posting=22000000002338541
Lue, mitä järkikaveri kirjoittaa sinulle ja lakkaa pelkäämästä tulevaisuuttasi.Ei ketään voi nykyaikana noinvaan korvista pihalle nostaa!
Jos olet varaton,tuloton, niin kysypä kunnastasi ilmaista asianajajaa. Lippu korkealle ja eteenpäin! t:smile